Pronssisormus "Viking"

Viikinkiaika, Skandinavia, 793jaa - 1066jaa, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Viikinkiaika (n. 793jaa - 1066jaa) on Pohjoismaiden esihistoriaan liittyvä ajanjakso, jota leimasivat viikinkien ryöstöretket, valloitukset ja kaupankäynti. Viikingit olivat pääasiassa skandinaavista alkuperää olevia aseistautuneita merenkulkijoita ja kaukopurjehtijoita n. 700–1000-luvuilla. Pohjoismaissa ei ollut nykyisiä valtionrajoja, eivätkä viikingit pitäneet itseään skandinaaveina. Nykyisiä Tanskaa, Norjaa ja Ruotsia asuttivat norjalaiset, tanskalaiset, svealaiset ja göötit sekä pohjoisempana saamelaiset ja idässä suomalaiset. Viikingit eivät myöskään kutsuneet itseään viikingeiksi. Sana "Viking" on mahdollisesti peräisin muinaisnorjan sanasta vík, joka tarkoittaa lahtea tai poukamaa. Vikingr (viikinki) tarkoitti siten mahdollisesti henkilöä, joka toimi lahdessa tai poukamassa. Sana "wícing" esiintyi Skandinavian ulkopuolella anglosaksisissa, muinaisenglannilla kirjoitetuissa teksteissä jo 700-luvulla, ennen kuin viikingit aloittivat ryöstöretkensä. Sana tulee mahdollisesti sanasta wíc, ’kylä, leiri’, joita myös viikingitkin perustivat.

Viikinkiajan alkuna on usein pidetty tanskalaisviikinkien tekemää ryöstöretkeä Englannin itärannikolla , Northumbriassa sijainneelle Lindisfarnen luostarisaarelle 7. kesäkuuta vuonna 793. Tämän jälkeen aikalaisten kronikat ja asiakirjalähteet ovat täynnä merkintöjä viikinkien hurjista ryöstöretkistä, reilusti yli 200 vuoden ajan. Ryöväämisen lisäksi viikingit siirtyivät pian myös tutkimusmatkailijoiksi, kauppiaiksi, valloittajiksi ja siirtokuntien perustajiksi. Viikingit asuttivat Islannin, Grönlannin, Färsaaret, Hebridit, Shetlandinsaaret ja Orkneysaaret. He olivat myös ensimmäisiä eurooppalaisia Pohjois-Amerikassa. Viikingit perustivat myös useita kuningaskuntia, kuten Jorvikin, Dublinin sekä Kiovan Rusin. Jatkuvat viikinkiyhteydet, -valloitukset ja -miehitykset muokkasivat voimakkaasti Irlantia, Skotlantia ja Englantia; näiden valtakunnat muodostuivat viikinkien vaikutuksesta. Viikingit seilasivat jokia pitkin Ranskan ja Espanjan sisämaahan.

Suomesta viikingit hakivat todennäköisesti turkiksia ja orjia etelän markkinoille. Suomi oli myös tärkeä pysähdyspaikka Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta lähtöisin olevien viikinkien idäntiellä nykyiselle Venäjälle. Pohjois-Suomessa viikingit kävivät Norjasta käsin. Viikingit eivät kuitenkaan koskaan valloittaneet Suomea ja perustaneet tänne pysyvää asutusta, toisin kuten nyky-Venäjän alueille. Idässä skandinaavisia viikinkejä kutsuttiin joko nimellä rus tai varjagi. He kävivät kauppaa Venäjän jokien varsilla ja perustivat siirtokuntia ja hallitsivat hyvin laajoja alueita. Venäjän valtakuntakin sai alkunsa viikinkien siirtokunnasta. Viikinkiaikana pohjoismaiset valtiot alkoivat vähitellen muodostua, ja aikakauden kuluessa kristinusko levisi pohjoismaihin heikentäen vähitellen alueen perinteisiä uskontoja. Kristinusko alkoi toden teolla levittäytyä Skandinaviaan 900-luvulla. Kristinuskoon käännyttäminen saatiin Pohjolassa suurelta osin päätökseen seuraavien parin vuosisadan kuluessa. Skandinaaviset kansat alkoivat nähdä itsensä osana laajempaa eurooppalaista sivilisaatiota, "kristikuntaa". Viikinkiajan loppuna pidetään 25. syyskuuta vuonna 1066 Yorkshiressa käytyä Stamford Bridgen taistelua Englannin kuninkaan Harald Godwininpojan ja Norjan kuninkaan Harald Ankaran välillä. Englantilaiset voittivat taistelun, ja Harald Ankara sai surmansa.

Viikinkisoturien aseistus oli melko samankaltainen kuin muillakin aikakauden Euroopan sotureilla. Varakkaimmilla viikinkisotureilla oli polvista kaulaan ulottuva rengashaarniska ja muilla todennäköisesti nahkainen sotisopa. Jotkut käyttivät puolipallon tai kartion muotoista rautakypärää, jossa oli nenänsuojus. Toiset käyttivät päänsuojana ehkä nahkakalottia. Viikinkien kilpi oli pyöreä, noin metrin kokoinen ja laudoista koottu. Tavallisimpia hyökkäysaseita olivat miekka sekä monenlaiset keihäät ja kirveet, mutta viikingit käyttivät myös jousia ja nuolia. Vyöhön kiinnitettiin nahkatuppi, jossa pidettiin leveää veistä. Viikinkiaikana kangasta valmistettiin ainakin villasta ja pellavasta sekä hampusta ja nokkosesta. Rikkaimmilla oli varaa ostaa pukujensa koristeiksi myös kauppiaiden kuljettamaa hienoa itämaista silkkiä. Tosin itämaiset vaikutteet katosivat, kun kristinusko saapui viikinkien keskuuteen ja kauppaa alettiin käydä bysanttilaisten sekä länsieurooppalaisten kanssa. Nahkaa käytettiin paljon, sitä oli helppo hankkia ja käsitellä, joten sitä suosittiin erityisesti kovalle kulutukselle joutuvissa vaatekappaleissa sekä köyhemmän väen parissa. Myös turkikset kuuluivat vaatetukseen pohjolassa. Naisten vaatetukset koristeltiin lautanauhoin, nyörein ja spiraalein. Kuvioiden aiheina olivat myös erilaiset tähdet, Hannun vaakunat, svastikat, ristikuviot ja erilaiset ristikkokuviot. Kuviot toistuvat myös erilaisissa soljissa. Korut ovat aseiden ohella säilyneet parhaiten hautalöydöissä ja niitä onkin löytynyt haudoista runsaasti. Viikinkiaikana varakkaat naiset käyttivät Suomessa myös pronssivartaista kierrettyjä kaularenkaita tai helmikoruja, joissa oli pronssispiraaleja. Helminä on käytetty erityisesti Välimeren maista tuotuja värikkäitä lasihelmiä. Helmien väliin sijoitettiin amuletteja ja pedonhampaita.

Viehättävä, pronssiseoksesta taottu sormus on peräisin muinaisten viikinkien parista. Hyvässä kunnossa. Ehjä. Iänmukaista kulumaa ja hapettumisen jälkiä. Upea kerrostunut patina. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Kooltaan noin 1,7cm x 1,8cm x 0,3cm.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Viikinkiaika, Völva, Pohjoismaisen perinteen kantaja, 27.1.2018. (https://mjolnir.fi/viikinkiaika/)

Matka viikinkien maailmaan, Richard Hall (Exploring the world of the vikings, 2007), suomennos: Veli-Pekka Ketola, Multikustannus, Helsinki, 2007.

Pohjoismaiden historia, Seppo Hentilä, Christian Krötzl & Panu Pulma, Edita, Helsinki, 2002.

Suomalaisetko viikinkejä? Tuore tutkimus kertoo viikinkiajasta Suomessa, Jussi Mankkinen, YLE Uutiset, 7.5.2015. (https://yle.fi/a/3-7971315)

Viikingit, Susan M. Margeson, Merkurius-kirjat, Helsinki Media, 2000.

Viikingit hakivat Suomesta turkiksia ja orjia - osalla suomalaisista virtaa suonissaan viikinkien veri, Katja Lamminen, Maaseudun tulevaisuus, 4.7.2020.

Viikinki- ja varhaiskeskiaika lyhyesti, Rautaportti. (https://rautaportti.fi/viikinki-ja-varhaiskeskiaika-lyhyesti/)