Keraaminen astia "Maya"

85 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Maya-kulttuuri, Meksiko, n. 250jaa - 950jaa, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Mayojen korkeakulttuuri oli mesoamerikkalainen sivilisaatio, joka ei ollut yhteneväinen ryhmittymä. Kyseessä oli kulttuurikompleksi, joka piti sisällään suuren määrän eri kieliä, kulttuureja ja historiallisia suuntia. Mayoja pidetään asteekkien ja inkojen ohella Amerikan merkittävimpänä alkuperäisenä kulttuurikansana. Mayojen vaikutusalue ulottui laajalle maa-alalle, ja piti sisällään Yucatánin, Campechen, Quintana Roon ja osittain Tabascon sekä Chiapasin nykyisen Meksikon alueelta. Mayat asuttivat myös nykyistä Guatemalaa, Belizeä ja Hondurasia sekä El Salvadorin länsiosaa. He loivat monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Nimi "Maya" on moderni termi, jolla viitataan alueella eläneisiin kansoihin. He eivät itse käyttäneet kyseistä nimitystä itsestään. Mayat olivat maatalousyhteiskunta, ja noin 90 prosenttia väestöstä työskenteli maatalouden parissa. Maatalouden kehitys johti taloudelliseen kasvuun ja mayakulttuurin kukoistukseen. Elannon perustana oli jo ennen mayoja alkanut maissin viljely, mikä voidaan havaita ihmisten puheissa ja uskonnossa. Maissi kylvettiin ja korjattiin tarkkojen kalenterilaskelmien ja uskonnollisten rituaalien säätelemänä. Tämän seurauksena papeilla oli mayayhdyskunnissa hyvin suuri valta, sillä he hallitsivat kirjoitetun kielen ja kykenivät tekemään tähtitieteellisiä laskelmia.

Arkaaisella kaudella (ennen 2000eaa) mayojen asuinalueella asuneet metsästäjä-keräilijät alkoivat viljellä maissia, papuja, kurpitsoja ja maniokkia, sekä pitää kesyjä eläimiä kuten koiria ja kalkkunoita. Varhaisimmat toistaiseksi löytyneet kylät on ajoitettu vuosiin 2000eaa - 1500eaa. Esiklassisella kaudella (n. 2000 eaa - 200 jaa) nämä asutukset alkoivat hitaasti levittäytyä ylä- ja alamaille. Ensimmäiset mayakaupungit kehittyivät vuoden 750eaa paikkeilla ja vain muutamassa sadassa vuodessa kaupunkeihin oli kohonnut lukemattomia monumentaalisia rakennuksia, muun muassa valtavia temppeleitä, joissa oli taidokkasti veistetyt, koristeelliset julkisivut. Suurin osa kantaväestöstä asui ja työskenteli kuitenkin maaseudulla, ja kaupunkeja käytettiin lähinnä uskonnollisten seremonioiden ja markkinoiden pitopaikkana. Markkinoilla maanviljelijät kävivät kauppaa ylijäämätuotteistaan, kuten maissista, lihasta, suolasta ja tekstiileistä. Yleisintä oli vaihtokauppa, mutta myös kaakaopapuja käytettiin vaihdon välineenä.

Mayojen mytologia selitti maailman ja ensimmäisten ihmisten synnyn. Tärkeässä osassa mayojen myyteissä ovat sankarikaksoset Hunahpu ja Ixbalanque, joiden seikkailuista kerrotaan monissa tarinoissa ja kuvissa, kuten kansalliseepos Popol Vuhissa. Mayojen luomistarussa kerrotaan alkumerestä ja taivaasta. Taivaanjumalat tapasivat merenjumalat ja loivat itselleen palvojat ja näille asuinpaikan. Ensimmäiseksi luotiin eläimet ja vasta useamman yrityksen jälkeen ihmiset onnistuttiin luomaan maissinjyvistä. Aikaisemmat yritykset muovata ihminen mudasta ja puusta olivat epäonnistuneet. Mayojen jumalat asustivat taivaassa, jossa oli kolmetoista kerrosta. Kuolevaiset asuivat maan pinnalla. Mayat uskoivat maan olevan neliön muotoinen ja litteä. Sen jokaisessa kulmassa oli oma värinsä: idässä punainen, pohjoisessa valkoinen, lännessä musta ja etelässä keltainen. Keskellä oleva väri oli vihreä. Toisen uskomuksen mukaan maan neljässä eri kulmassa kasvoi neljä erilaista puuta, tai jumalaa (bacabs) jotka kannattelivat taivasta. Maan alapuolella oli manala, Xibalba. Siellä tasoja tai kerroksia oli yhdeksän. Keskellä oleva vihreä alue oli erittäin tärkeä. Maailmankaikkeuden ytimessä kasvoi maailmanpuu (ya’axché). Jättimäinen kapokkipuu (Ceiba) symboloi maya-sivilisaatiolle axis mundia, joka sitoi alamaailman ja taivaan kerrokset maanpäälliseen maailmaan. Eläimistä muun muassa kilpikonnalla oli tärkeä osa luomiskertomuksissa, sen katsottiin kannattelevan Maata selässään. Mayat kunnioittivat jaguaaria suuresti, se yhdistettiin aurinkoon ja jumalaan (Itzamná). Tämän uskottiin omaavan yliluonnollisia voimia.

Kuten useiden muiden mesoamerikkalaisten kultuurien parissa, myös mayat uskoivat yliluonnolliseen maailmaan, jossa asui joukko voimakkaita jumalia, joita täytyi lepytellä erilaisilla rituaaleilla ja seremonialisilla uhreilla. Keskiössä oli esi-isien henkien palvonta. Henget toimivat viestinvälittäjien ominaisuudessa yliluonnollisen valtakunnan ja elävien välillä. Tätä tehtävää harjoittivat myös merkittävät shamaanit. Mayoilla oli useita jumalia, eri alueilla omansa. Mayat pitivät myös hallitsijoitaan jumalina. Käsitystä vahvistettiin veristen uhriseremonioiden ja monumentaalirakentamisen avulla. Mayahallitsija oli maailman keskipiste, josta elämän jatkuminen riippui. Eräs mayojen tärkeimmistä pääjumalista oli Itzamná, taivaan, päivän ja yön hallitsija. Hänet samaistetaan myös auringonjumala Kinich Ahauhun, joka on myös idän ja lännen herra. Itzamnán toinen nimi oli "tiedon herra" (Yaxkokahmut). Kuun jumalatar Ixchel saattoi olla Itzamnan naispuolinen personifikaatio. Tämä oli myös parantamisen, kutomisen ja lääketieteen suojelusjumalatar. Mayojen toinen luojajumala on Hun Hunahpu, sankarikaksosten Hunahpun ja Ixbalanquen isä. Kiche-mayojen kansalliseepoksen Popol Vuhin mukaan Hun Hunahpun pää leikkautui irti Xibalbassa pelatun pallopelin aikana, ja pää juuttui hedelmättömään kalebassiköynnökseen, joka on siitä lähtien kantanut hedelmää. Mesoamerikassa laajastikin palvottu Sulkakäärme, Quetzalcoatl eli Kukulcán oli yhdistelmä käärmeestä ja linnusta. Sulkakäärmeen nimi niin asteekkien kuin mayojenkin kielellä tarkoittaa sulkapeitteistä käärmettä. Nimessä yhdistyvät maan ja taivaan elementit, jotka selittävät Sulkakäärmeen aspektit hedelmällisyyden, tuulen ja aamutähden jumalana. Mayojen vanhin jumala oli sateen ja ukkosen jumala Chac, joka antoi sadolle tärkeää vettä, mutta saattoi myös tuhota sen. Chac kuvattiin taiteessa yleensä sinisenä ja viiksekkäänä. Chac on asteekkien Tlaloc-jumalan vastine.

Mayojen rituaalinen uhraaminen oli institutionaalinen, rituaalisten performanssien muodostama kokonaisuus, jota uskonto, politiikka ja vallalla ollut eliitti ylläpitivät. Tapa oli välttämätön osa mayojen jokapäiväistä elämää, mutta uhraamisen tärkeys korostui erityisesti kriisitilanteissa. Ihmisiä uhrattiin luonnonmullistusten tai sotaisuuksien lisäksi osana erityisiä tapahtumia sekä vuosittaisina ja ennalta määriteltyinä kalenteripäivinä. Uhrit olivat usein vankeja, mutta kaikista arvokkaimpia ihmisuhreja olivat lapset, sillä nuoren ikänsä ansiosta lapset olivat lähimpänä esi-isiä ja jumalia. Ihmiset olivat arvokkaampia uhrilahjoja kuin esineet tai eläimet, sillä ihminen antoi jumalille uhrauksen kautta elinvoimansa ja ihmisyytensä. Uhraaminen oli myös kommunikointia ihmisten ja jumalten välillä, sillä se palautti tasapainon jumalallisuuden ja ihmisyyden välille. Verenvuodatusrituaalissa kehon eri osia lävistetään ja rei’itetään erilaisten työvälineiden avulla, ja kyseessä on hyvin henkilökohtainen uhraus. Yleisin kuvallinen esitystapa on yksittäisistä henkilöistä koostuva teos, jossa henkilöt lävistivät kieliään tai peniksiään. Rituaali suoritettiin myös lävistämällä poskia, korvia, alahuulia tai genitaalialueita. Itse rituaalin lisäksi kuvissa esitellään rituaalinsuoritusvälineitä: obsidiaani- tai piiteriä, luulävistimiä, piikkejä, kulhoja lansetteineen, köysiä ja kaarnapaperia.

Mayojen monimuotoisinta ja kukoistavinta aikakautta kutsutaan klassiseksi periodiksi (noin 250jaa - 900jaa.). Klassisella aikakaudella teknologiset innovaatiot, poliittiset organisaatiot ja uskonnolliset elementit vaikuttivat muun muassa kaupunkien kasvuun. Kaupunkien poliittisten rakennusten lisäksi uskonnollisia ja seremoniallisia kohteita rakennettiin entistä tiiviimmin, ja myös taide ja arkkitehtuuri monipuolistuivat. Tällöin kehittyivät huippuunsa niin matematiikka, tähtitiede kuin kalenterijärjestelmäkin. Mayojen yhteiskunta koostui useista itsenäisistä valtioista, joista jokaisessa oli suuria kaupunkialueita, ja jotka oli rakennettu tärkeiden seremoniakeskusten ympärille. Mayojen arkkitehtuuri tunnetaankin parhaiten korkeista pyramiditemppeleistä ja koristeellisista palatseistaan, joita mayakeskuksiin rakennettiin aina pohjoisesta El Tajínista eteläiseen Copániin asti. Arkkitehtuurille tyypillisiä piirteitä olivat monitasoiset korokkeet, jättimäiset porraspyramidit, olkakivetyt katot, monumentaaliset portaikot sekä koristeelliset ulkopuolet, joiden veistoksissa ja muotolistoissa oli kirjoitusta, geometrisiä muotoja ja uskonnollista ikonografiaa kuten käärmenaamioita. Mayojen rakennusten sisätilat ja oletettavasti myös ulkoseinät olivat värikkäiden seinämaalausten koristelemia.

Arkkitehtuuri käsitti myös jättimäiset aukiot ja palloilukentät. Tunnetuimpia kaupunkikeskuksia olivat Tikal, Dos Pilas, Calakmul, Palenque, Copán, Uaxactún, Bonampak sekä Río Bec. Huippukaudellaan maya-valtakunta käsitti yli 40 kaupunkia, joissa kussakin asui 5000–50000 asukasta. Mayakulttuuri oli saanut vaikutteita olmeekeilta ja sapoteekeilta sekä Teotihuacánin ja El Tajinin kaupungeista. Mayat loivat kuitenkin monella tavalla kokonaan omanlaisensa kulttuurin, joka näkyy esimerkiksi mayojen taiteessa ja arkkitehtuurissa. Mayojen taiteen jokainen piirto, symboli ja aihe merkitsi aina jotakin, eivätkä mayat luoneet abstraktia taidetta tai taidetta vain taiteen vuoksi. Taiteessaan mayat kuvasivat usein maallisia hallitsijoita ja ylimyksiä sekä jumaltekoja ja manalakuvia. Hallitsijat kuvattiin sivulta kauniina pidetyn luisun otsan korostamiseksi. Pikkuesineitä mayat valmistivat jadesta, kotilonkuorista ja piikivestä. Kultaa käytettiin vähän, sillä se oli harvinaista. Maalatuissa keramiikkaesineissään mayat kuvasivat usein kulkueita, tansseja ja rituaaleja, ja joskus myös jumalia, etenkin manalan valtiaita. Kaiverruksissa ja keramiikkaesineissä oli usein taiteilijan signeeraus.

Klassisen kauden loppupuolella tapahtui jotain, joka sai mayat hylkäämään kaupunkikeskuksensa seuraavien vuosisatojen aikana. Monumentaaliset keskukset romahtivat melko varmasti kuivuuden, ehkä myös sotien ja kapinoiden takia. Esimerkiksi Chichancanab-järven alueella Jukatanissa satoi vuosien 800 jaa - 1000 jaa välisenä aikana vain puolet normaalista, välillä vain kolmasosa, mikä tuhosi maainviljelyksen edellytykset. Romahduksen syyksi on ehdotettu myös ylikansoitusta. Jälkiklassisella kaudella (n. 950–1524) mayat hylkäsivät suuret kaupunkinsa hyvissä ajoin ennen kuin espanjalaiset konkistadorit olivat löytäneet alueelle. Mayojen tyhjentyneisiin kaupunkeihin muutti tolteekkeja. Mayojen korkeakulttuurin loppuna on pidetty myös Utatlanin taistelua vuonna 1524.

Esikolumbiaaniseksi taiteeksi katsotaan kuuluvan kaikki ne alkuperäiskansojen luomat esineet jotka ajoittuvat toiselta vuosituhannelta ennen ajanlaskumme alkua aina Kristoffer Kolumbuksen saapumiseen saakka (1492), jolloin eurooppalaiset valloittivat olemassa olevat intiaanikulttuurit. Useimmat esikolumbiaaniset sivilisaatiot katosivat kuitenkin jo ennen eurooppalaisten saapumista ja ne tunnetaan ainoastaan arkeologisten kaivausten perusteella. Tunnetuimmat korkeakulttuuriset paikat olivat mayojen kaupunkivaltiot sekä atsteekkien ja inkojen imperiumit. Myös Kolumbian intiaanikulttuurit voidaan luokitella kehittyneiden joukkoon, samoin Pohjois-Amerikan Mississippin kulttuuri. Suurin osa säilyneistä esikolumbiaanisista esineistä on valmistettu terrakotasta, poltetusta savesta.

Pienikokoinen, tummanharmaasta savesta käsin muovailtu keraaminen pullo. Pieniä keramiikka-astioita käytettiin muun muassa seremoniallisten, hallusinogeenisten lääke-aineiden ja rohtojen säilyttämiseen. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista vähäistä kulumaa. Pieniä lohkeamia. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Upea patina. Kooltaan noin 4,8cm x 3,6cm x 3,4cm. Paino n. 28g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Maya Civilization, Joshua J. Mark, World History Encyclopedia, Last modified July 06, 2012. (https://www.worldhistory.org/Maya_Civilization/.)

South America, Cambridge history of the native peoples of the Americas 3,  Frank Salomon & Stuart B. Schwartz, Cambridge University Press, pp 685, 1999.

Handbook to Life in the Ancient Maya World, Lynn V. Foster, Oxford University Press, 2005, p. 21

Ancient Maya: The Rise and Fall of a Forest Civilization, Arthur Demarest,  Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2004.

Maya civilization, Canadian Museum of History.(https://www.historymuseum.ca/cmc/exhibitions/civil/maya/mmc01eng.html)

Who were the Maya? Decoding the ancient civilization's secrets, Erin Blakemore, National Geographic, Published September 7, 2022.(https://www.nationalgeographic.com/history/article/who-were-the-maya)

The Ancient Maya (6th, fully revised ed.), Robert J. Sharer with Loa P. Traxler, Stanford University Press, Stanford, California, US, 2006, pp. 182, 197.

Invading Guatemala: Spanish, Nahua, and Maya Accounts of the Conquest Wars, Matthew Restall & Florine Asselbergs, University Park, Pennsylvania: Pennsylvania State University Press, 2007.

Procedures in Human Heart Extraction and Ritual Meaning: A Taphonomic Assessment of Anthropogenic Marks in Classic Maya Skeletons, Vera Tiesler & Andrea Cucina,  Latin American Antiquity. 17 (4) pp. 493–510, December 2006. (https://doi.org/10.2307/25063069.)

Romahdus: miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä, Jared Diamond, Suomentanut Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, 2005.

Atlas of Ancient America, Michael Coe Dean Snow and Elizabeth Benson, An Equinoix Book, Oxford 1986, Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series.

Mayat ja heidän kaupunkinsa, Valitut palat 2005, s. 71.

Rituaalinen uhraaminen ja ruumiin käsittely klassisen mayakulttuurin aikana, Nelli-Johanna Saari, Helsingin yliopisto, 2016. (https://kalmistopiiri.fi/2016/09/17/rituaalinen-uhraaminen-ja-ruumiin-kasittely-klassisen-mayakulttuurin-aikana/)

Things Fall Apart: The First Maya Collapse,  Stephen Houston, April 2007, Brown University.

Mesoamerica: Maya, Bruce Owen. (http://bruceowen.com/worldprehist/3250s18.htm).

Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot, Osa 3, Kari Risto, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001.