Terrakottahelistin "Quimbaya"

850 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Quimbaya-kulttuuri, Valle del Caucan departementti, Middle Cauca complex, Kolumbia, noin 1050jaa - 1500jaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Nimellä Quimbaya viitataan niihin etnisiin ryhmiin, jotka asuttivat Caucajoen laakson alueita Kolumbiassa (etupäässä nykypäivän Quindíon, Risaraldan, Caldasin ja Antioquian departementeissa) esikolumbiaanisella aikakaudella, että kuvaamaan sitä laajaa arkeologisten artefaktien kokonaisuutta joka tältä alueelta on löydetty. Quimbayan kansat tunnetaan ennen kaikkea upeista kultaesineistään (mm. poporot) ja näyttävästä keramiikastaan. Ennen espanjalaisten saapumista nykyisen Kolumbian alueella asui lukuisia alkuperäiskansoja ja -heimoja. Espanjalaiset purjehtivat Kolumbian pohjoisrannikkoa pitkin 1500-luvun alussa, mutta ensimmäinen pysyvä eurooppalaisasutus (Santa Marta) perustettiin vasta vuonna 1525. Alueelle saapui kolmenlaisia espanjalaisia: Konkistadorit pyrkivät rikastumaan itse, hallintomiehet pyrkivät vahvistamaan Espanjan imperiumin valtaa ja omaisuutta ja papisto pyrki käännyttämään alkuperäisväestöä kristinuskoon ja hankkimaan kirkolle omaisuutta.

Kolmbian varhaishistoria on hyvin värikäs. Arviolta noin 1200eaa. Keski-Amerikasta saapui kansoja, jotka toivat alueelle maissinviljelyn. Seuraava maahanmuuttoaalto tapahtui noin 500 eaa. ja tämän myötä syntyi vähitellen useita erillisiä kulttuureita. Vuosina 400eaa - 300eaa eaa. chibchat saapuivat Nicaraguasta ja Hondurasista, ja pian heidän jälkeensä alueelle levittäytyi arawakeja Etelä-Amerikasta. Vuoden 1000jaa. paikkeilla alueelle muutti Karibian saarilta karibeja, jotka pakottivat chibchat väistymään vuoristoon. Vuoteen 1500 mennessä chibchat olivat eriytyneet Cundinamarcan ja Boyacán ylätasankoja asuttaneiksi muiscoiksi ja Sierra Nevada de Santa Martan vuoriston ympäristössä eläneiksi taironoiksi. Kehittyneemmät muiscat viljelivät maissia ja perunaa, ja heidän hallintojärjestelmänsä perustui matrilineaariseen vallanperimykseen, josta käytettiin nimitystä "cacicazgo". Caucajoen laakson (Valle del Cauca) alueella vallinnut Calima-kulttuuri (n. 200eaa - 400jaa) muodostui Ilama-, Yotoco-, Sonso-, sekä Malagana-kulttuureista.

Quimbay-kulttuurin kehitys samalla alueella on jaettu kahteen ajanjaksoon, varhaiseen eli klassiseen kauteen (n. 500eaa - 600jaa) sekä myöhäiseen kauteen (n. 800jaa - 1500jaa). Klassisella kaudella keramiikan ja kullan työstäminen eri menetelmin lähti kunnolla käyntiin. Kultaesineistä suurin osa oli itseasiassa kullan ja kuparin seosta, tumbagaa, joka sisälsi noin 30% kuparia. Se oli tällöin huomattavasti helpompaa työstää. Aikakauden kenties tunnetuin säilynyt kultaesine on "Quimbaya poporo". Poporo on säilytysastia, jota Etelä-Amerikan alkuperäiskansat käyttivät poltetusta ja murskatuista simpukankuorista saadun pienen kalkkimäärän säilyttämiseen. Poporo muodostuu kahdesta osasta, itse astiasta ja kannesta, johon on kiinnitetty pieni varsi jolla kalkkia ammennetaan suuhun pureskeltaessa kokapensaan (Erythroxylum coca) lehtiä. Tumbagasta valettujen poporoiden aiheina olivat useimmiten ihmiset, eläimet, hedelmät ja vihannekset. Kullasta tehtiin upeita koruja ja naamioita. On sanottu että Quimbayat valmistivat kullasta jopa ongenkoukkuja. Elinkeinona harjoittettiin myös maanviljelyä. Tärkeimpiä viljelykasveja olivat maissi, maniokki, avocado, luumut, guava jne. Lisäksi harjoitettiin metsästystä ja kalastusta.

Myöhäiskaudella (n. 800jaa - 1500jaa) kullan ja keramiikan työstäminen jatkui kahdensadan vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa esineiden tyyli oli aiempaa yksinkertaisempaa. Quimbayan kansat kävivät vaihtokauppaa naapurikaupunkien ja -alueiden kanssa muun muassa metalliesineistä, kullasta, tekstiileistä ja huovista. Kansat myös tuottivat ja kävivät kauppaa suolalla, jota uutettiin jokivedestä tekniikalla, jossa vettä keitettiin kokoon avotulen ja laavan avulla. Caucajoen laaksossa puuvillan kehruussa käytetyt värttinän kehrät synnyttivät alueella uuden, koristeellisten keramiikkaesineiden tyylin. Värttinän kehrät ovat pieniä, halkaisijaltaan noin 2,0cm - 5,0cm kokoisia, reiällisiä painoja, jotka kiinnitettiin värttinän varren toiseen päähän. Kehrät valmistettiin savesta käsin muovailemalla tai yksinkertaisten muottien avulla. Ensimmäisen polton jälkeen kehrät kastettiin värikkääseen (usein punaiseen tai mustaan) savilietteeseen jonka pintaan varsinaiset koristekaiverrukset raaputettiin. Tällöin saven oma väri tuli esille savilietteen alta. Toisinaan kaiverrettuja uria korostettiin valkoisella kaoliinisavella tai muulla väripigmentillä. Kehrien pinta kiillotettiin monesti sileillä kivillä ennen toista polttoa.

Caucajoenlaakson ja sen lähialueiden keramiikkalöydöt on jaoteltu pintakäsittelyn ja koristelutekniikoiden perusteella noin kahdeksaan eri ryhmään. Osaa näistä on tutkittu enemmän, osaa vähemmän. Kaksi kenties tunnetuinta ja eniten tutkittua kokonaisuutta tai kompleksia tunnetaan nimellä Caldas complex (n. 1000jaa - 1400jaa) sekä Middle Cauca complex (n. 1050jaa - 1500jaa). Molempia kokonaisuuksia yhdistää punaiseen savilietteeseen kastetut käyttöastiat, kuten maljat ja kulhot jotka on koristeltu mustalla ja toisinaan valkoisella pigmentillä. Middle Cauca complex tunnetaan edellämainittujen lisäksi seremoniallisista vaaseista ja astioista (ihmishahmoiset kannut, pullot ja suitsutusastit) joiden tarkempi käyttötarkoitus on edelleen selvittämättä. Caldas complexin löytöjä on tehty huomattavasti vähemmän. Middle Cauca complex pitää sisällään myös erikoiset, hyvin tyylitellyt antropomorfiset (usein miespuoliset) figuriinit. Nämä savesta taidokkaasti muotoillut, abstraktit ja kulmikkaat ihmishahmot ovat esittäneet ihmisiä eri yhteiskunnan aloilta ja sosiaalisista luokista. Veistokset on asetettu korkea-arvoisten vainajien mukaan hautalahjoiksi, suojelemaan edesmenneen henkeä tämän matkalla tuonpuoleiseen.

Ainutkertaisen kaunis, savesta käsin muovailtu hautaveistos/helistin. Hahmon suorakulmion mallinen kookas pää, epätavallisen lyhyt kaula ja lapsenomainen vartalo on ontto. Sisällä joko kiviä tai pieniä keramiikankappaleita. Hahmon sukupuoli on epäselvä. Kasvot ovat leveät. Tyylille ominaiset, kahvipavun muotoiset kookkaat silmät ja suu. Molemmissa korvissa ja kookkassa nenässä on reiät, niitä on aikaisemmin koristaneet metalliset tai kultaiset renkaat. Päälaella rivissä sarja syviä reikiä (yhteensä 11kpl, niitä on mahdollisesti koristaneet värikkäät sulat tai höyhenet). Kädet lepäävät vyötäröllä. Korostetut nännit ja pyöreä napa, johon tehty reikä. Reiät on pistetty myös koukistettujen käsivarsien alle. Tarkkaa syytä näille rei'ille ei tiedetä. Jalat ovat lyhyet ja tukevat. Jalkaterät ovat muotoiltu kiekon mallisiksi. Jalkapohjat kuperat ja niissä myös reiät. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja pieniä pintavikoja. Toisessa silmässä lohkeama. Muuten ehjä ja vailla korjauksia. Jäänteitä pintaa peittäneestä punaisesta savilietteestä. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Kooltaan noin 19,0cm x 10,5cm x 5,3cm. Paino n. 465g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Quimbaya, Encyclopedia of Latin American History and Culture, Encyclopedia.com. (https://www.encyclopedia.com).

Colombia Before Columbus: the People, Culture and Ceramic Art of Prehispanic Colombia,  Armand J. Labbe, Rizzoli, 1986.

Ancient pottery of the middle Cauca Valley, Colombia, Karen Olson Bruhns.(https://repository.icesi.edu.co/biblioteca_digital/bitstream/10906/3620/3/ancient.pdf)

Characteristics of the Quimbaya culture, history and more, Postposmo. (https://www.postposmo.com/en/cultura-quimbaya/)

Los Quimbayas bajo la dominación española : estudio documental (1539-1810), Juan Friede, Banco de la República, 1963.

Los Quimbayas: Reseña etno-histórica y arqueológica, Luis Duque Gómez, Instituto Colombiano de Antropología, Colombia, 1970.