Jalkapöydän luu "Ursus spelaeus"

90 €

Pleistoseenikausi, n. 35,000 vuotta sitten, Dachstein, Pohjoiset kalkki-Alpit, Itävalta, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Luolakarhu (Ursus spelaeus) oli Pleistoseenikaudella elänyt, luolissa talvehtinut suuri karhueläin. Se ilmestyi viimeistään Holstein-lämpökaudella noin 300 000 vuotta sitten, ehkä jo 500 000 vuotta sitten. Itävallasta on löydetty noin 40 000 vuotta vanhoja luolakarhun jäänteitä, joiden luista on saatu muutaman geenin pätkiä DNA-näytteinä talteen. Luolakarhu katosi jääkauden lopun pleistoseenin joukkotuhossa noin 10 000 vuotta sitten luultavasti ilmastonmuutoksen ja ihmisen metsästyksen takia. Luolakarhun nimitys tulee siitä, että sen jäännöksiä on löydetty useimmiten luolista. Luolakarhu-urokset olivat arvioiden mukaan 400–500-kiloisia ja naaraat olivat 225–250-kiloisia. Useimpien nykyisten karhujen tapaan se oli kaikkiruokainen. Useista Keski-Euroopan luolista on löydetty luolakarhujen luurankoja, esimerkiksi Heinrichshöhlestä ja Dechenhöhlestä, Saksasta. Täydellisesti säilynyt luuranko, viisi kalloa ja 18 yksittäistä luuta löydettiin Kletnon karhuluolasta vuonna 1966 Puolassa. Romaniassa vastaavasta karhuluolasta löydettiin taas yli 140 luolakarhun luurangot vuonna 1983.

Lumoavan kaunis luolakarhun (Ursus spelaeus) jalkapöydän luu. Erinomaisessa kunnossa. Kevyttä iänmukaista kulumaa. Upea tummanruskea patina. Likaa ja pölyä. Luunäyte on käsitelty pintaa suojaavalla sellakka ja mehiläisvahakerroksella. Kooltaan näyte on noin 7,0cm x 2,6cm x 1,6cm. Paino n. 20g.