Helminauha "Venetian chevron"

Murano, Venetsia, Italia / Mali, Länsi-Afrikka, 1800-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Helmet ovat todennäköisesti ensimmäinen kestävä koriste, jonka ihminen on tuottanut.  Helmiä on käytetty koristeena ja arvoaseman merkkinä jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten. Afrikassa lasihelmien käyttö koristautumisessa, kaupankäynnin välineenä ja valuuttana alkoi 1400-luvulla kun portugalilaiset kauppa-alukset saapuivat Länsi-Afrikan rannikolle ja alkoivat käydä ”kauppaa” mm. kullasta, norsunluusta, palmuöljystä ja orjista. Arvokkaat ja ylelliset raaka-aineet, sekä lopulta ihmiset vaihtoivat omistajaa suurimmaksi osaksi eurooppalaisten lasihelmien avulla. Tämän vuoksi lasihelmiä, joiden nimeksi vaakiintui pian "kauppahelmet", alettiin kutsua myös lisänimellä ”slave beads” orjahelmet.

Keskiajalla Muranon saari Venetsiassa, Italiassa oli lasiteollisuuden keskus. Lasia valmistettiin Venetsiassa jo 900-luvulta alkaen. Venetsialaiset välittivät ensin Lähi-idästä lasia ja lasiesineitä Eurooppaan, kunnes itse oppivat valmistustavat ja alkoivat tuottaa lasiesineitä. Avouunit olivat kuitenkin suuri tulipaloriski, joten lasitehtaat siirrettiin 1200-luvun lopulla dogen määräyksestä Muranon saarelle, jonne kerääntyneet lasinpuhaltajat varjelivat tarkoin ammattisalaisuuksiaan. Venetsian ja Muranon lisäksi lasihelmiä tuotettiin viljelykseen kelpaamattomilla vuoristoseuduilla kuten Böömissä, Itä-Baijerissa, Thüringenissä ja Hollannissa. Eurooppalaisista lasihelmistä ja niiden valmistustavoista tuli entistä kehittyneemmät kysynnän lisääntyessä. Helmikirjontaa alettiin harrastaa 1600-luvulla ja lasihelmiä alkoi näkyä korujen lisäksi asusteissa ja sisustuksessa. Lasiteollisuuden nousu sijoittui suurten löytöretkien aikaan, erityisesti kun kauppa laajeni niiden myötä. Lasihelmistä tuli merkittävä, mutta samalla surullinen osa kansainvälistä kaupankäyntiä.

Helmikuussa 2021 uutisoitiin laajalti Pohjois-Alaskan Brooksin vuoriston alueelta löytyneistä, kauniin vaaleansinisistä lasihelmistä. Arkeologisissa kaivauksissa aiemmin löydetyt, kymmenen pientä lasihelmeä on tutkimusten mukaan valmistettu Venetsiassa, noin vuosien 1397 - 1488 välillä. Helmet löydettiin kolmelta arkeologiselta kaivaukselta, joista yksi (Punyik Point) on toiminut muinaisten inuiittien pysähdys- että asuinpaikkana. Kaksi muuta löytöpaikkaa on taas yhdistetty Amerikan mantereen esihistorian aikaisten alkuperäisväestöjen toimintaan. Tutkijoiden raportissaan esittämän teorian mukaan nyt tutkitut venetsialaiset lasihelmet olisivat kulkeutuneet kauppatavarana ensin Euroopasta Kiinaan Silkkitien kautta, sitten Kiinasta Venäjän kaukoidän pohjoisosiin ja sieltä lopulta Beringinsalmen kautta Pohjois-Alaskaan. Lasihelmet voivat olla historian ensimmäiset eurooppalaiset esineet, jotka ovat päätyneet Pohjois-Amerikkaan. Löytö osoittaa 1400-luvun kauppaverkostojen laajuuden.

Toinen toistaan näyttävämpiä lasihelmiä valmistettiin tyydyttämään "ostajien vaativaa makua". Valikoimat olivat runsaat. Parhaimmillaan Venetsiassa valmistettiin jopa 20 000 lasihelmeä viikossa. Erilaisia helmiä oli tarjolla satoja eri malleja ja suosituimmiksi nousivat muun muassa millefiori-, rosetta/chevron-, padre-, white heart-, feather-, eye-, melon-, sekä russian-helmimallit. Värikkäillä, kauniisti kiiltelevillä ja läpinäkyvillä lasihelmillä ostettiin kultaa Perun Inkoilta, orjia ja kallisarvoista norsunluuta Afrikasta, turkiksia ja maata Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoilta. Lähes arvottomista lasihelmistä tuli pian merkittävä osa eri kulttuureja. Samaan aikaan Euroopassa käytettiin lasihelmiä hyvin vähän. Itse asiassa helmiä halveksuttiin, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kristinusko piti koristautumista turhuutena, josta ainoan poikkeuksen teki rukousnauha. Sana "bead" (helmi) onkin oletettavasti muodostunut sanasta "bidden" (rukoilla). Venetsian lasiteollisuuden lamaantuessa lähes kokonaan 1700-luvun lopulla, piti lasihelmien valmistus sen hengissä. Lasihelmet osoittautuivat ajan myötä niin edullisiksi ja toimiviksi kauppavälineiksi että niitä kuljetettiin Afrikkaan lopulta tonneittain. Lasihelmiä lastattiin lähtevien kauppa- ja orjalaivojen ruumaan painolastiksi. Böömissä, Italiassa ja Alankomaissa sijaitsevat lukuisat lasihelmipajat lisäsivät tuotantoaan entisestään kasvavien Afrikan markkinoiden mukaan. Afrikassa lasihelmien valmistamista ei vielä osattu, joten helmistä tuli pian arvostettuja seremoniakoristeita, henkilökohtaisia statussymboleita ja valuuttaa erityisesti Länsi-Afrikan kansojen parissa. Lasihelmien valmistus oli melkein kokonaan teollistunut 1800-luvun alussa. Samalla vuosisadalla eurooppalaisten kiinnostus lasihelmiin alkoi hiipua ja lasihelmien vaihtokauppaa kultaan alettiin kritisoida. Paikoin lasihelmeä pidettiin jopa arvottomuuden symbolina.

Helmien käyttö valuuttana loppui Afrikassa vasta 1800-luvun lopulla. Lasihelmet jäivät käyttöön koruina ja vaihtokauppojen välineenä. Lasihelmet ovat yhä tänäkin päivänä erittäin arvostettuja sosiaalisen statuksen ja vaurauden symboleja muun muassa Malissa ja Ghanassa, Länsi-Afrikassa. Antiikkiset lasihelmet kulkevat suvussa perintönä ja niitä vaalitaan arvostettuina sukukalleuksina. Eurooppalaisista lasihelmistä ensimmäisiä malleja, jotka kulkeutuivat Afrikkaan jo 1400-luvulla, olivat nk. chevron-helmet (kutsutaan myös rosetta) joita tuotettiin muun muassa Barovierin lasitehtaassa, Muranossa. Viehättävät, raidalliset helmet valmistettiin kokoamalla sulaa lasiamuottien avulla lasipuikoiksi. Valmiita lasipuikkoja keräämällä ja sulattamalla yhteen nippuun saatiin aikaan kuviollista lasipuikkoa. Valmis lasipuikko leikattiin sitten sylinterinmallisiksi helmiksi. Lasipuikkojen väreillä (useimmiten punainen, sininen ja valkoinen, toisinaan vihreä, valkoinen ja punainen) ja koolla saatiin luotua puikkojen poikkileikkaukseen chevron-helmille tyypillinen tähti- tai kehäkuvio.

Ainutkertaisessa, iäkkäässä helminauhassa 60 upeaa, raidallista rosetta/chevron helmeä. Osassa helmiä tähdenmallinen sisäosa, osassa taas valkoinen tai punainen kehäkuvio. Hyvässä kunnossa. Kasvikuidusta punottu nyöri on modernia tekoa. Helmissä iän tuomaa patinaa. Pieniä lohkeamia ja murtumia saattaa esiintyä. Helminauhan ympärysmitta on noin 73,5cm. Helmien koko noin 1,2cm - 1,5cm väliltä. Paino n. 290g.

Viittaukset, lainaukset & lähteet:

Collectible Beads: A Universal Aesthetic, Robert K. Liu, Ornament, Inc., 1995.

The BeadSite. (http://www.thebeadsite.com/welcome.html)

African Odyssey, A Brief History of Glass Beads in Africa.(https://www.africanodyssey.co.uk/blog/a-brief-history-of-glass-beads-in-africa)

Pieni helmikirja, Päivi Kekäläinen & Kaisa Koivisto, Vitromania, Painotalo Casper Oy 2008.

Opistosta käsin - Lasihelmien historiaa. (https://www.opistostakasin.fi/lasihelmien-historiaa/)

Lasihelmet - Theseus, Marika Jalkanen, 2010 (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/24320/Jalkanen_Marika2.pdf?sequence=1&isAllowed=y)

Tutkijoiden hämmästyttävä löytö: Alaskasta löytyi Venetsiassa tehtyjä helmiä, jotka on valmistettu ennen kuin Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan, Veikka Niemi, TM, Tiede, Arkeologia, 9.2.2021. (https://tekniikanmaailma.fi/tutkijoiden-hammastyttava-loyto-alaskasta-loytyi-venetsiassa-tehtyja-helmia-jotka-on-valmistettu-ennen-kuin-kristoffer-kolumbus-loysi-amerikan/)