Fajanssihelmet "Tjehenet"

195 €

Muinainen Egypti, Uusi valtakunta n. 1550eaa., Egypti, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Muinainen Egypti eli faaraoiden Egypti oli Koillis-Afrikassa, pääasiassa nykyisten Egyptin ja Sudanin alueella noin vuosina 3150eaa-30eaa kukoistanut historiallinen sivilisaatio. Se oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista ja sen mittava historia onkin usein jaettu karkeasti kahteen osaan. Nämä ajanjaksot tunnetaan nykyään esidynastisena ja dynastisena ajanjaksona, joista ensiksi mainittu kesti noin vuodesta 5000eaa vuoteen 3200eaa ja jälkimmäinen vuodesta 3200eaa vuoteen 332eaa. Esidynastisen ajanjakson aikana, eli ennen Egyptin yhdistymistä saman hallinnon alle, ensimmäiset selkeät asutukset ilmestyivät mahtavan Niilin törmälle. Yhtenäisen Egyptin valtakunta syntyi Ylä- ja Ala-Egyptin yhdistymisestä (n. 3150eaa).

Egyptin historia jaetaan dynastioihin, hallitsijasukuihin, joiden kuninkaat eli faaraot hallitsivat maata noin 3000-luvulta eaa aina vuoteen 30eaa saakka. Vahvimmillaan Egypti oli suurvalta, jonka vaikutusvalta ulottui aina Syyriasta Libyaan ja Nuubiaan asti. Valtakunnan kolmetuhatvuotiseen historiaan sisältyi kolme kukoistuskautta: Vanha valtakunta (dynastiat 3-6, n. 2686eaa-2160eaa), Keskivaltakunta (dynastiat 11-14, n. 2055eaa-1650eaa) ja Uusi valtakunta (dynastiat 18-20, n. 1550eaa-1069eaa). Myöhäiskaudella (n. 664eaa-332eaa) tarkoitetaan ajanjaksoa joka käsittää dynastiat 26.-31. Sen aikana valtaa pitivät pääasiassa aasialaiset imperiumit Assyria ja Persia. Vieraitten dynastioiden jälkeen Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin persialaisten ikeestä ja aloitti kreikkalais-roomalaisen kauden 332eaa-395eaa. Aleksanteri perusti Egyptiin uuden pääkaupungin Alexandrian ja asetti satraapikseen kenraalinsa Ptolemaioksen. Tämä monituhatvuotinen aikakausi piti sisällään niin poliittisia mullistuksia kuin kulttuurin kukoistuksen kultakausiakin, jotka jättivät pysyvät jäljet muinaiseen maailmaan.

Uudella valtakunnalla tarkoitetaan historioitsija Manethon (270 eaa.) laatimassa luokittelussa muinaisen Egyptin 18.–20. dynastioiden hallitusaikaa vuosina 1550–1069 eaa. Faaraoiden Egyptin uusi valtakunta oli värikästä aikaa, jota luonnehtivat ulkomaankauppa, valloitusretket ja diplomatia ulkomaiden kanssa, papiston vallantavoittelu ja vastareaktiot niihin, sekä lopussa taantuminen heikkojen faaraoiden takia. Uuden valtakunnan katsotaan yleisesti alkaneen egyptiläisten karkotettua aasialaisperäiset hyksot Ala-Egyptistä ja faarao Ahmosen perustettua 18. dynastian (n. 1550 eaa.). Uusi valtakunta päättyi 20. dynastian faarao Ramses XI:n kuoltua (n. 1069 eaa.). Kuuluisimpia Uuden valtakunnan aikaisia faaraoita olivat muun muassa Ramses II, Akhenaten ja Tutankhamon. Uuden valtakunnan aika oli muinaisen Egyptin kukoistuksen aikaa. Nubia ja Siinain alue oli Egyptin hallinnassa ja ne maksoivat veroa faaraolle. Näiltä alueilta louhittiin myös paljon jalokiviä, metalleja sekä kultaa, jotka rikastuttivat temppeleiden aarrekammioita. Myös kaupankäynti ympärysvaltojen kanssa kasvoi huomattavasti.

Muinaiset egyptiläiset käyttivät runsaasti koruja ja useimmat omistivat vähintäänkin yhden kaulakorun. Yksinkertaisimmat versiot oli koottu pienistä helmistä jotka oli valmistettu muun muassa simpukankuoren kappaleista, luusta, metallista tai lasitetusta steatiitista. Arvokkaampia ja astetta hienostuneempia olivat amuletin muotoon valmistetut "helmet", joiden aiheina toistuivat usein Uraeus, stilisoitu egyptinkobra (symboloi faaraon valtaa ja kuninkuutta), Wedjat, eli Horuksen silmä (suojeluksen, kuninkaallisen vallan ja terveyden symboli), skarabee (elämän symboli joka omistettiin auringonjumala Ralle, koska sittiäisen edellään työntämä lantapallo edusti auringon loistavaa kehrää), tai jumalat ja jumalattaret (mm. Hathor). Egyptiläinen fajanssi (tjehenet) on todennäköisesti ensimmäinen ihmisen valmistama, ei-savipohjainen keraaminen materiaali. Yksinkertaisten, lasitettujen fajanssihelmien historia juontaa juurensa jo esidynastisen aikakauden Egyptiin (Badarin kulttuuripiiri n. 4400eaa-4000eaa). Egyptiläisen fajanssin pääraaka-aineita olivat kvartsimurske (tai kvartsipitoinen hiekka), kalkkisälpä, emäksiset aineet ja piikalkkilasite. Alunperin emäksenä käytettiin poltetuista kasviaineksista saatua tuhkaa, mutta Ptolemaioksen aikakaudella se korvattiin kokonaan natronilla. Egyptiläisen fajanssin lasitteet hohtivat vihreän ja sinisen eri sävyissä. Väreillä on luultavasti pyritty imitoimaan arvokkaita korukiviä, kuten turkoosia ja afganistanilaista lapis lazulia. Lasitteen värjäämiseen käytettiin kuparia (turkoosi) ja kobolttia (tummansininen). Sininen väri liitettiin Niiliin, taivaaseen ja jumalten asuinpaikkoihin. Vihreä ja turkoosi nähtiin taas maagisena, kasvun ja jälleensyntymän värinä.

Nämä taidokkaasti valmistetut fajanssihelmet jotka on lasitettu valkoisella, vihertävällä ja vaaleansinisellä lasitteella, ovat täysin omaa luokkaansa. Kyseiset helmet ovat olleet osa pidempää ja leveämpää korua joka on koristanut muinaisen egyptiläisen rahvaan tai ylhäisön kaulaa. Vaalean sinivihreän sävyissä hohtavat, pienen pienet helmet ovat imitoineet turkoosia. Hyvässä kunnossa. Iämukaista kevyttä kulumaa, likaa ja maa-ainesta. Helminauhan pituus on noin 41,6cm ja siinä on noin 190 uniikkia helmeä. Kooltaan yksittäinen helmi on n. 0,2cm - 0,4cm. Nyöri on modernia tekoa. Kokoelma kerätty 1900-luvun alussa ja on peräisin Hollannista.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Ancient Egypt, World History Encyclopedia.

Egyptian Faiance: Technology and Production, Carolyn Riccardelli, Department of Objects Conservation, December 2017, The Metropolitan Museum of Art.

Ancient Technology: Faiance Beads in the Garstang Museum, Garstang Museum of Archaeology

Gifts of the Nile: Ancient Egyptian Faiance, Friedman, Florence Dunn, Thames and Hudson, London, 1998.

Brooklyn Museum.