Kokoelma fossiilisoituneita hampaita "Spinosaurus & Siroccopteryx marocensis"

myyty

Myöhäisliitukausi, Cenomanum- ja Turonia-vaihe n. 100,5 - 93,9 miljoonaa vuotta sitten, Taouz, Kem Kem-alue, Marokko, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Spinosaurus on sukupuuttoon kuollut spinosaurien heimoon kuuluva teropodidinosaurusten (petodinosaurusten) suku, joka eli nykyisen Pohjois-Afrikan alueella noin 112-93 miljoonaa vuotta sitten. Spinosaurus-sukuun kuuluu kaksi lajia: S.aegypticus ja S.maroccanus. Spinosaurus oli massiivinen ilmestys, se saattoi olla jopa 17 metriä pitkä ja painaa reilusti yli 20 tonnia. Liskon kallo oli pitkä, kapea ja se muistutti suuresti nykyisten krokotiilieläinten kalloa. Valtava kita oli täynnä kartiomaisia, teräviä hampaita. Spinosauruksen erityinen tuntomerkki oli sen selkäpurje, joka koostui noin 1,65 metriä pitkistä selkänikamista. Nykyään oletetaan, että se käytti purjettaan haihduttaakseen tai kerätäkseen lämpöä.

Saksalainen paleontologi Ernst Stromer löysi Egyptistä vuonna 1912 jäännökset dinosauruksesta, jonka hän nimesi Spinosaurukseksi. Stromer itse päätteli, että laji olisi ollut suurempi kuin Tyrannosaurus rex. Valitettavasti suurin osa näytteistä tuhoutui toisen maailmansodan aikaisissa pommituksissa. Spinosauruksen uskottiin pitkään olevan kahdella jalalla kulkeva kookas lihansyöjälisko, jonka pääravintoa olisivat olleet samalla alueella eläneet ouranosaurukset. Kuitenkin vuosina 2005-2018 tehdyt tutkimukset osoittivat, että spinosaurus eli sekä vedessä että kuivalla maalla, nykyisten krokotiilieläinten tavoin, käyttäen ravinnokseen kuitenkin etupäässä kaloja. Samalla kumottiin teoria kahdella jalalla liikkuvasta liskosta. Spinosauruksen takajalat olivat liian heikot kannattalemaan painavaa kehoa, joten on ilmeistä että lisko liikkui neljällä jalalla.

Pterosaurit (kutsutaan myös lentoliskot, siipisaurukset, pterosaurukset), olivat dinosaurusten aikaan mesotsooisella maailmankaudella eläneitä lentäviä matelijoita (Pterosauria), joilla oli nykyisen lepakon siipeä muistuttavat nahkaiset siivet. Tosin lepakoilla ihopoimu on pingottunut kolmen tai neljän sormen väliin, kun taas lentoliskoilla se oli vain yhden sormen varassa. Siipipoimun lisäksi lentoliskoilla oli yksi ihopoimu myös takaraajojen välissä. Pterosaurit eivät silti olleet lintuja eivätkä dinosauruksia, eikä niiden edeltäjien fossiileja ei ole löytynyt. Pterosaurit olivat ensimmäisiä lentokykyisiä selkärankaisia. Pterosaurilajeja tunnetaan yli 130 erilaista. Ne polveutuivat ilmeisesti puussa asuneista matelijoista, jotka käyttivät ihopoimuja liitämiseen. Pterosaureja on todennäköisesti elänyt joka puolella maailmaa, koska niiden fossiileja on löydetty lähes kaikilta mantereilta. Fossiilit ovat yleensä säilyneet huonosti, koska sedimenttien paino on rusentanut lentoliskojen ontot luut.

Fossiililöytöjen perusteella pterosaurien aivorakenne on kehittynyt petolintujen tapaan siten, että ne olivat erityisen tarkkanäköisiä. Lisäksi ne olivat voimakkaita ja lintumaisen ketteriä. Onttojen luiden ansiosta ne olivat keveitä kokoonsa nähden. Niillä oli suuret, lihaksikkaat nahkasiivet ja joillakin lajeilla lepakkomainen karvoitus (pycnofibers) kun taas osalla oli höyhenpeite. Pterosaurien siipiraajat soveltuivat myös kävelemiseen, joten ne pystyivät kulkemaan neljällä jalalla. Ilmeisesti uroksilla on ollut pääharja, koska munineen löytyneellä kivettyneellä naaraalla ei ollut harjaa. Pterosaurien kokohaitari oli suuri. Pienimpien siipiväli oli vain 25,0cm, kun suurimpien siipiväli oli jopa 15 metriä. Yksi pienimmistä lentoliskoista oli Nemicolopterus. Suurimmat lajit, Quetzalcoatlus northropi ja Hatzegopteryx thambema olivat myös kaikkien aikojen suurimmat lentokykyiset eläimet. Quetzalcoatluksen siipivälin arvioidaan olleen 11–13 metriä ja Hatzegopteryxin yli 12 metriä. Osa pterosaureista oli pitkäkalloisia ja terävähampaisia ja söivät kaloja, mustekaloja, simpukoita ja äyriäisiä. Maalla eläneet lajit söivät oletettavasti hyönteisiä, pieniä liskoja, dinosaurusten poikasia tai jopa kasveja ja hedelmiä. Pterosaurit hallitsivat taivaita triaskaudelta liitukaudelle kaikkiaan noin 160 miljoonaa vuotta ja katosivat sukupuuttoon samaan aikaan kuin dinosauruksetkin noin 66 miljoonaa vuotta sitten.

Pienessä kokoelmassa kaksi spinosauruksen hammasfragmenttia sekä yksi Siroccopteryx moroccensis-lajin hammas. Kohtalainen kunto. Iänmukaista kulumaa, murtumia ja lohkeamia. Maa-ainesta, likaa ja pölyä. Korjauksia. Hampaiden koko noin n. 3,9cm x 1,2cm, 2,8cm x 1,1cm & 2,5cm x 0,9cm. Myydään settinä.

Lähteet:

Prehistoric Wildlife, prehistoric-wildlife.com., 2011.

Pterosaur, New World Encyclopedia (https://www.newworldencyclopedia.org/entry/Pterosaur)

Pterodactyl: Facts about pteranodon & other pterosaurs, Joseph Castro, Livescience (https://www.livescience.com/24071-pterodactyl-pteranodon-flying-dinosaurs.html)

American Museum of Natural History

Greshko Michael, National Geographic, Syyskuu 2020.

Michael Hopkin, Nature, Helmikuu 2006.

Lentoliskot, Tunturisusi (https://www.tunturisusi.com/dinosaurukset/lentoliskot.htm)