Keraaminen astia "Nariño"

295 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Nariño-kulttuuri, Carchi-Nariñon alue, 800jaa - 1300jaa, Kolumbia, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Nariño on yksi Kolumbian 32 departementista. Se sijaitsee Ecuadorin rajalla, Tyynenmeren rannikolla. Huolimatta siitä että Kolumbia sijaitsee kokonaan tropiikissa, tekevät maan suuret korkeuserot ilmastosta vaihtelevaa. Kolumbian asutut alueet jaetaan yleensä kolmeen ilmastolliseen alueeseen: kuuma (tierra caliente) alle 900 metrissä, lauhkea (tierra templada) 900–2 000 metrissä ja kylmä vyöhyke (tierra fría) 2 000 - 3 500 metrissä. Nariñon alueella ilmasto vaihtelee samalla tavoin. Tyynenmeren tasangoilla on kuumaa ja vuoristoisilla alueilla kylmää. Ennen eurooppalaisten saapumista nykyisen Kolumbian alueella eli lukuisia intiaanikansoja ja -heimoja. Vanhimmat todisteet asutuksesta on 20 000 eaa., ja ensimmäiset maanviljelykulttuurit syntyivät 2000 eaa. mennessä.

Kolumbian varhaishistoria on hyvin värikäs. Arviolta noin 1200eaa. Keski-Amerikasta saapui kansoja, jotka toivat alueelle maissinviljelyn. Seuraava maahanmuuttoaalto tapahtui noin 500 eaa. ja tämän myötä syntyi vähitellen useita erillisiä kulttuureita. Vuosina 400eaa - 300eaa chibchat saapuivat Nicaraguasta ja Hondurasista, ja pian heidän jälkeensä alueelle levittäytyi arawakeja Etelä-Amerikasta. Vuoden 1000jaa. paikkeilla alueelle muutti Karibian saarilta karibeja, jotka pakottivat chibchat väistymään vuoristoon. Vuoteen 1500 mennessä chibchat olivat eriytyneet Cundinamarcan ja Boyacán ylätasankoja asuttaneiksi muiscoiksi ja Sierra Nevada de Santa Martan vuoriston ympäristössä eläneiksi taironoiksi. Kehittyneemmät muiscat viljelivät maissia ja perunaa, ja heidän hallintojärjestelmänsä perustui matrilineaariseen vallanperimykseen, josta käytettiin nimitystä "cacicazgo". Caucajoen laakson (Valle del Cauca) alueella vallinnut Calima-kulttuuri (n. 200eaa - 400jaa) muodostui Ilama-, Yotoco-, Sonso-, sekä Malagana-kulttuureista.

Carchi-Nariñon alueella elivät taas Quillacingat, Awát (Kwaikerit), Pastot ja Tumasit. He viljelivät maata, muun muassa kvinoaa sekä parsakasveihin kuuluvia jukkia (Yucca) alangoilla, maissia keskikorkeuksilla ja perunaa vuoristoissa. Kotileläimistä tärkeimpiä olivat laamat. Ruokavaliota täydennettiin kalalla ja lihalla. Kaupankäyntiä harjoitettiin ahkerasti. Alueen kansoille yhteistä oli kylien tiheät asutukset, järjestäytynyt uskonto, luokkajaot sekä matrilineaarinen vallanperimys. Ensimmäinen rannikkoalueelle saapunut eurooppalainen oli espanjalainen Pascual de Andagoya (1495–1548) joka purjehti rannikkoa pitkin vuonna 1522. Departementin vuoristoisilla alueilla ensimmäiset eurooppalaiset olivat Juan de Ampudia ja Pedro de Añazco, jotka konkistadori Sebastián de Belalcázarin toimesta saapuivat Nariñoon vuonna 1535. Sebastián de Belalcázar tunnetaan itse varhaisten siirtomaakaupunkien perustajana Etelä-Amerikassa. Näitä olivat Ecuadorin Quito vuonna 1534 sekä Kolumbian Cali (Valle del Caucan) 1536, Pasto (Nariñon) ja Popayán (Caucan) vuonna 1537.

Kuten Länsi-Meksikon (Coliman, Jaliscon ja Nayaritin) alueet, kuuluivat myös Peru, Ecuador sekä Kolumbiassa nk. kuiluhautakulttuurin piiriin. Kuiluhautojen koko ja muoto vaihtelivat suuresti. Nariñon alueen haudat oli kaivettu maahan, pystysuoraan ja jopa 40 metrin syvyyteen. Vertailun vuoksi Capulí-kulttuurin haudat laskeutuivat vain noin 10 metriä syvyyteen ja myöhemmin pariin metriin. Kuiluhaudat olivat rakenteeltaan ellipsin muotoisia. On arveltu että kuiluhautauksissa vainajien mukana haudattiin perinteisten hautalahjojen lisäksi myös eläin- ja ihmisuhreja. Haudat saattoivat olla myös sukuhautoja. Kuten tavallisessakin hautauksessa, myös kuiluhautauksessa eliitin ja korkea-arvoisten henkilöiden hautakammiot täytettiin runsailla hautalahjoilla, jotka pitivät sisällään mm. keraamisia astioita, elintarvikkeita, koruja ja pienoisveistoksia. Mitä arvostetumpi yhteisön jäsen oli eläessään ollut, sitä runsaammat olivat hautalahjat.

Nariño-Carchin alueella tehtyjen kaivausten perusteella suosituimpia esineitä olivat  näyttävästi koristellut, erimalliset jalalliset maljat, laakeat vadit, syvät kulhot ja ruukut. Vaikka astioiden koko, muotoilu ja tyyli vaihtelivat, olivat ne kuitenkin rakenteeltaan hyvin samankaltaisia. Astioiden todellista käyttötarkoitusta ei ole vieläkään pystytty tarkasti osoittamaan, mutta todennäköisesti astiat toimivat nestemäisten ja kiinteiden ruokien, kuten perinteisen fermentoidun maissin (chichan), tarjoilua varten. Ottaen huomioon astioiden huolellisen muotoilun ja taidokkaan koristelun, on todennäköistä että niitä käytettiin tärkeiden festivaalien ja seremonioiden aikana. Nariño-Carchin astiat erottuvat juuri koristelutekniikaltaan muista esikolumbiaanisen ajan keramiikkaesineistä. Niihin viitataan myös usein termeillä "Negativo del Carchi" tai "Negativo del Nariño". Astioissa käytettiin yleisesti nk. käänteistä koristelutekniikkaa. Valmiit astiat kastettiin aluksi värilliseen savilietteeseen ja annettu kuivua. Tämän jälkeen astiat on kastettu osittain sulaan vahaan ja niiden pintaan on maalattu halutut kuviot. Astia on jälleen maalattu, tällä kertaa erivärisellä savilietteellä. Kun astia on lopulta poltettu, vahakerros on sulanut pois ja paljastanut jäljelle jääneen, aiemman värikerroksen. Nariño-Carchin astiat ovat useimmiten maalattu tällä tavoin vain sisä- tai ulkopuolelta, mutta myös kokonaan koristeltuja kappaleita löytyy. Yleisimmät aiheet olivat abstrakteja sik-sak-, pilkku- ja timanttikuvioita, ristikkäin kulkevia nauhakuvioita tai tyyliteltyjä eläinhahmoja.

Viehättävä terrakottakulho on Nariño-kulttuurin parista. Astian ulkopinta on koristeltu geometrillä viiva-, pilkku-, ja timanttikuvioilla. Väreinä käytetty mustaa ja punaista. Ensiluokkaisessa kunnossa. Iänmukaista pintakulumaa, värinlähtöä ja maa-ainesta. Upea kiiltävä patina. Kooltaan noin 14,5cm x 14,1cm x 6,7cm. Paino n. 348g.

Lähteet, liitteet ja viittaukset:

Colombia Before Columbus: the People, Culture and Ceramic Art of Prehispanic Colombia,  Armand J. Labbe, Rizzoli, 1986.

Ancient pottery of the middle Cauca Valley, Colombia, Karen Olson Bruhns.(https://repository.icesi.edu.co/biblioteca_digital/bitstream/10906/3620/3/ancient.pdf)

L'art précolombien en Mésoamérique (Precolombian Art in Meso America), Beatriz de la Fuente, Hazan, 2003, p. 124.

Sulkakäärme ja jaguaarijumala: Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit, Jyrki Talvitie & Anneli Ilmonen, Tampereen taidemuseo, 2001.

Ancient West Mexican Sculpture: A Formal and Stylistic Analysis of Eleven Figures in the Virginia Museum of Fine Arts, Crista Anne Pack, Virginia Commonwealth University, 2006 (https://scholarscompass.vcu.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=2337&context=etd)

The Enduring Villages of Western Mexico, Stephan F. DeBorhegyi, Expedition Magazine 6.4 (1964): n. pag. Expedition Magazine. Penn Museum, 1964. (http://www.penn.museum/sites/expedition/?p=764)

Social Patterns in Pre-Classic Mesoamerica,  David C. Grove & Rosemary A. Joyce, 1999, Washington, D.C.: Dumbarton Oaks (pdf).

SOME INTERPRETATIONS OF THE HUITZILAPA SHAFT TOMB, Mestas C., Lorenza López, and Jorge Ramos de la Vega, Ancient Mesoamerica 17, no. 2 (2006): 271–81. (http://www.jstor.org/stable/26309479.)

Atlas of Ancient America, Michael Coe, Dean Snow and Elizabeth Benson, Oxford, 1986.