Amuletti "Sidottu härkä"

450 €

Muinainen Egypti, Uusi valtakunta, n. 1550eaa., Egypti, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Muinainen Egypti eli faaraoiden Egypti oli Koillis-Afrikassa, pääasiassa nykyisten Egyptin ja Sudanin alueella noin vuosina 3150eaa-30eaa kukoistanut historiallinen sivilisaatio. Se oli yksi maailman vanhimmista korkeakulttuureista ja sen mittava historia onkin usein jaettu karkeasti kahteen osaan. Nämä ajanjaksot tunnetaan nykyään esidynastisena ja dynastisena ajanjaksona, joista ensiksi mainittu kesti noin vuodesta 5000eaa vuoteen 3200eaa ja jälkimmäinen vuodesta 3200eaa vuoteen 332eaa. Esidynastisen ajanjakson aikana, eli ennen Egyptin yhdistymistä saman hallinnon alle, ensimmäiset selkeät asutukset ilmestyivät mahtavan Niilin törmälle. Yhtenäisen Egyptin valtakunta syntyi Ylä- ja Ala-Egyptin yhdistymisestä (n. 3150eaa).

Egyptin historia jaetaan dynastioihin, hallitsijasukuihin, joiden kuninkaat eli faaraot hallitsivat maata noin 3000-luvulta eaa aina vuoteen 30eaa saakka. Vahvimmillaan Egypti oli suurvalta, jonka vaikutusvalta ulottui aina Syyriasta Libyaan ja Nuubiaan asti. Valtakunnan kolmetuhatvuotiseen historiaan sisältyi kolme kukoistuskautta: Vanha valtakunta (dynastiat 3-6, n. 2686eaa-2160eaa), Keskivaltakunta (dynastiat 11-14, n. 2055eaa-1650eaa) ja Uusi valtakunta (dynastiat 18-20, n. 1550eaa-1069eaa). Myöhäiskaudella (n. 664eaa-332eaa) tarkoitetaan ajanjaksoa joka käsittää dynastiat 26.-31. Sen aikana valtaa pitivät pääasiassa aasialaiset imperiumit Assyria ja Persia. Vieraitten dynastioiden jälkeen Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin persialaisten ikeestä ja aloitti kreikkalais-roomalaisen kauden 332eaa-395eaa. Aleksanteri perusti Egyptiin uuden pääkaupungin Alexandrian ja asetti satraapikseen kenraalinsa Ptolemaioksen. Tämä monituhatvuotinen aikakausi piti sisällään niin poliittisia mullistuksia kuin kulttuurin kukoistuksen kultakausiakin, jotka jättivät pysyvät jäljet muinaiseen maailmaan.

Uudella valtakunnalla tarkoitetaan historioitsija Manethon (270 eaa.) laatimassa luokittelussa muinaisen Egyptin 18.–20. dynastioiden hallitusaikaa vuosina 1550–1069 eaa. Faaraoiden Egyptin uusi valtakunta oli värikästä aikaa, jota luonnehtivat ulkomaankauppa, valloitusretket ja diplomatia ulkomaiden kanssa, papiston vallantavoittelu ja vastareaktiot niihin, sekä lopussa taantuminen heikkojen faaraoiden takia. Uuden valtakunnan katsotaan yleisesti alkaneen egyptiläisten karkotettua aasialaisperäiset hyksot Ala-Egyptistä ja faarao Ahmosen perustettua 18. dynastian (n. 1550 eaa.). Uusi valtakunta päättyi 20. dynastian faarao Ramses XI:n kuoltua (n. 1069 eaa.). Kuuluisimpia Uuden valtakunnan aikaisia faaraoita olivat muun muassa Ramses II, Akhenaten ja Tutankhamon. Uuden valtakunnan aika oli muinaisen Egyptin kukoistuksen aikaa. Nubia ja Siinain alue oli Egyptin hallinnassa ja ne maksoivat veroa faaraolle. Näiltä alueilta louhittiin myös paljon jalokiviä, metalleja sekä kultaa, jotka rikastuttivat temppeleiden aarrekammioita. Myös kaupankäynti ympärysvaltojen kanssa kasvoi huomattavasti.

Amuletti on mukana pidettävä esine, jonka uskotaan tuovan hyvää onnea tai suojaavan kantajaansa pahaa, kuten sairauksia, onnettomuuksia ja noituutta, vastaan. Amuletti suojelee passiivisesti, toisin kuin talismaani. Muinaisessa Egyptissä amuletit olivat erittäin tärkeitä. Niitä oli runsaasti saatavilla ja edullisimpiin myös tavallisilla kansalaisilla oli varaa. Amulettien valmistusmateriaalilla, laadulla, esittävällä aiheella, koristelulla, muodolla ja näihin kaiverretuilla symboleilla oli hyvin suuri merkitys. Samat attribuutit vaikuttivat luonnollisesti myös amuletin hintaan ja saatavuuteen. Amulettien tehoa vahvistettiin entisestään hieromalla niihin maagisia aineosia. Amuletteja kannettiin  lähellä kehoa jolloin niiden uskottiin siirtävän voimansa suoraan kantajalleen. Amuletit olivat myös olennainen osa hautausrituaaleja. Kuolema ei Egyptissä merkinnyt elämän loppua, vaan kuollessaan ihminen vain siirtyi elämänmuodosta toiseen. Matka kohti ikuista elämää saattoi alkaa vasta, kun monet hautausrituaalit oli suoritettu. Ruumis piti säilyttää ikuisesti, jotta sielu voisi syntyä siihen uudelleen. Palsamoinnin jälkeinen ruumiin sitominen oli pitkäkestoinen prosessi ja noudatti tarkkaa rituaalia. Siteiden väliin asetettiin amuletteja ja koruja, joiden tehtävänä oli suojella eri ruumiinosia.

Edulliset amuletit valmistettiin simpukankuoren kappaleista, puusta, luusta, metallista (mm. kupari, pronssi ja rauta), halvoista kivilaaduista (mm. maasälpä), savesta tai lasitetusta steatiitista. Astetta arvokkaampia amuletteja tehtiin kullasta, jalokivistä ja puolijalokivistä, kuten peridotiitista, jaspikseksta, kalsedonista, turkoosista, smaragdeista, malakiitista, lapis lazulista, tiikerinsilmästä, ametisteista ja fajanssista. Egyptiläinen fajanssi (tjehenet) on todennäköisesti ensimmäinen ihmisen valmistama, ei-savipohjainen keraaminen materiaali. Sen historia juontaa juurensa jo esidynastisen aikakauden Egyptiin (Badarin kulttuuripiiri n. 4400eaa-4000eaa). Fajanssin pääraaka-aineita olivat kvartsimurske (tai kvartsipitoinen hiekka), kalkkisälpä, emäksiset aineet ja piikalkkilasite. Alunperin emäksenä käytettiin poltetuista kasviaineksista saatua tuhkaa, mutta Ptolemaioksen aikakaudella se korvattiin kokonaan natronilla. Egyptiläisen fajanssin lasitteet hohtivat vihreän ja sinisen eri sävyissä. Väreillä on luultavasti haluttu jäljitellä arvokkaita korukiviä, kuten turkoosia ja afganistanilaista lapis lazulia. Lasitteen värjäämiseen käytettiin kuparia (turkoosi) ja kobolttia (tummansininen). Sininen väri liitettiin Niiliin, taivaaseen ja jumalten asuinpaikkoihin. Vihreä ja turkoosi nähtiin taas maagisena, kasvun ja jälleensyntymän värinä.

Amulettien aiheina toistuivat usein Uraeus, stilisoitu egyptinkobra (symboloi faaraon valtaa ja kuninkuutta), Tyet, eli Isiksen solmu (elämän symboli), Ankh (elämän symboli), Wedjat, eli Horuksen silmä (suojeluksen, kuninkaallisen vallan ja terveyden symboli), skarabee (myös elämän symboli joka omistettiin erityisesti auringonjumala Ralle, koska sittiäisen edellään työntämä lantapallo edusti auringon loistavaa kehrää), tai jumalat ja jumalattaret (mm. Bes, Hathor). Amuleteissa kuvattiin myös sisäelimiä (mm. sydän), niskatukia, kärpäsiä, jäniksiä, päiväkakkaroita, lootuksen kukkia ym. Kenties yksi kiehtovimmista aiheista esittää härkää jonka jalat on sidottu yhteen. Niitä on löydetty erityisesti Myöhäiskauden (n. 664eaa-332eaa) muumioiden käärinliinoista sekä Uuden valtakunnan (n. 1550eaa-1069eaa) aikaisten temppelien perustuksista. Uhri- tai teurashärkää esittävät amuletit on valmistettu pääsääntöisesti jaspiksesta, karneolista tai lasista. Valmistusmateriaalin punainen väri on symboloinut verta ja lihaa.

"Tämänkaltaisten amulettien on tarkoitus pitää kuolemasta selviytyneet henkiolennot kylläisinä ja ikuisesti varusteltuina tärkeillä ruoka- ja juomatarpeilla, vaikka varsinaisten​​ruokauhrien tarjoilu olisikin lopetettu hautapaikalla." (Andrews, Amulets of Ancient Egypt, s. 91).

Merkittävä, harvinainen ja hyvin hienostunut pienikokoinen amuletti esittää jaloistaan sidottua härkää. Huolellisesti käsin kaiverrettu amuletti on valmistettu punaisesta kiviaineksesta, todennäköisesti jaspiksesta. Härkä makaa kyljellään, selkä on taipunut kaarelle ja jalat sidottu yhteen. Pää on pieni ja sarvet/korvat erottuvat pieninä kohoumina pää sivuilla. Kaulanahka on rypyssä ja eläimen häntä kaartuu takajalkojen väliin. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja kolhuja. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Karkean kaunis patina. Kooltaan noin 2,8cm x 2,1cm x 0,8cm.

Huom! Vastaavia kappaleita:

National Museums Liverpool, World Museum, M11887. (https://www.liverpoolmuseums.org.uk/artifact/trussed-ox-amulet)

The British Museum, EA 8343. (https://www.britishmuseum.org/collection/object/Y_EA8343)

Museum of Fine Arts Boston, accession number 72.1296.(https://www.mfa.org/collections/object/amulet-of-a-trussed-ox-132165)

Viittaukset, lähteet ja lainaukset:

Faaraoiden Egypti (Faraoernas Egypten, 2000.), Rolf Grönblom, Suomennos Tuula Kojo, Espoo: Schildts, 2002.

Egypti: Faraoiden maa (Ägypten: Die Welt der Pharaonen.), Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel, Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi, Köln: Könemann, 2000.

Egypti ja sen kulttuuri, Armas Salonen & Rostislav Holthoer, Helsingissä: Otava, 1982.

Muinainen Egypti - hetki ikuisuudesta, Rostislav Holthoer & Juri Kukkonen, Tampereen taidemuseon julkaisuja 51 Publications of the Tampere Art Museum 51, 1994.

Palsamointi ja muumiointi muinaisessa Egyptissä, Vapriikki, Tampere. (https://www.vapriikki.fi/palsamointi-ja-muumiointi-muinaisessa-egyptissa/)

Amulets of Ancient Egypt, Carol Andrews, University of Texas Press, 1994. pp. 91, 92.

Ancient Egyptian Amulets, Isabel Stünkel, In Heilbrunn Timeline of Art History, New York: The Metropolitan Museum of Art, February 2019. (http://www.metmuseum.org/toah/hd/egam/hd_egam.htm)

Egypt in the New Kingdom (ca. 1550–1070 B.C.), Catharine H. Roehrig, In Heilbrunn Timeline of Art History, New York: The Metropolitan Museum of Art, October 2000. (http://www.metmuseum.org/toah/hd/nking/hd_nking.htm)

New Kingdom of Egypt, Mark, Joshua J., World History Encyclopedia. Last modified October 07, 2016. (https://www.worldhistory.org/New_Kingdom_of_Egypt/.)

New Kingdom and Third Intermediate Period, an introduction, Dr. Amy Calvert, Smarthistory. (https://smarthistory.org/new-kingdom-third-intermediate-period-introduction/)