Huilu "Ndong"

450 €

Kom-kansa, Pohjois-Kamerun, 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Kamerunissa asuu arviolta noin 300 erillistä etnistä kansanryhmää. Jokaista maan kymmenestä alueesta hallitsevat tietyt etniset tai uskonnolliset ryhmät. Ylänkömaan vehreillä ruohotasangoilla elää suuri joukko löyhästi toisiinsa nivoutuneita sukulaiskansoja. Kansoista suurimmat, kuten Bamumit, Tikarit ja Bamileket muodostavat lähes 40 prosenttia koko väestöstä. Eteläisten sademetsien Ewondon, Bulun, Fangin, Makaan ja Pygmien osuus on noin 18 prosenttia, kun taas Fulanien osuus väestöstä on lähes 15 prosenttia. Kansat harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä, kasvattaen etupäässä maissia, pähkinöitä sekä jamssia. Metsästämistä ja kalastamista harjoitetaan vähemmän. Naisten katsotaan saattavan maan hedelmälliseksi, joten nämä ovat yleensä vastuussa viljelystä ja sadonkorjuusta, miesten muokatessa peltoja istutuskuntoon ja paimentavat karjaa. Perinteisiä taide- ja käsityömuotoja harjoitetaan koko maassa. Puukaiverrukset, kuten naamiot ja veistokset ovat erityisen yleisiä. Samoin keramiikka- ja tekstiilitaide.

Komit (kutsutaan myös Nkom) asuttavat vuoristoisia alueita lähellä Nigerian rajaa. Kuningaskunnan pääkaupunki on nimeltään Laikom. Komit puhuvat omaa kieltään (jota kutsutaan nimellä Kom tai Itangikom). Komit harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä ja kaupankäyntiä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat maissi, maapähkinät, pavut, jamssi sekä maapähkinät. Maanviljely ja ruoanvalmistus ovat naisten vastuulla. Miesten tehtävä on istutetuista puista (raffia-palmut, keittobanaanit, kahvi) huolehtiminen. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa pienimuotoisesti (vuohet ja kanat). Metsästämistä harjoitetaan harvemmin.

Komien asuttama alue Kamerunin ylänkömaan ruohotasangoilla voidaan jakaa karkeasti kahteen maantieteelliseen osaan: pohjoisen "Kom-kansan omaan alueeseen" (Abasakom) ja eteläiseen "Kijemin metsästysalueeseen" (Nggwin Kijem). Komeja hallitsee kuningas (Fon), jota pidetään kuningaskunnan maallisena ja hengellisenä johtajana, taivaallisena isänä. Kuningaskunta taas jakaantuu noin kymmeneen, arviolta  1800-luvulla perustettuun alempaan päällikkökuntaan ja noin 43 kylään (nte). Jokaista kylää johtaa oma päällikkö (bonte) joka on perinyt korkean asemansa. Useimmat näistä päälliköistä on valittu tehtävään merkittävästä ja arvostetusta ekwu-klaanista. Kylät muodostavat tiiviitä yksiköitä, joilla on omat, tarkkaan määritetyt rajansa ja jotka on jaettu osastoihin (füntetü, monikossa müntetü) joita johtavat päällikköt (myös bonte). Jokainen osasto taas pitää sisällään useita alempia yhteisöjä (abai) joiden omistajat, yhteisöpäälliköt (bobe) ovat tärkeässä roolissa kylän asioiden selvittämisessä.

Kuningas Fonia, kyläpäälliköitä, yhteisöpäälliköitä ja kylänvanhimpia avustaa tärkeissä tehtävissä miesjäsenistä koostuva salaseura/yhteisö nimeltä (kwifoyn tai kwifon). Kylien sisällä samanlaista tehtävää ajaa instituutio nimeltä akum. Kom-kuningaskunnassa johtaminen ei ole pelkästään edellä mainittujen tehtävä, vaan valta jakaantuu myös näiden lisäksi erilaisille ennustajille, selvännäkijöille, papeille ja eri kulttien harjoittajille.

Kuten muut Kamerunin ruohotasankojen kansat, myös Komit harjoittavat esi-isä-henkien palvontaa ja uskovat että henget ruumiillistuvat menehtyneiden esi-vanhempien pääkalloissa. Tämän vuoksi suvun miespuolisilla vanhuksilla on hallussaan esi-vanhempien, useimmiten esi-isien kalloja. Mikäli kalloa ei ole säilötty oikein, esi-isän hengellä ei ole paikkaa minne asettua ja uskotaan että henki saattaa tällöin aiheuttaa perheelle ongelmia ja murhetta. Henkiä lepytellään erilaisin seremonioin ja rituaalein. Koska ihmiskallo, sekä pää yleisesti edustaa tärkeitä henkiä, on nämä kuvattu usein niin naamioihin kuin muihinkin koristeellisiin käyttöesineisiin. Naamioita käytetään osana initiaatiomenoja ja opetuskappaleina erilaisten seremonioiden aikana.

Kamerunin ruohotasankojen kansojen parissa puusta tai sarvesta valmistettuja puhallinsoittimia on käytetty monissa eri tilanteissa. Antropomorfisilla, vahvasti tyylitellyillä huiluilla on kuitenkin erityinen tehtävä osana seremoniallista tanssia nimeltä ndong. Ndog-tanssi järjestetään kun uusi vaimo saapuu aviomiehen kotiin.

Tämän taidokkaasti kaiverretun, iäkkään huilun geometrisissa muodoissa on havaittavissa niin eläimen kuin ihmisenkin piirteitä. Ovaalista rungosta ulospäin työntyvät sormiaukot esittävät ojennettuja käsivarsia tai silmiä. Puolikuun muotoon veistetystä yläosasta kohoaa lyhyet sarvet, joiden välissä suu-aukko. Kolmionmalliseen, ohenevaan alaosaan tehty kaksi reikää joiden läpi punottu kantonyöri kulkee. Erinomaisessa kunnossa. Iänmukaista vähäistä kulumaa ja käytön jälkiä. Tumma, lähes mustaksi kerrostunut patina. Likaa ja pölyä. Kooltaan noin 29,0cm x 8,0cm x 4,5cm.

Viittaukset:

Christraund Geary, Paideuma: Mitteilungen zur Kulturkunde, Bd.26 (1980), pp. 41-77.

University of Iowa Stanley Museum of Art, USA.

The Metropolitan Museum of Art, New York, USA.

Afoakomusa.org.