Sakepullo "Sometsuke tokkuri"

1100 €

Edo-kausi, myöhäinen 1600-luku, Japani, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Edo-kausi (Edo-jidai), tunnetaan myös nimellä Tokugawa-kausi (Tokugawa jidai), on Japanin historian ajanjakso, joka käsittää vuodet 1600 - 1868. Ajanjakson tunnusomaisinta oli Edon tai Tokugawa-shōgunaatin hallinto, jonka virallisesti perusti 1603 ensimmäinen shōgun Tokugawa Ieyasu. Ajanjakso päättyi Meiji-restauraatioon ja vallan palauttamiseen viimeiseltä shōgunilta Tokugawa Yoshinobulta keisarille. Edo-kausi toi Japaniin yli 250 vuoden rauhan jakson, joka on yksi maailman historian pisimmistä sodattomista aikakausista. Edo-kausi tunnetaan myös Japanin modernin ajan alkuna. Keramiikka ja posliini (tōjiki, yakimono tai tōgei) on ollut Japanissa äärimmäisen arvostettu käsityö- ja taidelaji kautta aikojen. Sen historia juontaa juurensa jo varhaiselle kivikaudelle. Keramiikan valmistus aloitettiin Jōmon-kaudella (10,500eaa-300eaa). Tämä tekee japanilaisesta keramiikasta yhden maailman vanhimmista. Noin 1500 jaa. alkaen keramiikka oli Japanissa erityisesti kytköksissä traditionaaliseen teeseremoniaan, jonka myötä koristellun kiinalaisen keramiikan sijaan vaikutteita otettiin ennemminkin maanläheisemmästä korealaisesta perinteestä. Monivärilasituksen kehittymisen myötä myös värikkäämpi ja koristeellisempi keramiikka nousi vaihtoehdoksi kiotolaisen kyōyakin kautta: sen kehittäjiin lukeutuivat Nonomura Ninsei ja Ogata Kenzan, jotka saivat vaikutteita maalaustaiteesta.

Posliinin valmistus Japanissa alkoi jo 1600-luvulla, ja sen keskuksena toimi erityisesti Aritan alue Kyūshūn saarella. Huolimatta alun vaikeuksista saada tuotannossa käytettävää kobolttia (Iranista Kiinan kautta), klassisen sinivalkoisen posliinin (sometsuke) tuotanto lähti kuitenkin varsin pian hurjaan nousukiitoon. Posliinia vietiin runsaasti ulkomaille; huomattava vaikutus oli ns. Kakiemon-posliinilla (japanilainen n. 1640-luvulla kehittynyt posliinimaalaustyyli, jolle oli ominaista epäsymmetrinen sommittelu ja vaalea lasitus. Keltaisen, vihreän ja violetin ohella hallitsevia värejä ovat ruosteenpunainen ja vaaleansininen. Toistuvia kuva-aiheita olivat kasvit ja eläimet) ja jota esimerkiksi Delftin ja Meißenin keraamikot jäljittelivät. Vuosien 1660-1740 aikana suurin osa posliinista valmistettiin puhtaasti vientiin, erityisesti kasvaville euroopan markkinoille. Pyöreäkylkisiä ja pitkäkaulaisia sakepulloja (tokkuri) on aikojen saatossa valmistettu hyvin eri kokoisina. Pullon kaulassa olevat ohuet urat ovat helpottaneet pullon suuaukon peittämistä varsinaisen korkin asemasta ilmavalla tekstiilinkappaleella. Sakepullojen koristemaalauksissa on suosittu niin pelkistettyä kuin ylettömän runsastakin kuvakieltä. Perinteiset japanilaiset koriste-aiheet ovat Ming-posliinin tavoin kuvanneet lintuja, hedelmiä (persikat, granaattiomenat) sekä kukka- ja kasviaiheita (heinät, pionit, krysanteemit). Käsin lasitteen alle maalatut, syvän koboltinsinisenä hehkuvat koriste-aiheet esitettiin varhaisessa Imari-posliinissa tiiviinä ja hallittuina kokonaisuuksina, vastakohtana kiinalaiselle runsaudelle. Imari-posliinilla tarkoitetaan yleisesti Aritan alueella, noin 1650-1750 valmistettua posliinia. Japanissa imarilla tarkoitetaan pienikokoisin kuvioin ja kasviornamentein koristamaa posliinia, jossa on käytetty keltaista, purppuraa, mustaa, kirkkaansinistä ja oranssinpunaista sulateväriä yhdessä kultauksen ja sinisen värilietteen kanssa. Euroopassa imarilla tarkoitetaan Aritasta tuotettua kolmiväristä posliiinia, jonka koristelussa käytettiin sinistä värilietettä, punaista sulateväriä ja kultausta.

Erittäin näyttävän, pyöreäkylkisen ja kapeakaulaisen tokkurin koristemaalaukset on toteutettu hienostuneilla, ilmavilla siveltimenvedoilla. Klassinen aihe kuvaa pitkävartisia kukkia, heiniä sekä lingzhi-sientä? Sakepullo on erittäin hyvässä kunnossa. Minimaalisia hiushalkeamia lasitteessa. Aavistuksen haalistuneet värit. Likaa, pölyä ja vähäisiä lasitevikoja. Kooltaan noin  31,0cm x 17,5cm x 17,5cm. Paino n. 1507g.