Arkeologinen fragmentti "Kourion"

195 €

Kyproarkaiinen I & II aikakausi, Kourion, Kyproksen tasavalta, n. 700eaa – 475 eaa, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Kyproksen saari, jota virallisesti kutsutaan Kyproksen tasavallaksi (Kypriakí Dimokratía), sijaitsee itäisellä Välimerellä, Turkin eteläpuolella, länteen Libanonista ja Syyriasta. Noin kolmasosa saaresta on Turkin miehittämänä ja Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan hallussa. Kyproksen tasavallan pääkaupunki on Nikosia. Ensimmäiset merkit ihmisistä Kyproksen saarella ajoittuvat noin 10. vuosituhannelle eaa. Choirokoitíana tunnetun asustuksen ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle veneillä tai laivoilla luultavasti pohjoisesta Levantista tai eteläisestä Anatoliasta neolittisella kaudella, eli myöhemmällä kivikaudella noin vuonna 6800 eaa. Saapuneet ihmiset eivät tunteneet keramiikkaa, toisin sanoen kulttuuri oli akeraaminen, eli esikeraaminen.

Antiikin aikana Kypros oli useiden kansojen asuttamaa aluetta: sen asukkaisiin kuului varhaisimpien, esihistoriallisten asukkaiden jälkeläisiä, kuten niin kutsuttuja eteokypriootteja, mykeneläisperäsiä (2. vuosituhannella eaa.), myöhempiä kreikkalaisia asuttajia sekä foinikialaisia siirtokuntalaisia. Kyproksen vanhat valtakunnat olivat ns. kaupunkikuningaskuntia. Ainakin osa niistä voidaan lukea kreikkalaisiksi poliksiksi eli kaupunkivaltioksi. Tärkeimpiin kaupunkeihin kuuluivat muun muassa Salamis, Pafos, Kurion ja Amathus. Kyproksen kaupungit tulivat myöhemmin Assyrian, Egyptin ja Persian vallan alle. Aleksanteri Suuri vapautti saaren persialaisvallasta vuonna 333 eaa. Diadokkisotien myötä Kypros tuli osaksi Ptolemaiosten kuningaskuntaa. Hellenistisellä kaudella saari kreikkalaistui kauttaaltaan. Kreikkalainen perintö juurtui ja jäi elämään. Rooman valtakunta liitti saaren itseensä vuonna 58eaa. Tämän jälkeen saarta hallisti Bysantti ja Englannin ristiretkikuningas Rikhard Leijonanmieli. Frankit ja venetsialaisetkin isännöivät saarta, ennen kuin vuonna 1570 maihin nousivat ottomaanit. Antiikin maantieteen termeillä Kypros sijaitsi Kilikian ja Foinikian välisellä merialueella. Saari tunnettiin useilla nimillä, joita olivat Kyproksen lisäksi Akamantis, Amathusia, Makaria, Aspelia, Meionis, Ofiusa jne. Saaresta kehittyikin Välimeren suurin taloudellinen ja kulttuurillinen keskittymä

Kyproksen keramiikan alkupisteenä voidaan pitää Neoliittista II kautta. Varhais- ja pronssikaudella astioiden muotoilu oli runsasta ja koristelutekniikat hyvin mielikuvituksellisia. Tyylisuunnat ja tekniikat vaihtelivat aikakausien kuluessa. Kyproksen esi- ja varhaishistoria, kulttuuri ja näiden ohella myös keramiikka voidaan jakaa aikakausiin seuraavasti (varhaisimmat ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä):

Neoliittinen kausi I (akeraaminen neoliittinen): 7000-4500 eaa, Neoliittinen kausi II (keraaminen neoliittinen): 4500-3800 eaa, Kalkoliittinen 3800-2500 eaa, Pronssikausi (Varhaiskyprioottinen I-III): 2500-1900 eaa, (Keskikyprioottinen I-III): 1900-1600 eaa, (Myöhäiskyprioottinen I-III): 1600-1050 eaa, Geometrinen kausi (Kyprogeometrinen I): 1050-950 eaa, (Kyprogeometrinen II): 950-850 eaa, (Kyprogeometrinen III): 850-700 eaa, Arkaainen kausi (Kyproarkaainen I): 700-600 eaa, (Kyproarkaainen II): 600-475 eaa, Klassinen kausi (Kyproklassinen I): 475-400 eaa, (Kyproklassinen II): 400-323 eaa, Hellenistinen kausi: 323-58 eaa, Roomalainen kausi: 58 eaa-395jaa.

Arkaaisen kauden alkupuolella noin 708 eaa. Kypros päätyi Assyrian vallan alle. Saaren kuningaskunnat säilyttivät monin tavoin itsenäisyyden ja joutuivat lähinnä maksamaan veroa Assyrialle. Assyrialaisissa lähteissä saari esiintyy nimellä Jadnana. Assyrian valtaa kesti noin vuoteen 663 eaa. saakka. 500-luvulla eaa. faarao Ahmose II:n (Amasis II) aikana Kypros tuli Egyptin vallan alle ja maksoi tämän jälkeen veronsa sille. Egyptin jouduttua Persian vallan alle Kambyseen aikana vuonna 526/525 eaa. myös Kypros päätyi persialaisten valtaan.

Arkaaiselle kaudelle tyypilliset terrakottaveistokset olivat usein yksinkertaisia, ​​käsin muovattuja hahmoja, joilla oli sylinterinmuotoiset vartalot ja pelkistetyt kasvot, joita hallitsi masiivinen nenä ja ulkoneva leuka. Nämä hiukan kömpelöt hahmot tunnetaan nk. lumiukkofiguriineina. Pääasiallisesti pyhäköissä votiiveina käytetyt veistokset kuvasivat pappeja, papittaria ja palvojia, kuin myös kirjanoppineita, näyttelijöitä, muusikoita, mytologisia olentoja, eläimiä kuin maaseudun arkisia tapahtumiakin. Hevosilla ratsastus, oli sitten kyse sodankäynnistä tai paikasta toiseen liikkumisesta, oli aikakaudella vain ylhäisön ja eliitin etuoikeus. Hevos- ja ratsastajahahmojen (sotilaat, ratsumiehet, vaununkuljettajat jne.) runsas esiintyminen arkeologisissa kaivauksissa viittaa vahvasti siihen, että elämä arkaaisen kauden Kyproksella oli varsin levotonta ja konfliktientäyteistä aikaa. Hevos- ja ratsastajahahmoja käytettiin erityisesti votiivilahjoina miespuolisille jumaluuksille ja lukuisia tämänkaltaisia löytöjä on tehty Apollo Hylatesin (Ἀπόλλων Ὑλάτης) pyhäkköalueelta Kourionista. Hylates (kreikaksi: Υλάτης) oli Kyproksen saarella, noin vuosina 300eaa - 300jaa palvottu jumala, jota on myöhemmin verrattu kreikkalaiseen/roomalaiseen Apollon jumalaan. Apollo Hylatesin nimen on arveltu muodostuvan sanoista ὑλακτέω [ʰylaktéō] "haukkuminen" tai  ὕλη [ʰýlē] "metsäinen alue". Tämän johdosta Apollo Hylatesia on kutsuttu myös "metsän Apolloniksi".

Ainutkertainen veistoksen pään fragmentti on peräisin Kyproarkaaiselta kaudelta, noin 700eaa - 475eaa. Terrakotasta valmistettu miehen (soturin) pää on ollut osa dynaamista soturiryhmää. Hahmolla on päässään korkea kartionmallinen päähine tai kypärä. Yksinkertaisesti muotoillut kasvot. Leveä ja vahvasti ulospäintyöntyvä leuka jossa parta. Kookas kyömynenä. Pään sivuilla kiekonmalliset pyöreät korvat (tai kypärän/päähineen nastat, joista toinen puuttuu). Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Mineraali- ja kalkkijäämiä, maa-ainesta ja pölyä. Kooltaan noin 6,0cm x 4,0cm x 3,1cm. Paino n. 60g.

Provenienssi: Tietojen mukaan lääketieteen professori Albert Fischerin (1891-1956) kokoelmat. Fischer oli Carlsberg-säätiön (Carlsbergfondet) biologisen instituutin perustaja ja johtaja Kööpenhaminassa vuosina 1932–1956. Albert Fischer hankki antiikkia ja muinaisesineitä matkoillaan 1930-50-luvuilla.

Viitteet, lainaukset ja lähteet:

Terracotta Figurines from Kourion in Cyprus, John Howard Young & Suzanne Halstead Young, Published by: The University Museum, University of Pennsylvania, Philadelphia, 1955.

Handbook of the Cesnola Collection of Antiquities from Cyprus, John L. Myres, The Metropolitan Museum of Art, 1914.

Horse and Rider Figurines from Ancient Marion, Chelsea Walter, Arizona State University, December 2014. (https://keep.lib.asu.edu/_flysystem/fedora/c7/121363/Walter_asu_0010N_14361.pdf)

The Art of Ancient Cyprus, D. Morris, Oxford, 1985, p. 207, pl. 237.

Learning from Dead Animals: Horse Sacrifice in Ancient Salamis and the Hellenisation of Cyprus, Animal Death, Mrva-Montoya, Agata, edited by Jay Johnston and Fiona Probyn-Rapsey, Sydney University Press, 2013, pp. 169–88.

Pigment Analysis of Wall Paintings and Ceramics from Greece and Cyprus. The Optimum Use of X-Ray Spectrometry on Specific Archaeological Issues. Aloupi, Eleni & Karydas, Andreas & Paradellis, T.  X-RAY SPECTROMETRY. 29. 18-24. (10.1002/(SICI)1097-4539(200001/02)29:1<18::AID-XRS397>3.0.CO;2-5.)

Collections, Cypriot Antiquities, Archaic Period, National Archaeological Museum (www.namuseum.gr/en/collection/archaiki-periodos-4/)