Istuin "Pokot"

300 €

Pokot-kansa, Kenia/Uganda, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Kalenjin tai kalenji on niloottinen, etninen kansanryhmä joka elää Itä-Afrikan hautavajoamassa, läntisessä Keniassa ja Itäisessä Ugandassa. Kansa koostuu kahdeksasta erillisestä alaheimosta, joita ovat Elgeyo, Kipsigis, Marakwet, Nandi, Keiyo, Pokot, Sabaot, Terik ja Tugen. Alkujaan kalenjit olivat paimentolaisia, joiden uskotaan saapuneen nykyisille asuinsijoilleen Sudanin alueelta, noin 2000 vuotta sitten. Nykyään suuri osa harjoittaa elinkeinonaan maanviljelyä tai karjanhoitoa.

Pokotit (tunnetaan myös nimillä pökootit, sukit) ovat Länsi-Pokotin ja Beringon piirikunnissa, Keniassa sekä Pokotin alueella, Karamojan itäisessä Ugandassa elävä kalenjien haara. Kansan väkiluku on epäselvä, ja sen on arveltu käsittävän noin 100 000-250 000 henkeä. Pokot-kansan puhuma kieli (ng'ala Pokot) kuuluu kalenjin-kielten ryhmään. Alueellisten ja kulttuurillisten eroavaisuuksien perusteella pokotit on jaettu kahteen alaryhmään: aavikko- ja vuoristopokotteihin. Vuoriston pokotit (pipapagh) elävät sateisilla ylämailla ja harjoittavat sekä maanviljelyä (viljelykasveista yleisimmät ovat durra, hirssi, maisii ja tupakka) että paimentolaisuutta. Kuivilla ja karuilla alueilla elävät aavikkopokotit (pipatich) ovat taas paimentolaiskansaa jotka harjoittavat myös karjanhoitoa (Seebuja eli ryhähärkiä, kameleita, vuohia ja lampaita). Pokot-yhteiskunta on rakentunut vahvasti karjanhoidon ympärille. Nautakarjan lihaa käytetään harvemmin ravinnon lähteenä, verta taas sitäkin useammin. Maito ja jogurtti ovat myös tärkeä osa Pokot-kansan ruokavaliota. Monet Pokotien laulut ja kansantarinat kuvaavat kiintymystä karjaan ja suurien karjalaumojen omistamista pidetään merkkinä korkeasta asemasta ja taloudellisesta vauraudesta. Karja toimii vaihtokaupan välineenä ja valuuttana maksettaessa myötäjäisiä, sakkoja tai uskonnollisia uhrilahjoja.

Pokotit elävät kyläyhteisöissä jotka muodostuvat useista eri sukukunnista ja patrileaarisista klaaneista (ortïn). Yhteisön (miespuolisten)jäsenten sosiaalinen ja poliittinen asema rakentuu merkittävien initiaatioiden (mm. sapana), rituaalien, moraalisääntöjen, ympärileikkaus- ja ikäryhmien (Korongora, Sowa, Chumwa, Maina, Nyongu, Kablelech ja Merkutwa) kautta. Pokot-kansan miehet on perinteisesti jaettu kolmeen eri ikäryhmään; poikiin (karachona), ympärileikattuihin, intioituihin miehiin (muran) ja vanhuksiin (poion). Miehet päättävät lähes kaikista yhteisön asioista. Naisten asema on huono. Kylänvanhimpien johtama neuvosto (wazee) on taas vastuussa yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta, seremonioiden toteutumisesta ajallaan ja maataloutta sekä karjanhoitoa koskevissa kysymyksissä. Wazeella on myös tärkeä rooli erilaisten kiistojen selvittämisessä ja muissa juridisissa asioissa. Pokotien moraalisäännöt (tunnetaan nimellä kirurut) ohjaavat yhteisön jäseniä muun muassa ihmissuhteissa. Kirurut pitää sisällään erinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Esimerkiksi varastamista (toiselta Pokotilta), riitelyä, henki- ja seksuaalirikoksia tulee kaikin tavoin välttää. Mikäli moraalisääntöjä rikotaan, väärintekijää (tai tämän lasta) rankaistaan ylhäältä käsin esimerkiksi sairaudella.

Pokotien kosmologiassa maailmankaikkeus käsittää kaksi eri valtakuntaa, ylä- ja alapuolisen. Alapuolella sijaitsee kasvillisuuden, eläinten ja ihmisten asuinpaikka, kun taas yläpuolella (yïm) oleva valtakunta kuuluu jumaluuksille ja "luonnonhengille", kuten auringolle (Asis), kuulle (Araua), sateelle, ukkoselle ja salamoille (Ilat/Elat) sekä tähdille (Kokel). Kaiken yläpuolella valvoo etäinen ja tuntematon luoja, yksinvaltias (Tororot). Pokotit katsovat että Tororot on kaikkien moraalisten sääntöjen vartija. Hän rankaisee ankarasti sääntöjen rikkojia ja niitä jotka laiminlyövät velvollisuutensa ihmisenä. Tororot "kuuntelee" (teroi) tai "kuulee" (limoi) alapuolelta osoitetut rukoukset kun taas aurinko (Asis), "yläpuolella oleva silmä" (kong po yïm), näkee ihmisten teot maan päällä. Tororotia rukoillaan (kisoianut), siunataan (kisoyönōt) ja tälle uhrataan yhteisten kokoontumisten (juhlallisuudet, initiaatiot, tanssit) aikana. Palvontamenoja johtaa kylänvanhimmat. Yläpuolisessa valtakunnassa oleilee myös esi-isien henget (oi), joiden katsotaan suojelevan, mutta Tororotin tavoin myös rankaisevan elossa olevia jälkeläisiään. Pahantahtoiset henkiolennot (tunnetaan nimellä onyet) likkuvat näkymättöminä ihmisten keskuudessa ja langettavat sairauksia, vahinkoa ja onnettomuuksia. Pokotit uskovat noitiin, noituuteen ja tämän avulla langetettuihin kirouksiin. Noidutuksi tuleminen saattaa aluksi ilmetä aivan tavallisena sairautena, mutta paljastuu myöhemmin (parantajien avulla) noidan (ponu) langettamaksi kiroukseksi. Tämän vuoksi noituudelta suojaudutaan monin eri keinoin. Pokotin uskovat että ihminen voi aiheuttaa toiselle "sairauden" pitkienkin välimatkojen päästä. Langetettu kirous (pan) saadaan aikaan rohtojen (krïch), maagisten loitsujen ja erilaisten kehonliikkeiden avulla. Toisinaan pan tarvitsee myös uhriin suoraan liittyviä materiaaleja, esim. hiuksia, kynsiä, vaatteenkappaleita jne. Aineosat voivat olla myös symbolisia, kuten esimerkiksi kaavaillun uhrin jalanjäljet maan pinnalla.

Pokot-yhteisön sisällä toimii useita erilaisia parantajia. Näistä merkittävimpiä ovat iäkkäät naiset, jotka ovat harjaantuneet useimpien sairauksien diagnosoinnissa ja lääkerohtojen valmistamisessa (heidät tunnetaan nimellä chepsaketian), selvännäkijät (koroyokyon), kätilöt (kokeogh), profeetat (werkoyon) jotka ovat saaneet parantajan lahjansa perintönä ja jotka nähdään avainasemassa sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hillitsemisessä. Muita merkittäviä parantajia ovat naispuoliset ennustajat (chepsokoyon) jotka ovat erikoistuneet noituuden aiheuttamiin ongelmiin, sekä erityiset parantajat (kapolokion), joiden uskotaan kykenevän ohjailemaan ja manipuloimaan niitä voimia jotka aiheuttavat ihmisissä henkistä epätasapainoa.

Pokot-kansa tunnetaan erityisesti kauniista käyttöesineistään. Naiset punovat taidokkaita koreja, parkitsevat ja työstävät nahkaa, valmistavat maito- ja vesi-astioita sekä ruoanlaitossa käytettäviä astioita. Miesten vastuulla on perinteisesti erilaiset puutyöt, kuten työkalujen, keihäiden ja aseiden varret, kauniit veistetyt niskatuet ja istuimet jne. Pienikokoinen, kylänvanhimman käytössä ollut istuin on huolellisesti veistetty yhdestä puunkappaleesta. Klassisen kauniissa, anthropomorfisessa istuimessa on kolme tassujalkaa, joiden päällä varsinainen kupera istuinosa lepää. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja käytön jättämiä jälkiä. Kiiltäväksi patinoitunut pinta. Pieniä vanhoja kolhuja, kuivahalkeamia ja naarmuja. Likaa, nokea, mustan värin jäänteitä ja pölyä. Kooltaan noin 15,0cm x 15,6cm x 14,0cm.

Viittaukset:

University of Iowa Stanley Museum of Art

The Threatened Ways of Kenya's Pokot People, Meyerhoff Elizabeth, National Geographic 161: 120-140. 1982

Pokot Folktales, Humor, and Values, H.K. Schneider, Journal of the Folklore Institute, Vol.4, No. 2/3, pp.265-318.

Pokot Consepts of Health and Disease, David Nyamwaya, The Cambridge Journal of Anthropology, Vol.7, No.3: 2-18, 1982

Songs of Mobility in West Pokot, Barbara A. Bianco, American Ethnologist Vol.23, No.1, pp.25-42.

The Pokot people and their environment, O'Dempsey TJ., Ann Trop Paediatr. 1988.