Keraaminen kannu "Cypriot"

500 €

Kyproklassinen I- aikakausi, Kyproksen tasavalta, 500 eaa, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Kyproksen saari, jota virallisesti kutsutaan Kyproksen tasavallaksi (Kypriakí Dimokratía), sijaitsee itäisellä Välimerellä, Turkin eteläpuolella, länteen Libanonista ja Syyriasta. Noin kolmasosa saaresta on Turkin miehittämänä ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan hallussa. Kyproksen tasavallan pääkaupunki on Nikosia. Ensimmäiset merkit ihmisistä Kyproksen saarella ajoittuvat noin 10. vuosituhannelle eaa. Choirokoitíana tunnetun asustuksen ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle veneillä tai laivoilla luultavasti pohjoisesta Levantista tai eteläisestä Anatoliasta neolittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella noin vuonna 6800 eaa. Saapuneet ihmiset eivät tunteneet keramiikkaa, toisin sanoen kulttuuri oli akeraaminen, eli esikeraaminen.

Antiikin aikana Kypros oli useiden kansojen asuttamaa aluetta: sen asukkaisiin kuului varhaisimpien, esihistoriallisten asukkaiden jälkeläisiä, kuten niin kutsuttuja eteokypriootteja, mykeneläisperäsiä (2. vuosituhannella eaa.), myöhempiä kreikkalaisia asuttajia sekä foinikialaisia siirtokuntalaisia. Kyproksen vanhat valtakunnat olivat ns. kaupunkikuningaskuntia. Ainakin osa niistä voidaan lukea kreikkalaisiksi poliksiksi eli kaupunkivaltioksi. Tärkeimpiin kaupunkeihin kuuluivat muun muassa Salamis, Pafos, Kurion ja Amathus. Kyproksen kaupungit tulivat myöhemmin Assyrian, Egyptin ja Persian vallan alle. Aleksanteri Suuri vapautti saaren persialaisvallasta vuonna 333 eaa. Diadokkisotien myötä Kypros tuli osaksi Ptolemaiosten kuningaskuntaa. Hellenistisellä kaudella saari kreikkalaistui kauttaaltaan. Kreikkalainen perintö juurtui ja jäi elämään. Rooman valtakunta liitti saaren itseensä vuonna 58eaa. Tämän jälkeen saarta hallisti Bysantti ja Englannin ristiretkikuningas Rikhard Leijonanmieli. Frankit ja venetsialaisetkin isännöivät saarta, ennen kuin vuonna 1570 maihin nousivat ottomaanit. Antiikin maantieteen termeillä Kypros sijaitsi Kilikian ja Foinikian välisellä merialueella. Saari tunnettiin useilla nimillä, joita olivat Kyproksen lisäksi Akamantis, Amathusia, Makaria, Aspelia, Meionis, Ofiusa jne. Saaresta kehittyikin Välimeren suurin taloudellinen ja kulttuurillinen keskittymä

Kyproksen keramiikan alkupisteenä voidaan pitää Neoliittista II kautta. Varhais- ja pronssikaudella astioiden muotoilu oli runsasta ja koristelutekniikat hyvin mielikuvituksellisia. Tyylisuunnat ja tekniikat vaihtelivat aikakausien kuluessa. Kyproksen esi- ja varhaishistoria, kulttuuri ja näiden ohella myös keramiikka voidaan jakaa aikakausiin seuraavasti (varhaisimmat ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä):

Neoliittinen kausi I (akeraaminen neoliittinen): 7000-4500 eaa, Neoliittinen kausi II (keraaminen neoliittinen): 4500-3800 eaa, Kalkoliittinen 3800-2500 eaa, Pronssikausi (Varhaiskyprioottinen I-III): 2500-1900 eaa, (Keskikyprioottinen I-III): 1900-1600 eaa, (Myöhäiskyprioottinen I-III): 1600-1050 eaa, Geometrinen kausi (Kyprogeometrinen I): 1050-950 eaa, (Kyprogeometrinen II): 950-850 eaa, (Kyprogeometrinen III): 850-700 eaa, Arkaainen kausi (Kyproarkaainen I): 700-600 eaa, (Kyproarkaainen II): 600-475 eaa, Klassinen kausi (Kyproklassinen I): 475-400 eaa, (Kyproklassinen II): 400-323 eaa, Hellenistinen kausi: 323-58 eaa, Roomalainen kausi: 58 eaa-395jaa.

Klassisen aikakauden keramiikassa (Kyproklassinen I) jatkuivat ja voimistuivat arkaaisen kauden (Kyproarkaainen II) vaikutteet. Hienossa keramiikassa erityisestä vaaleasta savesta dreijatusta keramiikasta (Plain White VI) tulee klassisella aikakaudella hyvin suosittua. Savesta valmistettiin erityisesti näyttäviä kannuja jotka kreikassa tunnettiin nimellä oinokhoē. Kannua käytettiin viiniin ammentamiseen kraaterista ja kaatamiseen kylikseihin tai muihin juomamaljoihin. Kannun nimi tulee sanoista "oinos" (viini) ja "kheō" (kaataa, valaa).

Pienikokoinen, symmetrinen ja siro keraaminen kannu on klassiselta kaudelta 400eaa (varhainen Kyproklassinen II). Viinikannussa on sylinterinmuotoinen kaula ja pyöreä suuaukko. Korkea kahva alkaa suuaukon reunasta ja päättyy astian kylkeen. Väriltään vaalea terrakotta (Plain ware). Dreijan avulla muotoiltu, lähes pyöreä rakenne. Pieni ja matala jalka. Erinomaisessa kunnossa. Pieni lohkeama suuaukon reunassa, lähellä kahvaa. Mineraalijäämiä, maa-ainesta ja pölyä. Museon numerointi kahvan sisäreunassa ja pohjassa: S.R: 6907/75. Kooltaan noin. 12,2cm x 11,0cm x 11,0cm. Paino n. 203g.