Fetissikauha "Vodun"

Fon- tai Ewé-kansa, 1900-luvun alkupuoli, Benin/Togo/Ghana, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Fonit (kutsutaan myös Fon nu, Agadja tai Dahomey) ovat Beninin suurin etninen ryhmä joka asuttaa läheisen Ewé-kansan (tunnetaan myös nimillä Bayikpe, Bubutubi, Ehwe, Vhe, Wegbe, Évhé, Krepeiksi, Krepi) kanssa alueita maan etelä- ja keskiosissa. Ewét asuvat taas Togossa (n. 3,1 miljoonaa henkeä) ja Ghanassa (6,0 milj. henkeä). Fonit puhuvat Fon-kieltä ja Ewét Ewen kieltä, jotka molemmat kuuluvat Gbe-kieliin. Fonit olivat 1700-luvulla kukoistaneen Dahomeyn kuningaskunnan perustajia ja vallanpitäjiä. Fonien rakennuttamat kaupungit, muun muassa silloisena pääkaupunkina tunnettu Abomey sijaitsi alueella joka sai eurooppalaisten keskuudessa nimen "Orjarannikko". Kaupungit toimivat merkittävinä orjakaupan keskuksina. Dahomeyn kuningaskunnan loistoaikoina esi-isien vuotuinen muistojuhla huipentuikin satojen orjien tai sotavankien uhraamiseen.

Nykypäivän Fonit elävät toisistaan hajallaan patrilineaarisissa klaaneissa, joissa kylänvanhimpien katsotaan "elävän kahden maailman välissä" (kuolleiden ja elävien liminaalitilassa). Ghanassa ja Togossa asuvat Ewét ovat omaksuneet hyvin samankaltaisen identiteetin ja jakavat Fonien kanssa vastaavan historian muuttoliikkeineen ja orjineen. Fon-kansan perinteinen elinkeino pohjaa suurimmaksi osaksi maanviljelyyn. Yleisimpiä viljelyskasveja ovat maissi, maniokki, hirssi, seesami, okra, jamssi ym. Lisäksi harjoitetaan kalastamista ja metsästämistä. Maaseudulla Fonit asuvat mutatiilistä rakennetuista taloissa jotka muodostavat pieniä kyläyhteisöjä mudasta rakennettuine muureineen ja aukioineen. Fonit ja Ewét tunnetaan uutterista käsityöläisistään. Miehet kutovat ja tekevät puu- ja metallitöitä, naiset toimivat savenvalajina.

Fon- ja Ewé-kansan perinteinen uskonto Vodoun (lausutaan myös Vodun, Vodzu, Vodu, Voudou jne,) tarkoittaa monia asioita, kuten  "kuolemattomia jumaluuksia ja henkiolentoja" (Fon- ja Ewé-kielissä), pyhiä esineitä sekä kauheaa näkymätöntä voimaa. Vodoun on animistinen, monijumalainen uskonto, jossa esi-isien palvonta ja fetisseille uhraaminen näyttelee tärkeää osaa. Vodou-uskonnoissa on kaksi päähaaraa: Beninin ja Togon Fonien, Ewéjen ja näiden lähikansojen vodoun, sekä Nigerian, Beninin, ja Togon Jorubien (Yoruba) joroba-uskonto. Vodun perustuu kuitenkin kaikkialla ajatukseen, että useat jumalat ja henget johtavat elollista maailmaa ja päättävät niin yksittäisten ihmisten kuin kokonaisten yhteisöjenkin kohtalosta. Kaikki jumalat edustavat samaa elämänvoimaa, jota kutsutaan nimellä ashé. Henkien käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa uhrien, lahjojen ja erilaisten rituaalien avulla. Animismin tapaan vodoun keskeisiä ajatuksia on että yksittäiset joet, puut, pensaat, aivan kuin pienet kivetkin ovat eläviä olentoja. Koko luonnon katsotaan olevan täynnä salaperäisiä henkiä, mystiikkaa ja yliluonnollisia hallitsemattomia voimia.

Fonien uskonto voidaan karkeasti jakaa neljään eri osa-alueeseen: yleisiin ja julkisiin jumaluuksiin, henkilökohtaisiin jumaliin, esi-isähenkiin sekä magiaan (joka pitää sisällään loitsut, taikakalut, fetissit ja amuletit). Esi-isäkultti on erityisen tärkeässä asemassa. Fonien kylän keskipisteenä pidetään esi-isien hengille omistettua kotialttaria (Dexoxos). Sen äärellä järjestetään säännöllisiä palvontamenoja ruoka- eläin- ja juomauhreineen, tansseineen ja lauluineen. Rituaaleilla lepytellään perhejumalien (tovodu) pantheonia.

Fonit uskovat korkeampaan jumalhahmoon, maailmankaikkeuden luojaan ja kaiken alullepanijaan, Nana Bulukuun. Hän on sekä mies että nainen. Nana synnytti kaksoset Mawun ja Lisan. Mawu, joka on feminiininen, edustaa yötä ja kuuta, kun taas Lisa, maskuliininen, yhdistetään päivään ja aurinkoon. Kaksosten syntymän jälkeen ylijumalatar Nana Buluku vetäytyi taka-alalle ja luovutti vallan Mawu-Lisan, jumalien, henkien, sekä liikkumattoman, jähmeän universumin käsiin. Mawu-Lisan kokeilujen tuloksena syntyi vielä suuri joukko alempiarvoisia jumaluuksia lisää. Jumalatar Mawu toimii yhdessä kujeilevan, jumalallisen ylipäällikkön, Legban (joka on myös Mawun nuorin poika) ja käärmeen, Aido Hwedon kanssa. Heidän vastuullaan on luomisprosessin ohella painaa kaikkeen elolliseen niin hyvyyden, pahuuden kuin kohtalonkin leima.

Ewét jakavat monia uskonnon, taiteen ja kulttuurin piirteitä Fonien kanssa. Toisinaan Ewé-kansan ihmiset matkustavat Beniniin hakemaan hengellistä apua Fonien jumalien parista. Fonit ja Ewét jakavat monia yhteisiä jumalia, mukaanlukien Mawun. Muita merkittäviä jumalia ovat Kunde, Ablewa, Sunia Compo, Bangre, Sakra Bode, ja Nana Wango. Afa-ennustaminen ja Legba-kultti ovat myös lähes identtiset. Ewéille "pyhän metsän" jumaluus Nyignbla on hyvin tärkeä, samoin kuin koko Yehwe-henkien pantheon, josta tärkein lienee ukkosen ja salamointia jumala Heviosso.

Lääketiede ja vodoun kulkevat myös käsi kädessä. Erilaiset rohdot ja kasvilääkintä kuuluvat olennaisena osana vodounin harjoittamiseen. Kasvi- ja eläinperäisiä aine-osia käytetään niin sairauksien parantamiseen kuin osana rituaalejakin. Talismaanit, joita kutsutaan fetisseiksi, ovat vodounin näkyvin ulkoinen merkki. Fetissi on väline, joka mahdollistaa viestimisen henkimaailman ja fyysisen maailman välillä. Se on tietylle jumaluudelle tehty ja usein myös tämän nimellä kulkeva "hengillä ladattu" esine, veistos tai eläimen/ ihmisen kuivattu osa. Fetissit voivat olla myös tien viereen tai pihalle koottu maakumpu tai epämääräinen kasa ”arvottomia” esineitä liitettynä toisiinsa. Amuletteja kutsutaan nimillä gbo, gris gris, ju ju, tai obeah. Ne ovat perhe- tai henkilökohtaisille jumalille omistettuja uhrilahjoja. Taikakalujen uskotaan päätyneen ihmisten keskuuteen Legban ja Sangbatan (maan jumalan jonka vastuulla ovat pellot, joet kuin metsätkin, ja joka rankaisee sairauksilla, kuten isorokolla) kautta. Toiset taas pitävät amulettien valmistajina pieniä karvaisia olentoja (aziza) jotka elävät muurahaiskeoissa ja puissa.

Taidokkaasti yhdestä puunkappaleesta veistetty, fetissinä käytetty kauha. Tyylitellyt kartiot rajaavat kauhan ovaalin kupin ja renkaanmallisen kantokahvan. Kauhan varsi on kaiverrettu huolellisesti kierteiseen muotoon. Hyvässä kunnossa. Upea hioutunut patina ja vuosien seremoniallisesta käsittelystä syntynyttä kulumaa. Kuivumisesta johtuvaa halkeilua. Likaa, maa-ainesta ja pölyä. Jäänteitä mustasta ja punaisesta maalista. Kooltaan noin 39,5cm x 7,5cm x 2,4cm.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

African Vodun: Art, Psychology and Power, Suzanne Preston Blier, University of Chicago Press, 1995.

Vodún/Vodu, Resistance, and North/South Relations in Undemocratic Togo, Eric J. Montgomery, Brill, Journal of Religion in Africa, pp. 224-248, 2020.

Vodou, Serving the Spirits, The Pluralism Project, Harward University, 2020.

Four Vodun Ceremonies, George Eaton Simpson, The Journal of American Folklore, Vol. 59, No. 232, pp. 154-167, Amercan Folklore Society, 1946.

Contemporary Vodun Arts of Ouidah, Benin, Dana Rush, African Arts, Vol. 34, No. 4, pp. 32-47 + 94-96, UCLA, 2001.

They Died in Blood: Morality and Communitas in Ewe Ritual, Eric J. Montgomery, Journal of Ritual Studies, Vol. 32, No. 1, pp. 25-40, 2018.

Vodun (Voodoo), Encyclopedia.com.

Imodara.com

Vodun-Rada Rite for Erzulie, recorded in Haiti by Verna Gillis, Folkways Records, 1975. Smithsonian Folkways recordings, Smithsonian Institution.