Terrakottaveistoksen fragmentti "Las Remojadas"

1850 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Veracruz-kulttuuri, Las Remojadas-tyyli, Meksiko, noin 100jaa - 1000jaa, yksityiskokoelmasta Englannista.

Veracruz on yksi Meksikon 31 osavaltiosta. Se rajoittuu pohjoisessa Tamaulipasiin, etelässä Oaxacaan ja Chiapasiin, kaakossa Tabascoon, lännessä Pueblaan, Hidalgoon ja San Luis Potosíin sekä idässä Meksikonlahteen. Nimeä "Veracruz-kulttuuri" käytetään myös kattoterminä niille useille etnisille ryhmille, jotka asuttivat nykyisen Veracruzin keski- ja pohjoisosia esikolumbiaanisella aikakaudella, että kuvaamaan sitä laajaa arkeologisten artefaktien kokonaisuutta joita tältä alueelta on löydetty. Veracruz-kulttuuri sijoitetaan niin sanottuun klassiseen kauteen, jolloin kaikki Mesoamerikan kulttuurin pääpiirteet olivat muotoutuneet.

Mesoamerikan varhaisiksi korkeakulttuureiksi katsotaan olmeekkien kulttuuri (n.1200eaa - 400eaa) sekä sapoteekkien ja mayojen kulttuurit. Varhaisimpia merkkejä mayojen kulttuurista on arkaaiselta kaudelta, noin 2000eaa. Paljon ennen ajanlaskumme alkua mayat rakensivat alueelleen sekä kaupunkeja (mm. Tikal, Copán ja Palenque) että suuria seremoniallisia porraspyramideja. Mayojen länsipuolella, Meksikon keskiylängön eteläosissa valtaa piti Teotihuacán, jonka poliittinen ja kulttuurinen vaikutus ulottui Keski-Meksikosta aina maya-alueelle asti. Teotihuacán oli suuren valtakunnan keskus, jättimäinen, noin 150 000 asukkaan kaupunki. Sen pääkadun varrella kohosivat valtavat Auringon ja Kuun pyramidit. Kaupunki kukoisti ja oli laajimmillaan kaudella 250jaa - 450 jaa.

Meksikonlahden rannikolla vaikuttivat samaan aikaan useat eri kulttuurit. Espanjalaisten saapuessa Veracruzin osavaltion keskiosien alueella elivät juuri totonaakit. Alue sai pian nimekseen Totonacápan. Heidän tärkeitä kaupunkikeskuksiaan olivat muun muassa Cempoala sekä Quiahuiztlan. Totonaakkien oman historian mukaan he olisivat itse rakentaneet jättimäisen Teotihuacánin kaupunkikeskuksen. Tätä väitettä ei olla pystytty ainakaan vielä vahvistamaan. Varmaa on kuitenkin se, että totonaakit olivat melko epäyhtenäinen kansanryhmä. Alueen kansoille ominaiseen tapaan he viljelivät muun muassa maissia, kurpitsaa, papuja ja chilipippuria. Luonnosta kerättiin villikasveja. Kasvispohjaista ruokavaliota täydennettiin kesykoiran, kaniinien, lintujen ja kauriiden lihalla, kuten myös järvien, jokien ja meren kaloilla ja äyriäisillä. Totonaakit tuottivat muun muassa puuvillaa. Kulttuurin naiset olivat taitavia kutojia ja käsityötaide oli hyvin hienostunutta ja taidokasta. Jalosukuisten naisten kaula- ja korvakorut oli valmistettu jadesta ja helmiäisestä ja he tatuoivat kasvonsa usein punaisella musteella. El Tajínin kaupunki, joka kukoisti jälkiklassisella kaudella (n. 600jaa - 1100jaa), oli Veracruz-kulttuurin yksi tärkeimpiä keskuksia, ja mitä luultavammin totonaakkien rakentama. Sen mahtava arkkitehtuuri tuotti pyramideja, joissa esiintyi talud tablero-tyylin elementtejä.

Klassinen Veracruz-kulttuuri (n. 100jaa - 1000 jaa.) samaistetaan toisinaan suoraan totonaakkeihin. Todisteita siitä että he olisivat yksistään klassisen Veracruz-kulttuurin ja aikakauden alullepanijoita ei juurikaan ole. Kyseiseltä alueelta löydettyjen veistosten ja keramiikkaesineiden erilaisuus antaa olettaa, että alueella asui samanaikaisesti useita erilaisia etnisisiä ryhmiä. El Tajínin lisäksi Veracruzin muita merkittäviä keskuksia olivat Higueras, Zapotal, Cocuite, Cerro de las Mesas, Nopiloa ja Remojadas, joista kaksi jälkimmäistä tunnetaan erityisesti keramiikkakeskuksina. Hautaustraditiot, loisteliaat monumentaaliset veistokset, taidokkaat reliefikaiverrukset ja arkkitehtuurin vahva jakautuminen alueellisten keskusten sisällä viittaavat klassisen Veracruz-kulttuurin yhteiskunnan vahvaan kerrostuneisuuteen, stratifikaatioon. Kaupungin topografiaa käytettiin hyväksi, kun erotettiin toisitaan alueet erilaisille toiminnoille. Matalalla olivat seremonialliset keskukset, ylempänä ylimystön asuinalueet ja niiden ympärillä rahvaan tavalliset asuinalueet.

Kuten nimen Veracruz kohdalla, myös nimellä Remojadas viitataan kulttuuriin, arkeologiseen kohteeseen kuin itse tyyliinkin joka kukoisti Veracruzin alueella klassisen aikakauden aikana (n. 100eaa - 800jaa.). Remojadasista tiedetään edelleen hyvin vähän. Perinteisten keramisten astioiden (kulhot, maljat, kannut jne. ) lisäksi se pitää sisällään ihmishahmoiset hautaveistokset ja näiden fragmentit, kuten päät. Taidokkaasti käsin muotoillut, ontot hahmot esittelevät tyypillisiä pukeutumis- ja koristautumismuotoja. Hahmot esittävät jumaluuksia, sotureita, hallitsijoita, mystistä ihmislintua, pallonpelaajia sekä tavallisia ihmisiä (lapsia, naisia ja miehiä). Ihmishahmoista kenties tunnetuimpia ovat salaperäiset ja lapsenomaiset "hymyilevät" hahmot (Sonrientes). Remojadas-hahmoista osa on maalattu mustaksi paikallisella bitumilla.

Äärettömän kaunis, merkittävää yhteisön jäsentä tai soturia esittävä keraaminen pään fragmentti on täysin omaa luokkaansa. Hahmolla on ovaalit ja tasaisen symmetriset kasvonpiirteet. Kasvoilla hurja irvistys. Kulmat kohoavat kauniiksi kaariksi mantelin muotoisten, puoliksi suljettujen silmien yläpuolelle. Kapea, terävä nenä ja korkeat poskipäät. Suu on myös puoliksi avoinna, suupielet painuneet hiukan alaspäin ja paljastavat tasaisen hammasrivistön. Hiusrajan yläpuolelta kohoaa ylellisesti koristeltu hiuspanta ja sen päältä massiivisen päähineen alareuna. Korvissa ollut kookkaat korut.  Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja pieniä pintavikoja. Lohkeamia korvissa, pannassa ja päähineen reunassa. Muuten täysin ehjä. Pölyä, likaa ja nokea. Upea patina. Kooltaan noin 12,1cm x 12,4cm x 5,5cm (ilman jalustaa). Paino n. 775g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Sulkakäärme ja jaguaarijumala: Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit, Jyrki Talvitie & Anneli Ilmonen, Tampereen taidemuseo, 2001.

Maailma, jota ei ollut, Suomen kansallismuseo, pdf. (https://www.kansallismuseo.fi/uploads/Maailma_jota_ei_ollut_-materiaali.pdf)

Gulf Coast Classic, Christopher Pool, Encyclopedia of Prehistory; Volume 5, Middle America, Peter N. Peregrine & Melvin Ember eds., Springer Publishing, Boston, 2001.

Mexico: From the Olmecs to the Aztecs, Michael D. Coe, Thames and Hudson, London, 2002.

The Gods and Symbols of Ancient Mexico and the Maya: an illustrated dictionary of Mesoamerican religion, Mary Ellen Miller & Karl Taube, London: Thames and Hudson, 1993.

Death Gods, Smiling Faces and Colossal Heads: Archaeology of the Mexican Gulf Lowlands, Richard Diehl, FAMSI. (http://www.famsi.org/research/diehl/section02.html)

Classic Veracruz Grotesques and Sacrificial Iconography, M.E. Kampen, Man 13, no. 1, 1978, pp. 116–26. (https://doi.org/10.2307/2801069.)

Indian Art of Mexico and Central America, Covarrubias, Miguel Covarrubias, Alfred A. Knopf, New York, 1957.