Amuletti "Ta'wīz"

Kuchit, Herat, Afganistan, 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Paštut (kutsutaan myös pakhtunit, pushtunit, pataanit tai persian afgaanit) ovat etninen ryhmä pääasiassa Pakistanin länsi- ja pohjoisosissa, sekä Afganistanin itä- ja eteläosissa. Paštut puhuvat paštun kieltä. Uskonnoltaan paštut ovat pääasiassa sunnalaisia muslimeja. Paštuilla ei ole yhtenäistä alkuperää, vaan nykyiset paštut ovat muodostuneet useiden, taustaltaan erilaisten ryhmien omaksuttua historiansa aikana paštuidentiteetin ja kielen. Tyypillisesti ryhmät ovat sulautuneet paštuihin ryhmien välille muodostuneiden sukulaisuussuhteiden kautta. Paštujen historiallisena ydinalueena on pidetty Sulaimanvuoristoa, jolla lienee kuitenkin aikanaan ollut useita eri iranilaisia kansaryhmiä. Vuoriston eri kansanryhmät sulautuivat ajan myötä paštuihin ja samalla persiankielinen nimitys afgaani alkoi viitata nimenomaan paštuihin. Paštut voidaan jakaa eri heimoihin ja heimorakenne on säilynyt vahvana nykypäivään saakka. Heimorakenteen tärkein tekijä on sukulaisuussuhde ja kutakin heimoa määrittää periytymislinjat, joiden kautta kukin eri ryhmä polveutuu yhteisestä esi-isästä. Heimoja pienempiä ryhmiä ovat klaanit, alaklaanit ja edelleen perheet. Heimot voivat muodostaa myös suurempia heimokonfederaatioita. Paštujen populaatio on noin 49 miljoonaa henkeä.

Kuchit (kutsutaan myös Kochit), eli kuchi-paimentolaiset ovat afganistanilainen paštuheimo, joka itseasiassa kuuluu Ghilji-Paštuihin. Sen tunnetuimpia alaheimoja ovat mm. Kharoti, Niazi, Andar, Akakhel sekä nasar Ahmadzai. Kuchien nimi juontaa juurensa darinkieliseen sanaan köch, "vaeltaa, paimentaa". Kuchit ovat olleet ja ovat osin edelleen paimentolaiskansaa. Paimentolaiset eli pastoraaliset nomadit ovat liikkuvaa elämää viettäviä, karjaa kasvattavia ihmisiä. He vaeltavat yleensä alueelta toiselle, koska karja tarvitsee uusia laitumia, sillä paimentolaiset eivät viljele laitumia. Paimentolaisuus on tavallista puolikuivilla alueilla, joilla karja syö helposti kaiken syötäväksi kelpaavan. Vuoristoalueilla paimentolaiset pysyvät melko paikallaan ja siirtävät karjaa vaikkapa ylärinteiltä alarinteille vuodenaikojen mukaan. Turkemeenien tavoin kuchit ovat aina olleet liikkeellä, joten henkilökohtaisen omaisuuden oltava helposti mukana kuljetettavaa. Kuchien pääelinkeino on ollut karjankasvatus (lampaat ja vuohet). Aaseja, hevosia ja ennen kaikkea kameleita käytettiin kuljettamiseen. Kuchit tarjosivat kuljetuspalveluja ja kauppasivat muun muassa teetä, villaa ja kašmirvillaa. Kuchien perinteinen elämäntapa on vähitellen väistynyt tieverkoston kehittyessä, kun rekat ovat vieneet työt kameleilta. Kuchien liikkuva elämäntapa ja pitkä historia karuilla autiomaa- ja aroalueilla on mahdollistanut rikkaan aineellisen kulttuurin kehittymiseen, josta tunnetuimpia ovat näyttävät kudonnaiset, taidokkaat kirjonnaiset ja loisteliaat korut.

Turkmeenien tavoin myös Kuchit tuottivat näyttäviä koruja niin henkilökohtaista koristautumista kuin henkisyyttäkin ajatellen. Näyttäviä korukokonaisuuksia valmistettiin pääasiassa tyttöjen ja naisten käyttöön. Yksilön korujen määrä rinnastettiin henkilön asemaan yhteiskunnassa. Ylellisesti koristellut, suurikokoiset korut valmistettiin käsityönä metalli- että hopeaseoksista. Eri metalliseosten (nikkeli, kupari, messinki) määrä vaikutti korujen lopulliseen väriin. Koruja ja koristeita valmistettiin hyvin eri muotoisina; pyöreinä tai puolipyöreinä, neliön, salmiakkikuvion tai kolmion mallisina. Niiden pinta koristeltiin taidokkain kaiverruksin, leikkauksin, pakotuksin ja korukiviupotuksin. Puolijalokivistä suosittiin erityisesti karneolia ja lapis lazulia. Toisinaan kivet korvattiin lasilla (vihreää, punaista ja sinistä). Erilaiset kolmiulotteiset kukka- ja lehtiaiheet olivat myös hyvin yleisiä. Korujen katsottiin symboloivan elinvoimaa ja hedelmällisyyttä. Koruihin kiinnitetyistä pienistä kelloista, riipuksista, kolikoista ja ketjuista lähtevän kirkkaan helinän uskottiin karkoittavan pahoja hekiä. Useimmat korut toimivat amuletin tavoin ja niitä käytettiin torjumaan sairauksia ja kuolemaa sekä tuomaan hyvää onnea.

Useimpia kuchikoruja käytettiin yläruumiin ja erityisesti pään alueen koristelemiseen: Tunnetuimpia ovat muun muassa koristeelliset medaljonki-pannat (pashtoksi silsila), pyöreät riipukset (rupay, gogrey, tek, tik) joita kannettiin otsalla ja molemilla ohimoilla, sekä pienikokoiset hiussoljet (stan). Pään alueen koristeisiin kuuluivat myös suuret korvakorut (pashtoksi gushwār-e, kafasī) tai puolikuun muotoiset, pienillä kelloilla koristellut korut (wāley). Ruusukkeen tai tyylitellyn kukka-aiheen muotoiset nenäkorut (cargul) olivat yleisiä, samoin ketjuista ja riipuksista kootut, runsaat kaulakoristeet (ghārgey). Ranteissa kannettiin pitkiä ja jykeviä rannekoruja (bāhu). Rintakoristeena taas käytettiin kelloilla ja riipuksilla viimeisteltyjä, neliön- tai kolmionmallisia, kiviupotuksin koristeltuja amulettikoteloita (ta'wīz), jotka suojelivat kantajaansa noituudelta, hedelmättömyydeltä ja negatiivisilta voimilta. Amulettikoteloiden sisälle asetettiin useimmiten koraanin kappale tai paperille kirjoitettu rukous.

Erittäin näyttävä ja kookas amulettikotelo/riipus (ta'wīz). Heikkotasoisesta hopeasta (ei testattu) tai/ja metalliseoksesta valmistettu amuletti ovat hyvässä kunnossa. Korussa toistuvat klassiset kasvi-, kukka- ja ornamenttiaiheet. Punaisia lasihelmiupotuksia. Pitkät, koristeelliset riipukset ja kellot pitävät kaunista helisevää ääntä osuessaan toisiinsa. Iänmukaista kevyttä kulumaa ja käytön jälkiä. Upea patina. Likaa. pölyä ja nokea. Amuletti kooltaan noin 21,0cm x 13,0cm x 1,5cm. Paino n. 400g.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Pashtun, Contries and their Cultures, Every Culture.com.(https://www.everyculture.com/wc/Afghanistan-to-Bosnia-Herzegovina/Pashtun.html)

Britannica, The Editors of Encyclopaedia. "Pashtun". Encyclopedia Britannica, 6 Oct. 2022. (https://www.britannica.com/topic/Pashtun)

Who Are the Kuchi? Nomad Self-Identities in Afghanistan, Richard Tapper, The Journal of the Royal Anthropological Institute 14, no. 1, pp 97-116, 2008. (http://www.jstor.org/stable/20203586)

KAfganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, Andrei Sergejeff, Gaudeamus Helsinki University Press, 2011

uchis, Minority Rights Group, World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. (https://minorityrights.org/minorities/kuchis/)

Kuchi Jewellery, Tereza Hejzlarová & Libor Dušek & Jan Vanco & Michal Čajan & Zdeněk Trávníček, Annals of the Naprstek Museum, 40. pp. 27-48, December 2019.(https://www.researchgate.net/publication/337930163_Kuchi_Jewellery)