Seremoniallinen tekstiili "Tampan"

2700 €

Paminggir-kansa, Liwa/ Kota Agung, Lampung, Sumatra, Indonesia, n. 1800-luvun lopusta, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Indonesian saaristo ja erityisesti Sumatran eteläkärjessä sjaitseva Lampungin provinssi tunnetaan traditionaalisista tekstiileistään. Lampungin alueen naiset ovat vuosisatojen aikana luoneet rikkaan ja monipuolisen tekstiilitaiteen perinteen, joka pitää sisällään niin seremoniallisia seinävaatteita, kudonnaisia kuten myös vaatetuksena käytettyjä kankaita. Lampungin tekstiileistä visuaalisesti silmiinpistävimpiä ovat monimutkaisesti kudotut tekstiilityöt, joita kutsutaan nimellä "Tampan". Nämä neliönmuotoiset ja suhteellisen pienet (useimmiten alle metrin halkaisijaltaan olevat) kudonnaiset tunnetaan länsimaissa nimellä "laivakankaat" (shipcloth) niissä usein aiheina esiintyvien abstraktien alusten mukaan. Laivakankaita tunnetaan etupäässä kahta eri mallia. Erikoisen kookkaita, usein jopa kolme metriä pitkiä, mutta kapeita kankaita kutsutaan nimellä "Palepai", kun taas pienempiä, neliönmallisia kutsutaan tampaneiksi.

Indonesialaisille meri edustaa elämänvoimaa, energiaa ja puhdasta vitaalisuutta. Tämän vuoksi laivojen tai alusten kuvaaminen taiteessa peilaa saarelaisten sielunmaisemaa, sosiaalisia rakenteita, rituaalisia ja kosmologisia uskomuksia, perinteitä sekä ikiaikaisia symbolisia arvoja. Alukset kuljettavat meitä elämässä eteenpäin. On myös esitetty että laivat saattavat kuvata myös Lampungin alueen kansan, Paminggirien historiallisia asuintaloja. Kun laivat nähdäänkin koteina, niiden merkitys syvenee entisestään.

Tampan-tekstiilejä on käytetty kääreinä ja lahjoina niin myötäjäisissä, lapsen syntymän aikana, hautajaisissa, ympärileikkausrituaaleissa ja muissa tärkeissä seremonioissa, kuin myös vaihtokaupan välineinä, neuvotteluiden merkkeinä sekä perheyhteisön statuksen, hierarkian ja sosiaalisten rakenteiden vahvistamisessakin. Vuonna 1883 massiivista suurta tuhoa aikaan saanut Krakatau-tulivuoren purkaus tappoi Lampungin alueella yli 36 000 ihmistä. Tämän vaikutuksesta tampan-tekstiilien valmistaminen hiljalleen hiipui ja loppui 1900-luvulle tultaessa.

Tampan- ja palepai-tekstiileissä käytetyt värit hehkuvat kuitenkin edelleen kirkkaina. Useimmat väriaineet ovat olleet todennäköisesti samoja joita käytettiin naisten saronkien värjämiseen. Sappaniaa/ brasiliinia (Caesalpinia sappan) ja tamarindia (Tamarindus indica) punaiseen, kurkumaa (Curcuma longa) ja tamarindia keltaiseen sekä indigoa (Indigofera tinctoria) ja kalkkia siniseen.

Näyttävä, iäkäs tampan-tekstiili on erittäin hyvässä kunnossa. Kudonnaisessa esiintyvät geometriset ja pikkutarkat kuviot muodostavat vaikuttavan kokonaisuuden. Tekstiilityön aihe ei ole täysin selvillä. Tekstiilissä esiintyvät arkkitehtoniset muodot tai rakennelmat saattavat kuvata esi-isähenkien tai -vanhempien muistelemista varten rakennettua koristeellista rakennusta, joka tunnetaan nimellä "rumah poyang". Nämä rakennukset koostuivat yhden pystysuoran paalun varaan rakennetuista asumuksista, joita suojasi suuri kartiomainen katto. Tampan-tekstiilien tarkka ikonografia puuttuu, mutta se tiedetään että nämä tekstiilit olivat varakkuuden ja vallan symboleita.

Uniikki seremoniallinen tekstiilityö on pingotettu modernien tupla-kehysten väliin. Iänmukaista kulumaa. Purkautumia, pieniä reikiä ja katkenneita ompeleita. Likaa, tahroja ja pölyä. Kooltaan noin 71,0cm x 71,5cm.