Vaateneula "Chimú"

Esikolumbiaaninen aikakausi, Chimú-kulttuuri, Mochen jokilaakso, Trujillo, Peru, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Chimú-kulttuuri (jota espanjalaiset kutsuivat "Chimorin valtakunnaksi") syntyi Perun pohjoisrannikolle nk. keisarillisen aikakauden aikana, noin 800jaa, seuraten aikaisempaa Moche-kulttuuria. Inkat (Pachacuti Inca Yupanquin poikansa Topa Inca Yupanquin johdolla) valloittivat loisteliaan Chimú-kulttuurin 1470-luvulla, vain noin 50 vuotta ennen konkistadorien saapumista alueelle. Tänä aikana Inkat ehtivät kuitenkin sulauttaa suuren osan Chimújen korkeakulttuurista osaksi omaa kulttuurihistoriaansa. Valloitusten ja sodankäynnin avulla Chimú-kansa muodosti valtion, joka loistonsa päivinä hallisti Perun pohjoisrannalle asti ulottunutta, lähes tuhannen kilometrin pituista rannikkokaistaletta. Chimú-kulttuuri kukoisti yli kuuden vuosisadan ajan ja sillä lienee tänä aikana ollut kymmenittäin hallitsijoita.

Chimú-kulttuurin keskuspaikka oli Chan Chanin pääkaupunki Mochen jokilaaksossa, lähellä nykyistä Trujillon kapunkia. Valtava Chan Chan levittäytyi muinoin lähes 20 neliökilometrin kokoiselle alueelle ja jonka populaatio käsitti enimmillään yli 40,000 henkeä. Muodoltaan kolmiomainen kaupunki koostui kymmenestä suorakaiteen muotoisesta, kuninkaallisesta sitadellista (keskuslinnoituksesta) jotka oli erotettu toisistaan yli 10 metriä korkeilla, savitiilistä valmistetuilla kaksinkertaisilla muureilla. Linnoitukset muistuttivat jättimäistä labyrinttia sokkeloisine sisäosineen (ja joissa oli useimmiten vain yksi sisäänkäynti). Korkeiden muurien sisäosat oli koristeltu kauttaaltaan taidokkailla reliefeillä joissa toistuivat geometriset, abstraktit kuviot ja tärkeät eläinaiheet, kuten merieläimet, kotilot ja kalat. Mutkittelevat, pitkät käytävät johtivat sitadelleista muihin yleisiin tiloihin, varastoihin sekä valtaville kansanaukioille.

Chimút tunnetaan aikaansa edellä olevista kastelujärjestelmistä jotka olivat välttämättömiä maanviljeyä harjoittavalle kansalle. Yleisimpiä viljelykasveja olivat bataatti, pavut, papaija sekä puuvilla. Kotieläiminä pidettiin laamoja ja niistä saatiin lihaa sekä villaa. Ruokavaliota täydennettiin kalalla ja äyriäisillä. Chimút arvostivat suuresti simpukoita ja niistä erityisesti Spondylus-lajin kotiloita. Simpukan kuoria käytettiin koruissa, asusteissa kuin myös rahanarvoisena ylellisyystuotteena, joista käytiin kauppaa pitkienkin matkojen päästä. Simpukat nähtiin jumalallisen vallan symboleina.

Chimújen jumalista kaikista tärkeimmäksi katsottiin kuun jumala (Si tai Shi). Sen katsottiin olevan aurinkoakin vahvempi. Kuun jumalalle tavattiin uhrata niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Uhrilahjoina annettiin lisäksi hedelmiä ja fermentointua maissia (chicha). Uhraamisen tarkkaa syytä ei kuitenkaan tiedetä. Yli 500 vuotta myöhemmin tutkijat ovat kaivaneet esiin lukuisia joukkohautoja joista suurimmasta on löydetty yli 227 lapsen jäännökset. Hauta löytyi Pampa La Cruzin alueelta, Huanchaosta, joka sijaitsee pohjoiseen pääkaupungista Perusta. Arkeologit ovat selvittäneet että lapset uhrattiin sateen aikana. Lapset olivat kuolinhetkellään 5-14-vuoden ikäisiä. Heidät oli uhrattu rintakehään viiltämällä ja heidän kylkiluunsa oli avattu. Ruumiit oli kääritty puuvillaisiin käärinliinoihin ja ne oli käännetty kasvot merta päin. Yhdessä lasten kanssa oli uhrattu joukoittain nuoria laamoja.

Chimújen yhteiskunta jakautui luokkiin ja ammattikuntiin. Kuningasta palvottiin puolijumalana. Valtiolla oli keskitetty hallinto, ja laajetessaan siitä tuli valtioliitto. Suurin osa sitadellien kansalaisista oli ammatiltaan käsityöläisiä. Pelkästään Chan Chanissa työskenteli lähemmäs 12,000 käsityöläistä useilla eri aloilla. Chimú-metallurgia saavutti erittäin korkean tason. Raaka-aineina käytettiin kuparia, arseenipronssia, hopeaa ja kultaa. Ylimystön käyttöön varatuista jalometalleista valmistettiin astioita sekä monenlaisia koruja ja koristeita. Kankaiden raaka-aineena käytettiin puuvillaa ja laamaeläinten villaa. Keramiikka oli myös hyvin korkeatasoista. Astiat valmistettiin usein muottien avulla ja ne poltettiin hapettomassa uunissa, jolloin saven rautayhdisteet muuttivat saven värin mustaksi. Lukuisilla astiamuodoilla ja koristeilla on yhtymäkohtia aikaisempaan Moche-keramiikkaan. Astioiden ulkopinnat kiillotettiin hohtavan kiiltäviksi ennen polttoa sileiden kivien avulla. Astioiden figuratiiviset aiheet vaihtelivat suuresti. Usein niissä oli kuvattuna arkipäivän eri tilanteita, eroottisia aiheita, mystisiä olentoja, eläimiä ja kasveja. Astioita valmistettiin arkikäyttön, rituaalisiin menoihin ja uhrilahjoiksi hautoihin.

Erittäin kaunis, hopeaseoksesta (ei testattu) taidokkaasti taottu pitkä ja ohut vaateneula Chimú-kulttuurin parista. Todennäköisesti muinainen hautalahja. Metalliseoksessa hopean lisäksi pieniä määriä kuparia. Ensiluokkainen kunto. Iänmukaista kulumaa. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Viehättävä, syvän tummanharmaaksi hapettunut patina. Kooltaan noin 12,8cm x 0,4cm x 0,2cm.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Chimu Civilization, Mark Cartwright,World History Encyclopedia, Last modified April 14, 2015. (https://www.worldhistory.org/Chimu_Civilization/)

Kultakruunu ja höyhenviitta: Inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta, Anneli Ilmonen & Jyrki K. Talvitie, Tampereen taidemuseo, 2001. Sarja: Tampereen taidemuseon julkaisuja 95.

Historialliset kulttuurit - Peru, Maria Longchena & Walter Alva, suom. Eija Kämäräinen, Werner Söderström Osakeyhtiö, Weilin+Göös Oy, 2009.

Chimú, eds. Melvin Ember & Peter Neal Peregrine, Encyclopedia of Prehistory, Vol. 7 : South America (1 ed.), Springer, 2001.

Chimu archeology, Wendell C. Bennett, The Scientific Monthly 45, (1, Jul), 1937, pp: 35-48.

Chimu rural administrative centers in the Koche valley, Peru, Richard W. Keatinge, World Archaeology 6, (1, Political Systems) 1974, pp: 66-82.

Chan-chan: Capital of the great Chimu, Otto Holstein, Geographical Review 17, (1) (Jan.), 1927, pp: 36-61.

Chan Chan Archaeological Zone, Unesco. (https://whc.unesco.org/pg.cfm?cid=31&id_site=366)

Ainakin 56 lapsen joukkohauta löydettiin Perusta - lapset on uhrattu muinaisen kansan rituaaleissa, Hanna Huhtamäki, Helsingin Sanomat, 9.6.2018. (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005713248.html)