Kiviveistos "Mezcala"

1200 €

Mezcalan kulttuuri, Guerreron osavaltio, Meksiko, esiklassisen kauden myöhäisvaihe, 300eaa - 100eaa., yksityiskokoelmasta Hollannista.

Guerrero on yksi Meksikon osavaltioista. Se rajoittuu lännessä Michoacánin osavaltioon, pohjoisessa Méxicon, Moreloksen ja Pueblan osavaltioihin, idässä Oaxacan osavaltioon, ja etelässä Tyyneen valtamereen. Nimellä Mezcalan kulttuuri (tunnetaan myös nimellä Balsas-kulttuuri) viitataan etniseen ryhmään/ryhmiin, jotka asuttivat Balsasjoen (kutsutaan myös Mezcalajoeksi ja Atoyacjoeksi) laakson alueita nykyisen Guerreron osavaltiossa esikolumbiaanisella aikakaudella, että kuvaamaan sitä laajaa arkeologisten artefaktien kokonaisuutta joka tältä alueelta on löydetty.

Muinaisesta Mezcalan sivilisaatiosta tiedetään hyvin vähän, mutta uskotaan että kulttuuri kehittyi esiklassisen kauden myöhäisvaiheen aikana, noin 700eaa - 200 eaa. Mezcalan kulttuuri oli voimissaan aina klassiselle kaudelle saakka. Samaan aikaan Meksikon keskiylängön eteläosia asuttivat Teotihuacánit. Loistelias Teotihuacán oli suuren valtakunnan keskus, jättimäinen, noin 150 000 asukkaan kaupunki. Sen massiivisen pääkadun varrella kohosivat valtavat Auringon ja Kuun pyramidit. Kaupunki kukoisti ja oli laajimmillaan vuosina 250jaa - 450 jaa. Olmeekkien korkeakulttuuri (1200eaa - 400eaa) oli kuitenkin Mesoamerikan ensimmäinen, ja nämä antoivat runsaasti vaikutteita kaikille myöhemmille alueen korkeakulttuureille, kuten tolteekeille, mayoille ja asteekeille. Mezcalan kulttuurissa Olmeekkien vaikutteet näkyivät erityisesti kyläyhteisöjen ryhmittelyssä, massiivisten seremoniakeskusten rakentamisessa ja pappien johtamassa hallituksessa. Myöhemmin kulttuuri omaksui piirteitä myös Teotihuacánista, muun muassa mesoamerikkalaisen pallopelin (jonka asteekit tunsivat nimellä ullamaliztli).

Guerreron alueella vaikuttaneet esikolumbiaaniset kulttuurit tuottivat laajan kirjon erilaisia keramiikka- ja veistostyylejä. Näistä tunnetuimpia ovat Mezcalan kivestä veistetyt pienoisveistokset. Rakenteeltaan yksinkertaiset, abstraktit veistokset esittävät pelkistettyjä ihmishahmoja, naamiota, kasvopaneeleita, eläimiä sekä tyyliteltyjä temppeli- ja  pylväsrakenteita. Veistoksia on löydetty ennen kaikkea aikakauden haudoista, joten kyse on todennäköisesti ollut hautalahjoista, mutta veistoksia on mahdollisesti käytetty rituaalisiin tarkoituksiin ennen niiden asettamista hautoihin. Jälkiklassisella kaudella, reilusti yli tuhat vuotta myöhemmin asteekit (n.1300jaa - 1521jaa.) kaivoivat näitä mystisiä kiviveistoksia vanhoista haudoista ja ottivat niitä uudelleen käyttöön. Asteekkien pääkaupungin Tenochtitlánin suurin temppeli (Templo Mayor, rakentaminen aloitettu noin 1325jaa.) oli omistettu auringon ja sodan jumalalle, Huitzilopochtlille, ja se oli rakennettu valtavan, 80 metriä x 100 metriä laajan pyramidin huipulla olevalle tasanteelle, yli 30 metrin korkeuteen. Vieressä kohosi toinen temppeli, joka oli omistettu Tlalocille. Päätemppelin alta on löydetty ihmis- ja eläinuhreja sekä lukuisia uhrikätköjä joita asteekit piilottivat jättimäisen rakennuksen perustuksiin rakennustöiden yhteydessä. Tuhansien esineiden joukosta on löydetty muun muassa 56 Mezcalan kivestä veistettyä naamiota ja 98 ihmishahmoista pienoisveistosta. Veistoksista 26 oli jaettu tasan kahteen kivestä veistettyyn arkkuun.

Mezcalan kivestä veistetyt pienoisveistokset valmistettiin kovasta ja kestävästä kiviaineksesta. Erityisesti suosittiin serpentiiniä, andesiittiä ja dioriittia, joiden väri vaihteli tummanharmaasta ruskeaan ja hennon vaaleanvihreästä aina syvän tummanvihreään. Mesoamerikan kulttuureissa vihreä väri yhdistetään elämänvoimaan, länteen (Asteekkien kuolemanjumala Mictlāntēcutli and maissinjumala Centeōtl), maanviljelyyn, uuteen alkuun ja hedelmällisyyteen. Mezcalan pienoisveistokset ovat muodoltaan useimmiten litteitä, kivikirveen terää muistuttavia kapeita hahmoja joiden terävät kulmat on pyöristetty. Ihmishahmojen vartaloissa on hyvin vähän anatomisia yksityiskohtia. Keho on jaoteltu eri vyöhykkeisiin syvien urien ja pienten reikien avulla. Hahmot on kuvattu usein seisomassa, istumassa tai kyykyssä, kädet taivutettuna rinnalle tai vartalon sivuille. Jalat on erotettu toisistaan uralla tai karkealla leikkauksella. Kiviveistokset valmistettiin käsin kaivertamalla. Terästä ei tunnettu. Apuna käytettiin alkeellista vaijerisahaa ja hiekkakiveä hiomiseen ja kiillotukseen.

Lumoavan kaunis Mezcalan pienoisveistos on kaiverrettu syvän tummanvihreästä kiviaineksesta joka taittaa aavistuksen vaaleanruskeaan. Kapea ja litteä ihmishahmo on erittäin taidokkaasti muotoiltu. Hahmo seisoo jalat yhteen puristettuna, tyylitellyt kädet rinnalla. Syvät urat jakavat ala- ja keskivartalon omiin osiinsa. Neliönmallisessa päässä kaarevat urat muodostavat kulmaluut ja kolmionmallinen leikkaus erottaa pienen nenän, korvat ja leveät huulet. Ensiluokkaisessa kunnossa. Iänmukaista kulumaa, likaa ja maa-ainesta. Upea hioutunut patina. Kooltaan noin 9,0cm x 2,5cm x 1,5cm. Paino n. 55g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Mezcala Stone Sculpture in the Olsen Collection, Richard R. Brettell,Yale University Art Gallery Bulletin 35, no. 1 (1974), pp. 14-19. (http://www.jstor.org/stable/40514164.)

Commensalism, Imaginaries and Early Urbanism: A Mezcala Sculpture in the Mixteca Alta, Mexico, Jeffrey P. Blomster, Cambridge Archaeological Journal 32:4, November 2022, pp. 601 - 618. (DOI: https://doi.org/10.1017/S0959774322000051)

Axe-figure, Mayer Center, Art of the Ancient Americas, Denver Art Museum, 2023. https://www.denverartmuseum.org/en/object/1984.322

Mexico: from the Olmecs to the Aztecs, Michael D. Coe, Rex Koontz, (5th, revised and enlarged ed.), London and New York: Thames & Hudson, 1962/2002.(https://archive.org/details/mexicofromolmecs0000coem)

Archaeology of Ancient Mexico and Central America: An Encyclopedia, Susan Toby Evans, David L. Webster, Routledge, 27 Nov. 2000.