Alttariveistos "ikenga mmadụ"

450 €

Igbo-kansa, Nigeria, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Igbot (kutsutaan myös nimellä Ibo, Iboe, Ebo, Eboe) ovat Etelä-Nigeriassa elävä kansanryhmä. He asuttavat laajoja alueita Niger-joen varrella ja sen lukemattomilla sivuhaaroilla ja suistoilla. Osavaltioista tunnetuimmat lienevät Delta ja Rivers. Igbojen kotiseutu on yksi Afrikan mantereen tiheimmin asutetuista alueista. Tämän johdosta Igbot ovat myös yksi Afrikan suurimmista kansanryhmistä. Igbojen alkuperästä on esitetty paljon erilaisia teorioita, koska ei tarkalleen tiedetä kuinka tämä kansanryhmä on aikoinaan muodostunut. Eräiden lähteiden mukaan Igbojen uskotaan syntyneen kansana jo tuhansia vuosia sitten alueella, jossa Nigerian suurin joki Benue yhtyy massiiviseen Niger-jokeen. Ensimmäinen kontakti Igbojen ja eurooppalaisten välillä syntyi noin 1400-luvun puolivälissä portugalilaisten saapuessa. Vuosien 1434 ja 1807 välillä Nigerin rannikko toimi kohtauspaikkana afrikkalaisten ja eurooppalaisten kauppiaiden välillä, alkaen portugalilaisista, seuraten sitten hollantilaisilla ja lopulta englantilaisilla. Tässä vaiheessa vaihtokaupat keskittyivät imperiumin rakentamisen sijaan kaupankäyntiin jota käytiin etupäässä Igbo-kansan orjista.

Igbojen perinteinen uskonto (Odinani) pohjaa käsitykseen ylijumalasta (nimeltään Chukwu tai Chineke) joka on luonut koko näkyvän universumin. Tätä luojaa voi lähestyä pienempien, yksittäisten jumalien kautta. Näitä ovat muun muassa feminiininen maan jumalatar (Ala), joka yhdistetään hedelmällisyyteen. Anyanwu ( karkeasti äännettynä tarkoittaa "auringon silmää") on auringon jumala joka saa viljan, kasvit ja puut kasvamaan. Igwe taas on taivaan jumala, sateen tuoja. Lisäksi Igbot uskovat, että jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen jumalansa (Chi), joka vastaa henkilön kohtalosta, onnesta tai epäonnesta. Chin uskotaan olevan "henkinen yhteys" yksilön ja ylimmän luojan välillä. Igboilla on myös useita muita jumaluuksia ja henkiä, muun muassa esi-isien ja -vanhempien henget, jotka suojelevat tahoillaan omia jälkeläisiään. Näistä jumaluuksista tärkeimpiä kutsutaan nimellä Alusi (tai Arusi, Arushi). Aluseja on tunnetaan useita erilaisia, joista jokaisella on oma tarkoituksensa. Kun yksittäistä jumaluutta ei enää tarvita tai siitä tulee liian väkivaltainen, se hylätään.

Igbot ovat perinteisesti uskoneet reinkarnaatioon. Ihmisen uskotaan jälleensyntyvän takaisin siihen perheeseen johon he kuuluivat eläessään. Kuoleva omainen saattaa tietää jo etukäteen keneen tämä tulee inkarnoitumaan perheen sisällä. Vastaavasti kun perheeseen syntyy lapsi, tämän uskotaan antavan merkkejä siitä, kenestä on reinkarnoitunut. Tämä voi tulla ilmi käytöksestä, tavoista toimia, fyysisistä ominaisuuksista tai lapsen omista sanoista. Toisinaan merkit ovat epäselviä ja tarvitaan ennustajaa selvittämään, kenestä lapsi on oikeasti uudelleensyntynyt. Yleisesti pidetään loukkauksena, jos miehen sanotaan uudelleensyntyneen naiseksi.

Igbojen kenties tärkein alusi on sarvipäinen jumaluus nimeltään ikenga (kirjaimellisesti käännettynä "voiman paikka"). Ikenga on uuden ajan ja sankareiden jumaluus, ruumiillistuma miehen henkilökohtaisista pyrkimyksistä, saavutuksista, kypsyydestä ja tämän voitoista. Jumalhahmo liittyy olennaisesti nk. oikean käden palvontaan (igbot uskovat, että oikea käsi edustaa miehen voimaa, taloudellista menestystä, potenssia ja fyysistä kyvykkyyttä, koska oikealla kädellä kannetaan miekkaa, kuokkaa ja muita tärkeitä työkaluja). Astrologisesti Ikengan katsotaan hallitsevan planeetta Marsia ja tämän pyhä numero on 3. Ikengan katsotaan olevan maanviljelijöiden, sotureiden ja metalliseppien suojelija. Jumalhahmo pitää sisällään myös omistajansa henkilökohtaisen jumalan (Chi), esi-isät (Ndichie) ja voiman (Ike). Ikenga vihitään käyttöön lähimpien sukulaisten, ikätovereiden ja suvun päämiehen läsnäollessa. Henkilökohtaisiin pyhäkköihin ja alttareille sijoitettuja ikenga-hahmoja palvotaan ja niille uhrataan säännöllisin väliajoin. Uhrilahjoina toimivat jamssi, kukot, vuohet, kolapähkinät, viini ja alligaattoripippuri. Uhrilahjoilla halutaan varmistaa, että ikenga sallii ihmisen tavoitella menestystä ja voimaa. Ikenga-hahmoja tunnetaan on kolmenlaisia. Näistä yleisin on ihminen (ikenga mmadụ) joka usein istuu jakkaralla. Toinen esittää sarvipäistä, tyyliteltyä ja sylinterinmuotoista henkeä (ikenga alusi). Kolmas on ennustamisessa käytetyt, yksinkertaiset ja pienikokoiset hahmot (ntu aga).

Uhkaava ja voimakas ikenga mmadụ ("soturi") kuvaa vahvaa nuorta miestä. Hahmolla on päässään massiiviset, käyrät oinaan sarvet (opi) ja kasvoillaan hurja ilme. Soturi kuvataan usein istumassa kahareisin istuimella joka katsotaan arvovallan symboliksi. Oikeassa kädessään ikenga mmadụlla on jykevä miekka. Vasemmassa kädessään tämä kannattelee syöksyhammasta (okike) tai ihmisen irtileikattua päätä. Soturi-ikenga kuvaa  elämänvaihetta, jolloin nuorten miesten odotetaan demostroivan soturintaitojaan.

Taidokkaasti puusta veistetty, iäkäs ikenga mmadụ. Useiden ikäluokan nuorten omistamana sen nähdään esittävän ideaalista nuorta miestä: vankkarakenteita nuorukaista, yllään soturin ruohohame, kädessään terävä miekka ja katkaistu ihmispää.  Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja käytön jälkiä. Miekkaa kannatteleva käsi puuttuu. Paikallisia korjauksia. Jäänteitä valkoisesta ja mustasta pigmentistä. Lukuisten juomauhrien jättämiä jälkiä. Likaa, pölyä, verta ja maa-ainesta. Halkeamia ja murtumia. Puutuholaisten jättämiä jälkiä. Kooltaan noin 34,5cm x 13,0cm x 12,0cm. Paino n. 1355g.

Viittaukset, lainaukset & lähteet:

Ikenga In Traditional Igbo Society, Rose Okere.

Ikenga (‘Right Hand’ Altar Figure), ÌMỌ̀ DÁRA (https://www.imodara.com/discover/nigeria-igbo-ikenga-right-hand-altar-figure-ikenga-madu-warrior/).

Ndi Ichie Akwa Mythology and Folklore Origins of the Igbos, I.N.C. Nwosu, 1983, pp. 34-37

Visual Anatomy in Igbo Cosmology: An Insight into the Anatomo-Religious Impressions of the Ikenga, Anibeze Chike, 2019.

Ikenga, anonymous (https://resources.saylor.org/wwwresources/archived/site/wp-content/uploads/2013/02/ARTH304-5.3.3-Ikenga.pdf).