Keraaminen patsas "Sukhothai"

220 €

Sawankhalok/Si Satchanalai, Sukhothain kuningaskunta, Thaimaa, 1300-1500-luku, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Sawankhalok- ja Si Satchanalai-keramiikalla (kutsutaan myös Sangkhalok) tarkoitetaan  lasitettua kivitavaraa joka on peräisin hindulais-buddhalaisen Sukhothain kuningaskunnan aikakaudelta (1238-1438). Thaimaan pohjoisosassa sijainneet muinaiset kuningaskunnat Sukhothai ja Sawankhalok/Si Satchanalai olivat Kaakkois-Aasian suurimpia keramiikkatuotannon keskuksia aina 1300-luvulta alkaen. Sekaannusta keramiikan nimeämisessä on kuitenkin herättänyt se, että kyseistä termiä on käytetty kuvaamaan suurinta osaa tämän aikakauden ja alueen keramiikasta. Thaimaassa sijaitsi kuitenkin samaan aikaan useita satoja keramiikkakeskuksia (mahdollisesti jopa yli 600) ja näistä jokaisella oli oma tyylinsä ja erityispiirteensä.

Sukhothaissa tuotettu keramiikka eroaa Sawankhalok/Si Satchanalaissa valmistetuista muun muassa saviaineksen suhteen. Sukhothai-alueen keramiikka poltettiin korkeammassa lämpötilassa kuin Sawankhalokissa/Si Satchanalaissa. Lisäksi Sukhothai-kivitavaraan käytettiin huomattavasti karkeampaa savea ja siinä esiintyi pieniä mustia pisteitä, joka johtui saven korkeasta rautapitoisuudesta. Toisinaan pilkut olivat punertavia, joskus ruskeaan tai hopeaan vivahtavia. Sukhothain ja Sawankhalok/Si Satchanalain keramiikkakeskukset tuottivat kuitenkin tyyliltään ja perusrakenteeltaan hyvin samankaltaisia astioita; kulhoja, lautasia, maljoja. kaatimia (mm. kendit) sekä erilaisia koriste-esineitä.

Indonesiassa ja Filippiineillä suoritetuissa arkeologissa kaivauksissa ja ennen kaikkea haaksirikkoutuneista kauppa-aluksista (mm. Turiang, Nanyang, Longquan, Royal Nanhai, Ca Mau, Xuande), tehdyillä löydöillä on pystytty osoittamaan että Kaakkois-Aasian keramiikkaa valmistettiin vientiin jo poikkeuksellisen varhain. Yom-joen varrella, Si Satchanalaissa sijainneissa sadoissa keramiikkapajoissa sekä Sukhothain alueen pajoissa tuotettiin valtavia määriä keramiikkaa vientiin, etupäässä Indonesian ja Filippiinien tarpeisiin. Sawankhalokin keramiikkaa vietiin myös Japaniin ja Lähi-itään. Ensimmäisen aallon vientikeramiikkaa edustivat muun muassa mustanruskella rautaoksidilla näyttävillä koristellut, kukka- ja kala-aiheiset laakeat vadit (n.1370), jotka olivat todennäköisesti peräisin Sukhothain korkeatasoisista keramiikkapajoista. Thaimaalaisen ja vietnamilaisen keramiikan vienti kiihtyi entisestään kun Kiinan keisarillinen hovi kielsi keramiikkansa ulkomaisen viennin (Ming Ban 1, 1371-1509) Ming-dynastian aikana. Kiinalaisen džonkin, Turiangin, hylystä nostetut keramiikka-astiat (kaiken kaikkiaan yli 6500 kappaletta) on ajoitettu arviolta vuosiin 1305-1370. Borneoon tai/ja Sulawesin saarelle matkalla olleen, kookkaan (26 metriä pitkän) kaksi- tai kolmimastoisen purjealuksen rahtina oli valtava määrä thaimaalaista kivitavaraa sekä vihreitä celadon- ja ruskea-lasitteisia astioita ja pulloja (noin 57% rahdista). Mukana oli myös kiinalaista celadonia jotka olivat peräisin kuuluisista Longquanin keramiikkakeskuksista (n. 2240 kappaletta) sekä pieniä määriä (n. 500 kappaletta) vietnamilaista keramiikkaa.

1500-luvun alkupuolella sini-valkoinen kiinalainen posliini kiiri Kaakkois-Aasian halutuimmaksi keramiikaksi, erityisesti Ming-dynastian Hongzhi-periodin aikana. Klassisen thai-keramiikan, kuten celadonin ja ruskealasitteisen kivitavaran suosio alkoi laskea. Kysynnän heikkenemisen myötä myös laatu alkoi heikentyä. Dramaattisesti. 1500-luvun puoliväliin mennessä keramiikan tuotanto Sukhothaissa loppui. Syyksi on arveltu muun muassa kiinalaisen keramiikan viennin nopeaa elpymistä sekä Ayutthayan kuningaskunnan ja Taungoo-dynastian välistä sotaa (1568-1569).

Kaunis, karkeasta kivitavarasta valmistettu, kanaa esittävä patsas on lasitettu vaalean sinivihreällä perinteisellä celadon-lasitteella. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Poltto- ja lasitevikoja. Krakeloitunut pinta ja kaunis patina. Likaa, pölyä, maa-ainesta. Kooltaan noin 8,4cm x 11,5cm x 3,4cm. Paino n. 171g.

Lainaukset, lähteet ja viitteet:

Thai ceramics, National Museums Scotland.

The ceramics of southeast Asia: Thei dating and identification (2nd ed.), R.M. Brown, Singapore, Singapore: Oxford Univesity Press, 1988.

Last shipments from the Thai Sawankhalok Kilns, R.M. Brown, Art from Thailand, pp. 93-103. Mumbai, Marg Publications, 1999.

The "Turiang": a Fourteenth-Century Chinese Shipwreck Upsetting Southeast Asian Ceramic History, Sten Sjostrand & Claire Barnes, Journal of the Malaysian Branch of the Royal Asiatic Society, Vol.74, No. 1 (280), pp. 71-109, 2001.

A Field Guide to Glazed Thai Ceramics, Dawn F. Rooney, Asian Perspectives, Vol 28. No 2, pp. 125-144, University of Hawai'i Press, 1988-89.

Southeast Asian Ceramic Society, Thai Ceramics.

Antique Ceramics: Sawankhalok/Si Satchanalai & Sukhothai Pottery of Thailand, Sabai Designs Gallery, September 13th, 2013.