Keraaminen astia "Maya"

95 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Maya-kulttuuri, Meksiko, n. 250 jaa - 950 jaa, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen, lähinnä nykyisten kaakkois-Meksikon, Guatemalan ja Belizen alueella vallinnut sivilisaatio. Mayoja pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. He loivat monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Nimi "Maya" on moderni termi, jolla viitataan alueella eläneisiin kansoihin. He eivät itse käyttäneet kyseistä nimeä itsestään. Mayat olivat maatalousyhteiskunta, ja noin 90 prosenttia väestöstä työskenteli maatalouden parissa. Maatalouden kehitys johti taloudelliseen kasvuun ja mayakulttuurin kukoistukseen. Elannon perustana oli jo ennen mayoja alkanut maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa. Maissi kylvettiin ja korjattiin tarkkojen kalenterilaskelmien ja uskonnollisten rituaalien säätelemänä. Tämän seurauksena papeilla oli mayayhdyskunnissa hyvin suuri valta, sillä he hallitsivat kirjoitetun kielen ja kykenivät tekemään tähtitieteellisiä laskelmia.

Arkaaisella kaudella (ennen 2000 eaa) mayojen asuinalueella asuneet metsästäjä-keräilijät alkoivat viljellä maissia, papuja, kurpitsoja ja maniokkia, sekä pitää kesyjä eläimiä kuten koiria ja kalkkunoita. Varhaisimmat toistaiseksi löytyneet kylät on ajoitettu vuosiin 2000–1500 eaa. Esiklassisella kaudella (n. 2000 eaa - 200 jaa) nämä asutukset alkoivat hitaasti levittäytyä ylä- ja alamaille. Ensimmäiset mayakaupungit kehittyivät vuoden 750 eaa paikkeilla ja vain muutamassa sadassa vuodessa kaupunkeihin oli kohonnut lukemattomia monumentaalisia rakennuksia, muun muassa valtavia temppeleitä, joissa oli taidokkasti veistetyt, koristeelliset julkisivut. Suurin osa kantaväestöstä asui ja työskenteli kuitenkin maaseudulla, ja kaupunkeja käytettiin lähinnä uskonnollisten seremonioiden ja markkinoiden pitopaikkana. Markkinoilla maanviljelijät kävivät kauppaa ylijäämätuotteistaan, kuten maissista, lihasta, suolasta ja tekstiileistä. Yleisintä oli vaihtokauppa, mutta myös kaakaopapuja käytettiin vaihdon välineenä.

Klassinen kausi (n. 200 jaa - 900 jaa) oli mayojen kulttuurin huippukausi, jolloin he kehittivät huippuunsa matematiikkansa, tähtitieteensä, arkkitehtuurinsa ja taiteensa sekä viimeistelivät kalenterijärjestelmänsä. Mayojen yhteiskunta koostui useista itsenäisistä valtioista, joista jokaisessa oli suuria kaupunkialueita, ja jotka oli rakennettu tärkeiden seremoniakeskusten ympärille. Mayojen arkkitehtuuri tunnetaankin parhaiten korkeista pyramiditemppeleistä ja koristeellisista palatseistaan, joita mayakeskuksiin rakennettiin aina pohjoisesta El Tajínista eteläiseen Copániin asti. Mayojen arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä ovat monitasoiset korokkeet, jättimäiset porraspyramidit, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita. Unohtamatta valtavia aukioita ja palloilukenttiä. Tunnetuimpia kaupunkikeskuksia olivat Tikal, Dos Pilas, Calakmul, Palenque, Copán, Uaxactún, Bonampak sekä Río Bec. Huippukaudellaan maya-valtakunta käsitti yli 40 kaupunkia, joissa kussakin asui 5000–50000 asukasta. Mayakulttuuri oli saanut vaikutteita olmeekeilta ja sapoteekeilta sekä Teotihuacánin ja El Tajinin kaupungeista. Mayat loivat kuitenkin monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa.

Klassisen kauden loppupuolella tapahtui jotain, joka sai mayat hylkäämään kaupunkikeskuksensa seuraavien vuosisatojen aikana. Monumentaaliset keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia. Esimerkiksi Chichancanab-järven alueella Jukatanissa satoi vuosien 800 jaa - 1000 jaa välisenä aikana vain puolet normaalista, välillä vain kolmasosa, mikä tuhosi maainviljelyksen edellytykset. Romahduksen syyksi on ehdotettu myös ylikansoitusta. Jälkiklassisella kaudella (n. 950–1524) mayat hylkäsivät suuret kaupunkinsa hyvissä ajoin ennen kuin espanjalaiset konkistadorit olivat löytäneet alueelle. Mayojen tyhjentyneisiin kaupunkeihin muutti tolteekkeja. Mayojen korkeakulttuurin loppuna on pidetty myös Utatlanin taistelua vuonna 1524.

Esikolumbiaaniseksi taiteeksi katsotaan kuuluvan kaikki ne alkuperäiskansojen luomat esineet jotka ajoittuvat toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua aina Kristoffer Kolumbuksen saapumiseen saakka (1492), jolloin eurooppalaiset valloittivat olemassa olevat intiaanikulttuurit. Useimmat esikolumbiaaniset sivilisaatiot katosivat kuitenkin jo ennen eurooppalaisten saapumista ja ne tunnetaan ainoastaan arkeologisten kaivausten perusteella. Tunnetuimmat korkeakulttuuriset paikat olivat mayojen kaupunkivaltiot sekä atsteekkien ja inkojen imperiumit. Myös Kolumbian intiaanikulttuurit voidaan luokitella kehittyneiden joukkoon, samoin Pohjois-Amerikan Mississippin kulttuuri.

Pienikokoinen, tummanharmaasta savesta käsin muovailtu keraaminen pullo. Pieniä keramiikka-astioita käytettiin muun muassa seremoniallisten, hallusinogeenisten lääke-aineiden ja rohtojen säilyttämiseen. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista vähäistä kulumaa. Pieniä lohkeamia. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Upea patina. Kooltaan noin 4,7cm x 3,8cm x 3,7cm. Paino n. 36g.