Keraaminen astia "Yangshao"

1800 €

Itä-Aasia, Kiina, Neoliittinen aikakausi, myöhäinen Yangshao-, tai varhainen Majiayao-kulttuuri, n. 4000 eaa - 2000 eaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Neoliittinen kausi eli nuorempi kivikausi (xin shiqi shidai) oli kausi esihistoriassa. Se ajoittuu noin vuosiin 6000-3500 eaa., mutta ajoitus vaihtelee paljon alueesta ja kulttuurista riippuen. Kiinassa tämän aikauden katsotaan alkaneen noin 8000 eaa ja jatkui aina vuoteen 1700 eaa. Neoliittisen ajan alkuna on pidetty yleensä kotieläinten ja viljelykasvien käyttöönottoa sekä kyläasutuksen- ja kulttuurin kehittymistä. Aikakausi päättyi kun metalleja alettiin käyttää aseiden, työkalujen ja korujen valmistukseen. Perinteisesti on esitetty että Kiinan siviilisaatio olisi aikoinaan syntynyt Keltaisenjoen (Huanghe) varrella ja levinnyt sieltä vähitellen muualle maahan. Nykytiedon valossa on kuitenkin pystytty osoittamaan, että joukko erilaisia kulttuureja kehittyi samanaikaisesti eri puolilla Kiinaa. Yhteistä kaikille neoliittisen aikakauden kulttuureille on kuitenkin se että ne ovat aina sijainneet vesistöjen, kuten jokien, järvien tai meren läheisyydessä. Kiinassa maatalouden ja kivityökalujen kehittyminen sekä keramiikan valmistus alkoivat suunnilleen samanaikaisesti. Vaikka erot varhaisen keramiikan muotoilu- ja koristelutekniikoissa olivat hyvin vähäisiä, oli niissä jo havaittavissa selkeitä alueellisia eroja.

Muinainen Yangshao-kulttuuri (jota edelsi muun muassa Peiligang-, Dadiwan- ja Cihan-kulttuurit) kukoisti nykyisen Pohjois-Kiinan Henanin, Shanxin ja Shaanxin maakunnissa, keltaisenjoen keskijuoksun paikkeilla noin 5000 eaa-3000 eaa. Yangshaon, johon viitataan myös "maalatun keramiikan kulttuurina", löysi vuonna 1921 ruotsalainen arkeologi Johan Gunnar Andersson (1874-1960). Yangshaon alueen kylät, joita ympäröivät matalat vallihaudat, koostuivat tiiviistä talorykelmistä jotka oli rakennettu kylän keskusaukion ympärille. Pääelinkeinona harjoitettiin maanviljelyä. Viljelykasveista tärkeimpiä olivat riisi (Oryza sativa) sekä hirssi (Setaria italica). Kotieläiminä pidettiin etupäässä koiria ja sikoja. Nautakarjaa, hevosia, lampaita ja vuohia harvemmin. Lisäksi harjoitettiin kalastamista ja metsästämistä. Ominaista Yangshao-kulttuurille oli taidokkaasti maalauksilla koristellut punaiset ja mustat keramiikka-astiat, joita on löydetty runsaasti arkeologisten kaivausten (mm. Banpo ja Jiangzhai) yhteydessä, niin haudoista kuin asumuksistakin. Astiat valmistettiin käsin muotoilemalla, dreijaa ei Yangshao-kulttuurin parissa vielä tunnettu (myöhäisempi Longshan-kulttuuri omaksui kuitenkin sen käytön). Kookkaat astiat valmistettiin ns. makkaratekniikalla, jossa savesta kieritettyjä lenkkejä kootaan päällekkäin halutun muodon ja koon aikaansaamiseksi. Valmiin astian pinta tasoitetaan lastan avulla. Ennen polttoa ne koristeltiin maalauksilla, valkoista, punaista ja mustaa pigmenttiä apuna käyttäen. Aiheina toistuivat ihmishahmojen kasvot, eläinaiheet ja geometriset kuviot, kuten spiraalit, ristikko- ja ruutukuviot. Yangshao-kulttuurin kanssa samaan aikaan vallinneet Banshan-, Majiayao-, sekä Mechang-kulttuurit ovat kukin luokiteltu alueellisesti tuotettujen keramikkatyylien mukaan omiksi ryhmikseen.

Majiayao-kulttuuri on jaettu kolmeen periodiin: Majiayao (n.3100-2700 eaa), Banshan (n.2600-2300 eaa) sekä Machang (n.2200-2000 eaa). Majiayao-kulttuuri koostui joukosta kyläyhteisöjä jotka sijaitsivat Keltaisenjoen yläjuoksulla, Itä-Gansun, Itä-Qinghain ja Pohjois-Sichuanin maakunnissa. Alueilla eläneet yhteisöt tunnetaan myös upeista punasavisista keramiikkaruukuistaan. Kookkaiden, kapeasuisten ruukkujen pinnat koristeltiin mustalla pigmentillä maalatuilla, toisiinsa kietoutuvilla viiva-, kehä- ja pyörrekuvioilla. Banshan-kulttuurin keramiikka-astioiden hartia-osaa koristivat sekä punaisella että mustalla pigmentillä maalatut kaarevat spiraalit ja symmetrisesti yhtyvät ornamentit. Mechang-kulttuurin keramiikan koristelu oli tyyliltään hyvin samankaltaista, joskaan ei yhtä taitavasti toteutettua.

Tämä kookas, pyöreäkylkinen ruukku on peräisin Yangshao-kulttuurin tai Majiayao-kulttuurin parista, n. 4000 eaa-2000 eaa. Klassisesti toteutetun, sipulinmuotoisen astian sivulle on kiinnitetty kolme jykevää kantokahvaa tasaisin välein. Halkaisijaltaan verrattaen kapean suuaukon ohuet reunat kaartuvat jyrkästi ulospäin. Ruukku on muotoiltu käsin makkaratekniikalla, jonka jälkeen ulko- ja sisäpinnat on tasoitettu ja kiillotettu lastan ja sileän kiven avulla. Astia on koristeltu aikakauden mukaisesti mustalla pigmentillä maalatuilla aaltoilevilla ja rönsyilevillä siksak-, viiva-, sahalaita-, ja rusetti-kuvioilla. Tämän kokoista astiaa on käytetty todennäköisesti määrältään runsaiden ruoka-aineiden, kuten riisin tai hirssin säilyttämiseen, oluen panemiseen, vesiastiana tai hautaan laitettavana seremoniallisena lahjana. Ainutkertainen ja näyttävä keramiikkaruukku ihmislajin alkutaipaleen varrelta. Erinomaisessa kunnossa. Täysin ehjä. Ei murtumia, halkeamia tai lohkeamia. Paikoitellen haalistuneet värit. Iänmukaista vähäistä kulumaa. Maa-ainesta, mineraalijäämiä, pölyä ja likaa. Kooltaan noin. 33,5cm x 28,0cm x 28,0cm. Paino n. 2688g.

Huom! Erittäin haurasta ja ohutta keramiikkaa. Emme postita tätä esinettä. Nouto liikkeestä.