Keraaminen astia "Pyxis"

850 €

Varhainen Harappan-kulttuuri, Amri-Nal, Mehrgarh, Belutšistan, n. 3200 eaa - 2600 eaa, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Indus-kulttuuri (kutsutaan myös Harappa-sivilisaatioksi ja Saraswati-kulttuuriksi) oli Intian niemimaan vanhin korkeakulttuuri joka kukoisti nykyisen Pakistanin ja Luoteis-Intian alueella noin 3200 eaa - 1900 eaa. Indus-kulttuurin vaikutusalue oli valtava, nykyisen Länsi-Euroopan kokoinen (noin 1,25 milj. neliökilometriä). Alue ulottui Himalajan juurelta Arabianmerelle, Ghaggar-Hakrajoelta aina myyttiseIle Saraswatijoelle. Saraswati tunnetaan tosin enää vain uskonnollisista teksteitä. Indus-kulttuuri ei kuitenkaan muodostanut vain yhtä valtakuntaa, vaan ilmeisesti muinaisen Sumerin tai antiikin Kreikan kaltaisen kaupunkivaltioiden yhteisön. Eri alueiden välillä oli suuria eroja, oli autiomaita, korkeita vuoria, suuria jokia (mm. Saraswati-joki), hedelmällisiä jokitasankoja, kukkuloita ja tiheitä metsiä. Indus-kulttuuri rakensi ajan mittapuulla suuria, kymmenien tuhansien asukkaiden kaupunkeja, joista tunnetuimmat olivat Mohendzo-daro, Harappa, Lothal sekä Dholovira. Kaupungit oli rakennettu samankaltaisten ruutuasemakaavojen pohjalta. Kaupunkien loisteliaat, monikerroksiset talot oli rakennettu tasakokoisista, poltetuista tiilistä. Useimmissa taoissa oli oma kaivo ja kylpyallas. Osassa kaupungeista oli myös ensiluokkaiset vesijohdot ja maanalaiset viemäriverkot. Mohendzo-darossa sijaitsi lisäksi valtava yleinen kylpylä.

Indus-kulttuurin talous perustui maanviljelyyn (mm. vehnä, ohra, hirssi, taatelit, seesami) jota tuki kehittynyt kaupankäyntijärjestelmä. Lisäksi harjoitettiin karjanhoitoa (vesipuhveli, Zebu-karja, lampaat ja vuohet), kalastusta, erilaisia käsityöläisammatteja sekä kaupankäyntiä. Kastelujärjestelmä Indus-kulttuurissa rakennettiin jo 3200 eaa., mutta varsinaiseen kukoistukseensa n. 2600 eaa. lähtien kulttuuri nousi otettuaan käyttöön pitkiin matkoihin soveltuvat alukset, joiden avulla voitiin pitää yhteyksiä sekä Indus-kaupunkien kesken että ulkomaille.

Indusjoen ja sen sivujokien varrelle syntyi pronssikautista korkeakulttuuria jo ennen Egyptiä (7000 eaa - 3000 eaa) ja Mesopotamiaa (6500 eaa - 3100 eaa).  Intialaistutkijoiden suorittamissa kaivauksissa (aiemmin tutkimattomilla paikoilla Haryanan, Bhirranassa ja Rakhigarrhissa) löydetyt ruukunsirpaleet pystytty ajoittamaan miltei kuuden tuhannen vuoden taakse (Early Mature Harappan-vaihe) ja sitä edeltäneet kulttuurikerrokset (Pre-Harappan Hakra-vaihe) jopa kahdeksan tuhannen vuoden ikäisiksi. Varhais-Harappan-kulttuuria edeltäneissä vanhimmissa kerroksissa (Pre-Indus Valley Civilization phase, n. 9000 vuotta sitten) oli jo jälkiä laiduntamisesta ja varhaisista viljelijäyhteisöistä.

Varhaisella Harappan-kulttuurilla viitataan ajanjaksoon 3200 eaa - 2600 eaa. Arkeologi Gregory Possehlin mukaan "varhainen Harappan" muodostui neljästä, toisiinsa läheisesti liittyvästä eri kulttuurista. Nämä ovat: Amri-Nal (nimetty kahden eri alueen, Amrin ja Nalin mukaan) joka sijaitsee Sindhissä, Pakistanissa sekä Gujaratissa, Intiassa. Kot-Diji-kulttuuri. Khaipurista Sindhistä ja sen lähialueilta on löydetty yli sata Kot-Dijin kulttuuriin kuuluvaa historiallista aluetta. Damb Sadat: tämän kulttuurin alueita on löydetty Belutšistanista (historiallinen alue joka rajoittuu Lounais-Pakistaniin, Kaakkois-Iraniin ja Etelä-Afganistaniin). Sothi-Siswalin-kulttuuri, sijaitsee nykyisen Hanumangarhin-alueella, Rajasthanissa, Intiassa ja käsittää yli 165 muinaista kohdetta. Kaksi sen kohteista on kooltaan yli 20 hehtaaria.

Lumoavan kaunis keraaminen astia "Pyxis". Sylinterinmuotoisessa, laakeassa ohutkylkisessä astiassa on leveä suu-aukko jossa matala kaula. Pyxis on maalattu punertavalla pohjamaalilla. Astian kylkeen on taidokkaasti maalattu kaksi massiivista Zebu-härkää ja kookkaat, vahvaoksaiset puut. Härkien ja puiden välissä geometrisia aalto- ja kehä-kuvioita. Pyöreät kehät härkien ympärillä kuvaavat mahdollisesti aurinkoa. Keraamisissa astioissa toistuivat usein tyylitellyt eläin-, kasvi,- ja geometriset aiheet. Tosin tämänkaltaisia astioita ei juurikaan tuotettu enää Harappan-kulttuurin loppupuolella. Erinomainen kunto. Iänmukaista kevyttä kulumaa, minimaalisia lohkeamia ja pieniä kolhuja. Astian pohjassa ja sen sisällä runsas mineraalikerrostuma. Naarmuja, likaa ja pölyä. Kooltaan noin 8,1cm x 13,3cm x 13,2cm. Paino n. 478g.

Lainaukset ja viitteet:

The Harappan Civilisation: Its Sub-cultures, Roshen Dalal, The Pioneer, Thursday, 10 May 2018.

The Chronology of Prehistoric North-West India, Stuart Piggot, Penguin, Harmondsworth, 1950

The Harappan Civilization, Tarini Carr, Archaeology Online.

Les Cites Oubliees de I'ndus: Archeologie du Pakistan, J.F. Jarrige, 1988, pp. 105-107.

Oxygen isotope in archaeological bioapaties from India: Implications to climate change and decline of Bronze Age Harappan civilization, Sarkar A., Mukherjee A., Bera M., Nature, Sci Rep 6, 25 May 2016.