Seremonianaamio "Ngoin"

1050 €

Bamum-kansa, Kamerun, 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Kamerunissa asuu arviolta noin 300 erillistä etnistä kansanryhmää. Jokaista maan kymmenestä alueesta hallitsevat tietyt etniset tai uskonnolliset ryhmät. Ylänkömaan vehreillä ruohotasangoilla elää suuri joukko löyhästi toisiinsa nivoutuneita sukulaiskansoja. Kansoista suurimmat, kuten Bamumit, Tikarit ja Bamileket muodostavat lähes 40 prosenttia koko väestöstä. Eteläisten sademetsien Ewondon, Bulun, Fangin, Makaan ja Pygmien osuus on noin 18 prosenttia, kun taas Fulanien osuus väestöstä on lähes 15 prosenttia. Kansat harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä, kasvattaen etupäässä maissia, pähkinöitä sekä jamssia. Metsästämistä ja kalastamista harjoitetaan vähemmän. Naisten katsotaan saattavan maan hedelmälliseksi, joten nämä ovat yleensä vastuussa viljelystä ja sadonkorjuusta, miesten muokatessa peltoja istutuskuntoon ja paimentavat karjaa. Perinteisiä taide- ja käsityömuotoja harjoitetaan koko maassa. Puukaiverrukset, kuten naamiot ja veistokset ovat erityisen yleisiä. Samoin keramiikka- ja tekstiilitaide.

Bamumit (kutsutaan myös Môm, Bamoun, Mum) asuttavat alueita Nbam- ja Nun-jokien välisellä alueella Kamerunin ruohotasangoilla. Kuningaskunnan pääkaupunki on nimeltään Foumban. Kansan historia on hyvin mielenkiintoinen. Bamumit siirtyivät alueelle noin 1600-luvun paikkeilla. Ensimmäinen hallitsija oli Ntšare, joka yhdisti 18 heimopäällikön alueet. 1700-luvun aikana Bamumit kävivät sotaa muun muassa Adamawasta tulleita Fulbeja ja pohjoisesta hyökkänneitä Chamboja vastaan. Lopullinen valtakunta muodostui 1700-luvun loppupuolella Mbusombvon hallituskaudella. Kuninkaan (Mfo) ohella valtaa käytti kuningataräiti (Na) sekä ylimystön muodostama neuvosto. 1700-1800-luvullla alueella kehittyi feodalismi. Talonpojat joutuivat maaorjan asemaan ja samalla muodostui perinnöllinen aristokratia. Kuningas Ibrahim Mbouombouo Njoyan hallituskaudella (1860-1933) Bamumissa kehittyivät korkealaatuinen taide ja käsityöammatit. Bamumin kieltä varten luotiin omaperäinen kirjoitusjärjestelmä, ns. bamum-kirjoitus, jota opetettiin kouluissa. Vuonna 1902 valtakunta liitettiin Saksan siirtomaahan Kameruniin. Kun Itä-Kamerun siirtyi vuonna 1916 Ranskan hallintaan, Ibrahim Njoya karkotettiin Yaoundéen.

1800-luvun lopulla alueelle levisi islam ja 1900-luvun alussa kristinusko. Bamumien perinteinen uskonto pitää sisällään käsityksen korkeammasta luojasta (Njinyi) joka näkee ja kuulee kaiken. Njinyi on luonut myös kaikki lapset. Bamumit harjoittavat esi-isä-henkien palvontaa ja uskovat että henget ruumiillistuvat menehtyneiden esi-vanhempien pääkalloissa. Tämän vuoksi suvun miespuolisilla vanhuksilla on hallussaan esi-vanhempien, useimmiten esi-isien kalloja. Mikäli kalloa ei ole säilötty oikein, esi-isän hengellä ei ole paikkaa minne asettua ja uskotaan että henki saattaa tällöin aiheuttaa perheelle ongelmia ja murhetta. Henkiä lepytellään erilaisin seremonioin ja rituaalein. Koska ihmiskallo, sekä pää yleisesti edustaa tärkeitä henkiä, on nämä kuvattu usein niin naamioihin kuin muihinkin koristeellisiin käyttöesineisiin. Naamioita käytetään osana initiaatiomenoja ja opetuskappaleina erilaisten seremonioiden aikana. Näyttävät ngoin-naamiot esittävät naista, "kamin" ensimmäistä vaimoa. Miespuolinen kam-naamio on usein koristeltu oikeilla hiuksilla ja tuuhealla parralla. Naamiot esiintyvät aina yhdessä. Näitä nk. ylhäistä sukulinjaa edustavia naamiota käytetään aikaisempien Fonien (kuninkaiden) ja muiden korkea-arvoisten henkilöiden muistelemiseksi järjestetyissä juhlallisuuksissa. Kyseinen tanssi-seremonia on yksi tärkeimmistä kohokohdista kuivan kauden aikana. Ngoin-naamion naisella on tyypillinen, aristokraattisen naisen korkea kampaus. Pyöreän symmetriset kasvonpiirteet, kookkaat mantelinmuotoiset silmät ja avonainen suu, näkyvine hampaineen ovat myös kyseisen naamio näkyvimpiä tunnusmerkkejä. Naamiota kannatellaan pään päällä. Miespuolinen tanssija liikkuu lyhyin, arvokkain askelin ja kulkee kam-naamiota kannattelevan takana.

Massiivinen, yhdestä puunkappaleesta taidokkaasti kaiverrettu ngoin-naamio/päähine on maalattu tummaruskealla ja mustalla pigmentillä. Päälaella naamioon olennaisesti kuuluva neliömallinen reikä. Ensiluokkaisessa kunnossa. Iänmukaista minimaalista kulumaa ja seremoniallisen käytön jälkiä. Likaa, nokea ja pölyä. Kooltaan noin 34,0cm x 22,0cm x 21,0cm.