Kruunu Viisi Tathāgaa "Rhonga"

400 €

Tiibet, 1700-1800-lukua, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Tiibet on autonominen alue Kiinan kansantasavallan länsiosassa. Himalajan ylängöllä sijaitsevaa Tiibetiä kutsutaan usein "maailman katoksi" ja se käsittää valtavan alueen (pinta-ala on yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä) joka on kooltaan kaksi kolmasosaa Intian kokoinen tai vaihtoehtoisesti yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Itävalta, Tanska, Ranska ja Saksa yhteensä. Yli 4,380 metrin korkeudessa lepäävää ja silminkantamattomiin jatkuvaa Tiibetin tasankoa reunustaa kolme jättimäistä vuoristoryhmää, joihin kuuluvat maailman korkeimmat huiput. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat Keltainenjoki, Jangtse, Mekong, Salween ja Bharmaputra. Tiibetin väestöstä etnisiä tiibetiläisiä on noin 92 prosenttia. Muita kansallisuuksia alueella ovat mm. monpat, ihobat, huit, dengit, tamangit, lhobat ja šerpat. Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Tiibetin kansan, kielen ja kulttuurin systemaattinen sortaminen on kuitenkin voimistunut 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tiibet oli ollut vain nimellisesti osa Kiinaa, mutta käytännössä itsenäinen Kiinan tasavallan vuosina 1912-1949. Mao Zedongin johtamat kommunistit kuitenkin hyökkäsivät 7. lokakuuta 1950 Tiibetiin liittääkseen sen osaksi Kiinaa. Tästä alkoi mustaakin mustempi aikakausi Tiibetin historiassa. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Tiibetin väkivaltaiseen miehitykeen kuului tiibetinbuddhalaisuuden tukahduttaminen, luostareiden systemaattinen tuhoaminen, poliittisen vapauden ankara rajoittaminen sekä laajamittaiset ja järjestelmälliset vangitsemiset, pakkoabortit, kidutukset ja teloitukset. 10. maaliskuuta 1959 tiibetiläiset nousivat kapinaan kiinalaisia miehittäjiään vastaan. Kiina kukisti kansannousun verisesti ja otti alueen entistä tiukemmin komentoonsa. Tuolloin yli 100 000 tiibetiläistä lähti hengellisen johtajansa Dalai Laman johdolla maanpakoon Intiaan. On arvioitu että vuoden 1959 jälkeen yli 1,2 miljoonaa tiibetiläistä on surmattu, 6000 luostaria tuhottu ja tuhansia kidutettu ja vangittu valheellisin perustein. Viime vuosista lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella edes omalla kielellään.

Tiibetin pääuskonto on buddhalaisuus, joka saapui Intiasta ja nousi maan pääuskonnoksi 600-luvulla. Tiibetinbuddhalaisuus eli lamalaisuus kuuluu mahayanabuddhalaisuuden piiriin ja on värikäs ja mielenkiintoinen yhdistelmä maan vanhaa bön-uskontoa, Intiasta levinneitä Buddhan oppeja sekä usean eri Dalai-Laman opetuksia. Tiibetinbuddhalaisuus jakautuu useaan koulukuntaan, joista nyigma eli vanha koulukunta on alkuperäisin ja 1300-1400-luvuilla syntynyt gelug-koulukunta taas nuorin ja samalla johtavin. Näiden ja muiden oppien lisäksi Tiibetissä vaikuttaa bön-uskonto, jonka juuret ovat esibuddhalaisessa uskonnossa.

Taidokkaasti maalatut, viisiosaiset kruunut/diadeemit ovat osa tiibetinbuddhalaisten munkkien tai pappien seremoniallista tanssiasua. Kruunuja käytetään osana tärkeitä julkisia esiintymisiä, uskonnollisia rituaaleja, seremonioita ja erityisesti initiaatioriittien aikana. Niin Mahajana-, Vajrayana-, kuin tiibetinbuddhalaisuudessakin esiintyvät Viisi Tathāgaa (sanskritiksi: pañcatathāgata), jotka tunnetaan myös nimellä Viisi Kosmista Buddhaa, koristavat kutakin kruunun viidestä erillisestä paneelista. Kruunun paneelit muodostavat yhdessä mandalan. Mandala edustaa pohjimmiltaan maailmankaikkeutta. Se on pyhitetty alue, joka toimii jumalten astiana ja universaalien voimien keruupisteenä. Mandala voidaan yhdistää myös symboliseen palatsiin. Mandalan keskustan palatsissa on neljä porttia eri ilmansuuntia kohti. Palatsi sijaitsee samankeskisten ympyröiden keskellä, jotka muodostavat suojelevan kerroksen sen ympärille. Jokainen taso symboloi jotain ominaisuutta, joka ihmiseltä vaaditaan palatsiin pääsemiseksi.

Tämä iäkäs ja taidokkaasti maalattu kruunu koostuu viidestä lehden mallisesta paneelista jotka on sidottu toisiinsa kangakaistalein ja puuvillanyörein. Paneelit on valmistettu paikallisesta vahvasta paperista, jotka on liitetty kerroksittain yhteen. Paneelien etupuolta koristaa käsin maalatut Buddhan kuvat. Buddhista jokaisella on oma perheensä (Kula), oppinsa, viisautensa, vahvuutensa, symbolinsa, ilmansuuntansa, värinsä jne. Mandalassa kuvattuna Buddhien paikka ja väri saattaa kuitenkin vaihtua, esim. Akshobhya ja Vairocana voidaan kuvata toisinaan eri paikoilla.

1. Vairocana, "Loistaa viisautta" (keskellä/valkoinen/avaruus/pyörä) kuuluu Buddha perheeseen. Tietämättömyyden muuttaminen kaikenkattavaksi viisaudeksi. Täydentää tietämystä.

2. Akshobhya "Järkähtämätön", (itä/sininen/vesi/vajra) kuuluu Vajra Buddha perheeseen. Väkevää viisautta verrataan peiliin ja veden kirkkaana heijastavaan pintaan.

3. Ratnasambhava "Vauraus", (etelä/keltainen/maa/jalokivi) kuuluu Ratna (Jalokivi) Buddha perheeseen. Ahneuden ja ylpeyden muuttaminen tasa-arvoiseksi, yhtenäiseksi visaudeksi. Täydentää ehdottomalla kauneudellaan ja hyvyydellään.

4. Amitābha "Ääretön myötätunto", (länsi/punainen/tuli/lootus) kuuluu Padma (Lootus) Buddha perheeseen. Rajattoman valon ja viisauden lähde. Täydentää puhetta.

5. Amoghasiddhi "Muuttumaton", (pohjoinen/vihreä/ilma/viśvavajra) kuuluu Karma Buddha perheeseen. Kateus kääntyy kaikenkattavaksi viisaudeksi. Täydentää viisautta.

Jokaisen paneelin selkäpuolelle on maalattu Rañjanā- (Lantsa) aakkosilla loistavan kehän keskelle voimaannuttavan mantran tavut: Om, Hung, Tam, Hri ja Aa kaikkien Viiden Tathāgan mukaan: Vairochana (Om), Akshobhya (Hung/Hum), Ratnasambhava (Tam/Tram), Amitabha (Hri) and Amoghasiddhi (Aa/Ah).

Kruunu on hyvässä kunnossa. Vesiväri ja muste paksulle paperille. Iänmukaista vahvaa kulumaa ja rituaalisen käytön jälkiä. Näyttävä tummaksi patinoitunut pinta. Likaa, pölyä ja nokea. Pieniä repeämiä ja taitoksia. Nyörit ja kangaskaistaleet kuluneita ja hauraita. Yhden paneelin koko noin 18,0cm x 11,0cm.