Seremoniallinen torvi "Emouo"

400 €

Maasai-kansa, Kenia, 1800-1900-luvun vaihde, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Maasait ovat itäafrikkalainen paimentolaiskansa, joka elää pääosin Kenian ja Tansanian alueella. Maasait ovat yksi Afrikan tunnetuimmista etnisistä kansanryhmistä. Vaikka Maasait tunnetaankin yleisesti pelottomana soturikansana, kansan todellinen kulttuuri pohjaa ennen kaikkea paimentolaisuuteen ja karjanhoitoon. Maasaiden perinteinen ruokavalio koostuu etupäässä vuohen- ja lampaanlihasta, naudanverestä ja maidosta. Maasaiyhteisössä karja ja lapset ovat miehen vaurauden ja vaikutusvallan mitta. Miestä pidetään köyhänä jos hänellä on vähemmän kuin viisikymmentä nautaa. Lapsia toivotaan niin paljon kun niitä suodaan.

Maasait asuvat perinteisesti naisten rakentamissa, kuivatusta lehmänlannasta, virtsasta, mudasta ja oksista rakennetuissa asumuksissa (inkajijik). Asumusten rakentamisen lisäksi naiset hoitavat lapset, noutavat veden, keräävät polttopuut, lypsävät lehmät ja valmistavat ruoan. Miesten tehtävä on kylän puolustaminen ja karjan paimentaminen. Tytöt auttavat äitiä kotitöissä ja pojat miehiä karjan paimentamisessa. Kylät (Kraals) on rajattu piikikkäästä akaasiasta valmistetulla aidalla (enkang). Yöksi karja tuodaan laitumelta aitojen sisäpuolelle turvaan villieläimiltä.

Maasaiyhteiskunta on luonteeltaan vahvasti patriarkaalinen. Tosin maasaiyhteisöissä yhteiskunnallinen asema ei määräydy sukupuolen vaan iän mukaan. Näin ollen vanhempi nainen on korkeammassa asemassa kuin nuorempi mies.

Maasait uskovat yhteen jumalaan (kutsutaan nimellä Enkai tai Engai) jonka vallassa on sateet, hedelmällisyys, rakkaus ja aurinko. Enkai näkyy kaikkialla luonnossa. Enkai on myös antanut kaiken karjan maasaille. Maasaiden symboliikassa väreillä on suuri merkitys. Tärkeimmät värit musta ja punainen ovat myös Enkain kaksi eri puolta: Enkai Narok (Musta Jumala) edustaa hyvyyttä, viisautta, hedelmällisyyttä ja turvallisuutta, kun taas Enkai Na-nyokie (Punainen Jumala) sotaa, kostoa, kuolemaa ja kuivuutta. Enkain lisäksi on myös pienempiä jumaluuksia, kuten Neiterkob, joka toimii viestinviejänä jumalan ja ihmisten välillä. Kuun jumalatar (Olapa) on taas naimisissa Enkain kanssa.

Isokudun (Tragelaphus strepsiceros) kookkaasta sarvesta valmistettu, jykevän kierteinen torvi on nimeltään emouo ja se toimii merkinantovälineenä kylien välillä. Emouon matala, voimakas ja kauas kantautuva ääni kertoo Maasai-sotureille valmistautua edessäolevaan taisteluun. Torvella kutsutaan yhteisö suurten, merkittävien juhlallisuuksien viettoon ja sen syvän voimakas ääni johdattaa kyläläiset rituaalisen tanssin pariin. Emouo soi lisäksi tärkeiden seremonioiden, kuten Eunoton aikana. Maasaimiehet käyvät Eunoto-rituaalin läpi 24-28 vuoden iässä. Sen myötä heistä tulee vanhempia sotureita, ja he saavat myös naimaoikeuden. Seremonian valmistelu aloitetaan jo kuukausia aiemmin. Koristeellisia päähineitä valmistetaan leijonan harjasta ja strutsin sulista. Emouot koristellaan leijonan hännällä ja kaurikotilo-nyöreillä. Itse rituaali kestää noin viikon ajan. Seremoniassa miesten äidit leikkaavat hiukset. Lisäksi nuorten miesten on osoitettava urheutensa ja rohkeutensa erilaisilla kokeilla. Emouo-torvea soitetaan puhaltamalla sen sivussa olevaan aukkoon. Äänen on sanottu muistuttavan pasuunaa.

Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja käytön jälkiä. Viehättävä, kiiltäväksi patinoitunut pinta ja syvän tummanruskea väri. Likaa, pölyä ja naarmuja. Kooltaan noin 56,0cm x 6,5cm x 8,0cm.