Seremonianaamio "Kasangu"

400 €

Salampasu-kansa, Kongon demokraattinen tasavalta/Angola, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Salampasu-kansa (tunnetaan myös nimillä Asalampasu, Basalampasu tai Mpasu) elää Lulua-joen länsipuolella, Kongon demokraattisen tasavallan ja Angolan välisellä rajalla. Lähimpiä naapurikansoja ovat Mbaganit (Babinji) ja Lwalwat (Lwalu). Salampasut tunnetaan raivokkaana ja pelottomana soturi- ja pääkallonmetsästäjäkansana. Kuten suuri osa Kongon etnisistä kansanryhmistä, myös Salampasut kuuluvat ns. bantukansoihin. Kansan nimi löyhästi käännettynä tarkoittaa "kulkusirkkojen metsästäjiä". Salampasuilla on vahvat kaupalliset ja kulttuurilliset suhteen eteläisiin naapureihinsa, Chokween ja Lundaan, joita he kunnioittavat kansoina suuresti. Salampasut harjoittavat elinkeinonaan pääasiallisesti metsästystä. Kansan naiset harjoittavat lisäksi pienimuotoista maanviljelyä.

Salampasut ovat yhtenäinen, tiivis kansanryhmä jota hallitsee sen omat kyläpäälliköt, jotka taas ovat alueen korkeampien päälliköiden valvonnan alla. Soturien johtaman salaseuran/yhteisön (tunnetaan nimellä mugongo) katsotaan olevan pääasiallisesti vastuussa kansan suojelemisesta vieraiden klaanien hyökkäyksiltä ja muilta ulkoisilta uhilta. Soturiyhteisöön initioiminen alkaa ensimmäisellä rituaalilla (tshikiti) jolloin pojat ovat iältään noin 8-10-vuotiaita. Rituaalin aikana, ennen syrjässä tapahtuvaa varsinaista ympärileikkausseremoniaa/leiriä, merkityksellinen naamio (samandamulama) näyttäytyy nuorille pojille. Naamio esittää "kuollutta ihmistä joka nousee maasta". Varsinaiseen soturiyhteisöön (mugongo) pojat initioidaan ympärileikkausseremonian kautta jonka jälkeen he ovat oikeutettuja aloittamaan naamioiden (ja seuraavien tasojen) tavoittelun sekä asteittaisen kohoamisen yhteisön sosiaalisessa hierarkiassa. Naamioiden käyttäminen ja niiden tavoittelu on tarkoittanut myös lahjoitusten tekemistä soturiyhteisölle, joko poikkeuksellisten urotekojen tai esim. juomien, karjan tai muun materiaalisen hyödyn muodossa. Aina kun nuori on ansainnut uuden naamion (ts. intioitu uudelle tasolle), kyseiseen naamioon liittyvä mystinen viisaus ja esoteerinen sanoma avautuu naamion omistajalle aiemmin initioitujen välittämänä. Naamioiden valmistusmateriaalit poikkeavat jonkin verran toisistaan, mutta ulkonäöltään ne ovat hyvin samankaltaisia.

Useimmat Salampasujen naamioista kuvaavat kolmea tärkeintä tasoa tai porrasta yhteisön sisällä; metsästäjiä, sotureita ja päälliköitä. Soturiyhteisön yhdellä tasolla (ibuku) esiintyy raivokas, usein punamustaksi värjätty puunaamio (kasangu). Jotta kyseistä naamiota saa kantaa, täytyy sen omistajan olla tappanut vihollinen, joko salaa tai taistelun aikana. Naamion kanssa käytettävä asu koostuu yhteensolmituista raffia-nyöreistä, kasvikuidusta ja yhteensidotuista eläinten nahoista. Tanssija kantaa lisäksi vyötäröllään seremoniallista miekkaa, johon on kiinnitetty voitonmerkkinä yksi apinan häntä jokaista surmattua vihollista kohden. Saatuaan oikeuden käyttää kasangu-naamiota, initioitu voi lähteä tavoittelemaan ibukulta seuraavaa naamiota. Tavoitteena on hankkia naamioista kaikki. Muninka-naamio on päällystetty kuparilevyillä ja sitä käytetään vain erikoistilanteissa, kuten hautajaisissa tai seremoniallisen tanssin (matambu) aikana. Matambu-tansseja järjestetään ainoastaan pääkallonmetsästäjille. Punotusta raffiakuidusta valmistetut, kookkaat ja kerrokselliset naamiot (mufuampo) kuuluvat taas idangani-yhteisöön. Erilaiset naamiot ovat olennainen osa Salampasujen identiteettiä ja ne kulkevat soturien elämässä aina syntymästä kuolemaan.

Iäkäs ja hurja kasangu-naamio jossa korkea ja pyöreä otsa, kolmionmallinen leveä nenä ja syvällä päässä olevat silmät. Huutoon avautunut suu paljastaa rivin torahampaita (kuvaa initioitujen soturien teräviksi viilattuja hampaita). Naamio värjätty noella/joen mustalla mudalla, punaisella okralla tai hernekasveihin kuuluvasta Baphia nitidasta saatavalla väri-aineella. Valkoinen väri on kaoliinisavea. Iänmukaista kulumaa, naarmuja ja kolhuja. Kaunis patina. Kooltaan noin 32,0cm x 20,0cm.

Viittaukset:

Bogaerts, 1950: 394, 401-2.

Pruitt, ibid.

African Art Museum/Zyama.com.

University of Iowa Stanley Museum of Art.

Cameron, Reclusive Rebels. An approach to the Sala Mpasu and their masks. Mesa College Art Gallery, 1992