Seremoniallinen kaulakoru "Nāga"

220 €

Nāga-kansa, Nāgaland, Intia/Burma, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Nāgat ovat tiibettiläis-burmalainen etninen ryhmä Intian Assamin, Nāgalandin, Manipurin ja Arunachal Pradeshin alueilla sekä nykyisen Burman (ent. Myanmar) Sagaiangin ja Kachin osavaltiossa. Nimi nāga voidaan nähdä kattoterminä suurelle joukolle erilaisia etnisiä ryhmiä (arviolta yli 66), jotka taas jakautuvat pienempiin alaheimoihin. Monesti Nāgat on jaettu kuuteentoista pääheimoon: Konyak nāgat, Āo nāgat, Zeme (Sema) nāgat, Phom nāgat, Chang nāgat, Rongmei nāgat, Angāmi nāgat sekä Maring nāgat. Heimoista jokaisella on omat tapansa, kielensä, uskomuksensa ja esi-isänsä. Nāgojen "yhteinen" identiteetti muovautui maan ollessa Britannian vallan alla 1800-luvulla. Seuraavan kahden vuosisadan aikana kansallinen identiteetti vahvistui entisestään nāgojen puolustautuessa Intian hallituksen ylivaltaa vastaan. Nāgat eivät itse mieltäneet itseään nāgoiksi ennen 1900-lukua. Sanan "nāga" alkuperä on epäselvä. Sen synnystä on olemassa lukuisia eri teorioita, jonka mukaan termi on johdettu sanskritin alastonta tarkoittavasta sanasta (nagna), hindin vuorta kuvaavasta sanasta (nag) tai assamin alastonta tarkoittavasta sanasta (naga).

Britit saapuivat nāga-heimojen alueelle 1800-luvun alkupuoliskolla. Ensimmäinen kohtaaminen nāgojen kanssa tapahtui brittien vallatessa Assamin osavaltion ja Bharmaputran laakson vuonna 1820. Ensimmäinen todellinen yritys vallata Nāgojen alueet vuonna 1832 torjuttiin, erityisesti Angāmien tehokkaan vastarinnan johdosta, mutta vuosien 1835-1851 aikana britit tekivät yli kymmenen tuhoisaa sotaretkeä nāgojen alueelle kansan alistamiseksi. Nāgat eivät kuitenkaan antaneet periksi. Vastarinta jatkui. Viimeinen merkittävä nāgojen kapina brittejä vastaan tapahtui vuonna 1879. Tällöin Angāmit suunnittelivat useiden hyökkäysten sarjan brittien asemapaikkoja vastaan. Britit vastasivat hyökkäykseen polttamalla Angāmien kylät ja onnistuivat näin saamaan nāgojen alueet hallintaansa. Brittien vallan alla nāgojen keskuuteen saapui myös kristinusko brittiläisten ja amerikkalaisten lähetyssaarnaajien levittämänä. Britit pitivät nāgojen alueet hallinnollisesti erillään muista Intian alueista ja nāgat pyrkivät itse aktiivisesti toimimaan (kahden pahan edessä) mielummin brittiläisten kuin intialaisten virkamiesten kanssa. Britit tukahduttivat nāgojen pääkallonmetsästysperinteen sekä kyläyhteisöjen väliset sotaisuudet suurimmalta osin. Kaikesta huolimatta nāgat saivat elää hetken rauhassa.

Nāgat eivät koskaan kokeneet itseään osaksi Intiaa. Vuonna 1945 nāgat perustivat Naga Hills District Tribal Council -nimisen järjestön, josta vuotta myöhemmin tuli Naga National Council eli NNC. NNC alkoi julkaista lehteä Naga Nation, jonka artikkeleissa vaadittiin Nagalandin itsenäisyyttä. 14. elokuuta 1947, vain päivää ennen Intian ja Pakistanin itsenäistymistä, julistivat nāgat oman itsenäisyytensä kaukaisessa Intian koillisosassa, pienellä maa-alueella joka tunnettiin nimellä Nāgaland. Tästä huolimatta alueella piti valtaa Intia, eivätkä muutkaan maat tunnustaneet nāgojen itsenäisyyttä tai näiden omaa osavaltiota Intian alaisuudessa. Pian alueella alkoivat yhteenotot itsenäisyyttä tavoitelleiden nāgajärjestöjen ja Intian keskushallinnon välillä. Itsenäisyys kumottiin ja NNC lakkautettiin. Väkivaltaisuudet jatkuvat alueella yhä.

Nāgoille elämän tärkeitä peruspilareita on aina ollut maa, perhe, klaani sekä kyläkortteli (khel). Kylä koostuu useista kheleistä. Kylät on rakennettu jopa 900-1200 metrin korkeuteen vuorten rinteille ja huipuille. Kylien ympärillä kohoavat massiiviset linnoitukset lukemattomine ansoineen. Keskeisellä paikalla kylässä sijaitsee seremoniallinen rakennus ja naimattomien nuorten miesten asuntola (morung). Nāgojen pääasiallinen elinkeino on maanviljely, tosin osa nāga-kansoista harjoittaa sen ohella myös kalastamista ja metsästämistä. Viljelyyn (jhūm) käytetään metsäaukioita tai pengerrettyjä peltoja. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat riisit, hirssi, siemenet, sokeriruoko, perunat, tupakka jne. Naisten asema nāgayhteisössä on korkea ja tasa-arvoinen suhteessa miehiin. Naiset työskentelevät yhdessä miesten kanssa viljelyksillä ja heillä on vaikutusvaltainen asema myös heimoneuvostojen keskellä. Nāga-yhteiskunta pohjaa patrilineaarisiin klaaneihin (thino) ja sukulaissuhteisiin (putsa). Lojaalisuus klaania kohtaan katsotaan hyvin tärkeäksi. Nāgojen kulttuuria on leimannut kautta aikojen heimojen välinen sotaisuus. Heimojen, klaanien ja kylien väliset konfliktit olivat ennen vanhaan hyvin yleisiä ja perinteiseen sodankäyntiin on kuulunut olennaisena osana pääkallonmetsästys. Viimeiset viralliset raportoinnit pääkallonmetsästyksestä ovat peräisin 1960-luvulta.

Nāgojen perinteinen uskonto on animistinen, vaikkakin se pitää sisällään käsityksen korkemmasta luojasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä. Traditionaalinen uskonto  lukemattomine henkineen, paikallisine jumaluuksineen ja yliluonnollisine voimineen on säilyttänyt asemansa myös kristinuskon omaksuneiden heimojen parissa. Henget yhdistetään niin elollisiin kuin elottomiin kohteisiin, ja niistä useimpia pidetään joko jumalina tai edesmenneiden ihmisten sieluina. Sen sijaan että kyseiset henget jaoteltaisiin hyviin tai pahoihin henkiin, niillä katsotaan olevan sekä hyviä että pahoja ominaisuuksia itse kullakin. Esimerkiksi Angāmi-heimon merkittäviä jumaluuksia ovat  mystinen luoja (Kenopfu), nopean kuoleman jumaluus (Rutzeh), hedelmällisyyden jumala (Maweno), pahanilkinen jumala (Telepfu), kääpiöjumalapariskunta (Tsuko & Dzurawu) sekä tiikerien jumala (Tekhu-rho). Yksittäisellä heimolla on useita erilaisia uskonnonharjoittajia. Angāmien keskuudessa toimii seremonioista ja klaanin historiasta vastaava päällikkö (kemovo), parantaja/maagikko (zhevo), maanviljelyriiteistä vastaava kylänvanhin (tsakro), ennustajat joiden erikoisalaa ovat myrkyt (themuna), noidat (kihupfuma) sekä naiset jotka näkevät tulevaisuuteen uniensa perusteella (terhope). Mystisiä uskonnollisia seremonioita kutsutaan nimellä genna. Tärkeimpiä niistä pidetään 11 kertaa vuodessa. Ne on jaettu esimerkiksi heimojen ja klaanien välisiin kokontumisiin, soturi- tai sadetansseihin tai maanviljelyyn ja pääkallonmetsästykseen liittyviin rituaaleihin. Perheiden parissa gennoja järjestetään syntymän, avioliiton tai kuoleman kohdatessa. Gennat koostuvat eläinuhreista, uhrilahjoista sekä perinteisistä tansseista ja lauluista.

Nāgat tunnetaan myös erittäin taitavana käsityöläiskansana. Nāgojen heinäkattoiset, kookkaat asumukset on valmistettu puusta ja niiden ulkoverhoilut on koristeltu upeilla kaiverruksilla. Talojen sisäänkäynnit koristellaaan monesti puhelin tai jakkihärän kalloilla. Nāgat ovat taitavia kutojia ja värikkäät saalit sekä koristeelliset päähineet ovat naisten erityisalaa. Puuvillasta tai villasta kudot saalit ovat todellisia taidonnäytteitä ja niiden tekemiseen kuluu paljon aikaa. Saalien rikkaat, monimutkaiset kuviot vaihtelevat heimojen välillä ja ne kertovat kantajan sosiaalisesta statuksesta. Korut ovat myös tärkeä osa Naga-kansan identiteettiä. Loisteliaissa kaula- ja rintakoruissa käytetään useita eri materiaaleina, mm. simpukoita, sulkia, värikkäitä lasihelmiä, luunkappaleita, petoeläinten kynsiä, hampaita ja torahampaita, sarven kappaleita, ihmisen hiuksista koottuja nippuja, turkista jne.

Upea seremoniallinen kaulakoru jossa simpukoita, värikkäitä lasi- ja hartsihelmiä. Joukossa myös fossiilisoituneista simpukoista hiottuja helmiä. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa, käytön jälkiä, likaa ja kolhuja. Upea tummanruskea patina. Kaulakorun ympärysmitta on n. 92,0cm.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Nagas, East and Southeast Asia, Encyclopedia of World Cultures, Edited Paul Hockings, C.K. Hall & Company.

The Burma Naga, Pablo Bartholomew, Visa pour l'image, Association Visa pour l'image - Perpignan, 2021.

Certain Aspects of Naga Culture, J.P. Mills, The Journal of the Royal Anthropological Institute of Great Britain and Ireland, Vol. 56 (1926), pp. 27-35.

Nagas: Their History, Life and Customs, Facts and Details.com, August 2020.

Nagas, Minority Right Group International, World Directory of Minorities and Indigenous Peoples, 2021.