Tikari "Gilê"

Afar-kansa, Djibouti tai Etiopia, Afrikan sarvi, 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Afarit (amharaksi Adal) ovat etninen kansa joka elää pääasiassa Etiopiassa, Eritreassa ja Djiboutissa Danakilin aavikolla sekä pienissä ryhmissä Somaliassa. Afareita on aiemmin kutsuttu nimellä Danakil. Nykyään nimitystä pidetään halventavana. Afarit käyttävät itsestään nimeä Qafár, joka tarkoittaa "parasta" tai "ensimmäistä". Afarit olivat alun perin karjankasvattajia, mutta siirtyivät ennen 1000-lukua paimentolaisuuteen nykyisille asuinalueilleen. 1200-luvulta 1600-luvulle afarien muodostamat muslimivaltiot kävivät useita sotia kristittyä Etiopiaa vastaan. Vuonna 1884 heidän alueilleen perustettiin Ranskan somalimaa, eli nykyinen Djibouti.

Suurin osa afareista on edelleen paimentolaisia. Afarit pitävät vuohia, lampaita ja lehmiä. Danakilin aavikko on Etiopiassa sijaitseva aavikko, joka ulottuu myös Eritrean ja Djiboutin alueille. Afarin syvängössä sijaitseva aavikko on yksi maailman kuumimmista paikoista. Päivän keskilämpötila Danakililla on 27 °C ja korkeimmillaan lämpötila nousee jopa 55 °C:een. Vuotuinen sademäärä on alle 200 millimetriä. Kuivakauden aikana suurin osa heistä muuttaa Awashjoelle. Koska Awash on alueen ainoa merkittävä joki, parhaita paikkoja leiriytyä valvotaan tarkasti. Sadekauden saapuessa marraskuussa afarit muuttavat korkeammille alueille. Afarit keräävät myös suolaa aavikolta, jota myydään nahan ja muiden karjatuotteiden ohella viljan ja kasvisten saamiseksi. Afarit asuvat helposti purettavissa ja mukaan otettavissa taloissa, joita he kutsuvat nimellä ari. Leiri (burra) koostuu yleensä yhdestä tai kahdesta arista. Leirien rakentaminen ja puhtaanapito on naisten työtä. Naimisiin mennään usein serkusten kesken.

Sosiaalisesti Afarit ovat jakautuneet klaaneiksi, joita johtavat ryhmän vanhimmat. Afarit jakaantuvat kahteen yhteiskuntaryhmään, jotka tunnetaan nimellä "punaiset" (Asayahamara) ja "valkoiset" (Adoyahmara). Punaiset ovat paremmassa asemassa kuin valkoiset, jotka ovat yleensä työväenluokkaa. Valkoisten uskotaan olevan vanhempaa ryhmää. He ovat peräisin idästä, jossa maisemaa halkovat valkoisena hohtavat suolatasangot- ja järvet. Punaiset tulevat taas sisämaasta, jossa maisemaa hallitsevat punertava aavikko ja aktiivisten tulivuorien laava. Afarien poika- ja tyttölapset on tapana ympärileikata. Miestä arvostetaan usein sen mukaan, miten hyvin hän on kestänyt ympärileikkauksen tuottaman kivun. Afarit kääntyivät islamiin 1000-luvun paikkeilla arabien käänyttäminä. Vaikka islam onkin tärkeä osa elämää, on sen sääntöjä muokattu voimakkaasti afarien omiin tapoihin sopivaksi. Uskoon on vaikuttanut myös afarien alkuperäinen animistinen uskonto. Afarit tunnetaan sotaisana kansana ja erityisesti taistelutaidoistaan. Miehillä on perinteisesti mukana gilê, perinteinen kaareva tikari.

Gilê (tunnetaan myös nimillä guile, jile) on näyttävä, kaareva tikari, jonka pituus vaihtelee 30,0 - 50,0cm väliltä. Kädensija eli kourain on perinteisesti valmistettu puusta, puhvelin sarvesta tai harvemmin sarvikuonon sarvesta. Kourainta ja terää erottaa sivuille ulottuva, pelkistetty väistin. Kourain päättyy pelkistettyyn ponteen. Ponsi on usein erillinen kartionmallinen kappale ja valmistettu pronssista, sinkistä tai hopeasta. Gilên terä on epäsymmetrinen, kaksiteräinen ja jykevä. Huotra on valmistettu puusta, päällystetty nahalla ja suuhela on toisinaan koristeltu pronssi- tai messinkilevyillä. Huotran kenkäin on pitkä ja se on myös vahvistettu metallilla. Huotra on kiinnitetty vyöhön hihnalla tai hankkiluksella. Hihnanjakajassa on usein pyöreä tai neliönmallinen solki. Tikarin kädensijan on katsottu kertovan sitä kantavan henkilön sosiaalisesta asemasta. Gilê on olennainen osa miesten perinteistä vaatetusta tai koristusta merkittävissä tapahtumissa, kuten sotatansseissa ja erilaisissa taistelunäytöksissä. Tikaria käytetään aseena itsepuolustukseen kuin seremoniallisena koristeenakin. Gilê on paimentolaisoturin kenties tärkein työväline. Sitä pidetään myös miehisyyden symbolina. Arkikäytössä gilêä käytetään lampaiden teurastuksessa, puun veistämisessä kuin hiusten leikkauksessakin.

Erittäin näyttävä, iäkäs gilê on ensiluokkaisessa kunnossa. Tikarissa on kaareva, massiivinen terä joka on kiinnitetty tukevasti kouraimeen. Kädensija on taidokkaasti kaiverrettu luusta tai sarvesta. Ponsi on muottiin valettua pronssia ja huolellisesti käsin hiottu. Molemmilta reunoiltaan teroitettu terä on erinomaisessa kunnossa ja se on kiillotettu hohtavan kirkkaaksi. Puinen huotra on ehjä ja se on päällystetty nahalla. Suuhela on koristeltu pakotetuilla pronssilevyillä. Kenkäin on pitkä ja myös pronssia. Alkuperäiset nahkahihnat ja vyö taotulla metallisoljella. Iänmukaista kevyttä kulumaa, likaa ja pölyä. Tikarin pituus (huotran kanssa) noin 51,0cm. Pelkkä terä noin 35,0cm x 5,3cm.

Viittaukset, lainaukset & lähteet:

Peoples of East Africa, Bridget Giles, The Diagram Group, 1997.

The Afar People of the Horn of Africa, Orville Boyd Jenkins, 2007. (http://www.orvillejenkins.com/profiles/afar.html)

A Glossary of the Construction, Decoration and Use of Arms and Armor in All Countries and in All Times, George Cameron Stone, Dover Publications, 1999.

African arms and armour, Christopher Spring, British Museum Press, 1993, pp. 103–105.