Hautauurna "Mingqi"

850 €

Läntinen Han-dynastia, Shaanxin maakunta, n. 202eaa-6jaa, Kiina, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Han-dynastia (Hàncháo) oli vuosina 202eaa - 220jaa. Kiinaa hallinnut dynastia. Sen yli 400-vuotinen valtakausi tekee siitä yhden Kiinan historian pitkäaikaisimmista dynastioista. Aikakausi jakaantui Läntisen (202eaa- 9jaa) sekä Itäisen (dōng hàn, 25AD-220AD) Han-dynastian valtakauteen ja niiden välissä lyhytaikaiseksi jääneeseen Xin-dynastian (9jaa-23jaa) valtakauteen. Han-dynastian kausi oli rauhan, vaurauden ja sivistyneisyyden aikaa, jolloin tieteet ja taiteet kukoistivat. Huolimatta kauniista ideologiasta korruptio lisääntyi ja oli lopuksi hyvin yleistä. Han-dynastian kaudella myös buddhalaisuus saapui Intiasta Kiinaan. Han-kaudella tehtiin merkittäviä keksintöjä, joista tärkeimpiä lienevät paperi ja posliini. Aikakaudella kirjoitus omaksui nykyisen muodon ja syntyi ns. virkamieskirjoitus. Merkit neliöitiin, eli jokainen merkki sovitettiin ikään kuin samankokoiseen neliöön. Han-dynastian merkittävin hallitsija oli keisari Wu, joka hallitsi vuosina 140–87 eaa. Hänen hallintokautensa aikana valtakunta oli suurimmillaan. Han-dynastian hallinto oli sekoitus kungfutselaisuuden ideologiaa, feodalismia ja Qin-kaudelta periytyneen legalismin hallintomallia. Korkeiksi virkamiehiksi nimitettiin kunfutsealaisia oppineita, joihin valittiin erityisillä kokeilla. Sotilaallisesti dynastia oli hyvin voimakas, mitä voidaan pitää eräänä rauhan takeena rauhanomaisen ideologian lisäksi. Turvaamalla erämaiden läpi kauppareittejä Keski-Aasian läpi länteen syntyi yli 8000 kilometriä pitkä silkkitie, joka yhdisti pääkaupunki Chang-anin (Xi’an) Bagdadiin ja johti aina Egyptin rannikolle Alexandriaan asti. Han-dynastian aikana kiinalaisten vaikutusvalta levisi aina Baktriaan, nykyisen Afganistanin alueelle saakka. Tämän myötä laajenivat Han-dynastian kauppasuhteet. Kaupankäynnin (kiinalaisen silkin, afrikkalaisen norsunluun, roomalaisten suitsukkeiden ym) sekä parantuneen matkustusturvallisuuden ansiosta idän ja lännen välinen yhteys kukoisti. Kiinalainen ylimystö oli kiinnostunut ylellisyystuotteista, kuten meripihkasta ja lasitetuista esineistä, joten kauppa oli kiinalaisille ylijäämäistä. Silkkitiellä oli näin ollen suurempi merkitys kulttuureja yhdistävänä väylänä, kuin kauppareittinä. Han-dynastian kaudella kehittyivät kiinan kuvataiteet ja kirjallisuus, sekä tiede ja teknologinen kehitys.

Vuonna 2 jaa. Han-dynastia suoritti väestönlaskennan, jonka mukaan valtakunnassa oli 12,3 miljoonaa perhettä ja 57,6 miljoonaa asukasta. Väestö jakaantui eri säätyihin, jotka olivat arvojärjestyksessä oppineet, maanviljelijät, käsityöläiset ja kauppiaat. Suurin osa maan väestöstä työskenteli maatalouden piirissä. Viljelykasveista yleisin oli riisi, toisin kun Keltaisenjoen pohjoispuolella asuvilla kansoilla jotka viljelivät hirssiä. Virkamiehet vastasivat verojen keräämisestä alueellaan. Merkittävimmät kansalta kerättävät verot olivat maavero ja henkiraha. Maaveron määrä riippui yleensä sadon määrästä, mutta sitä saatettiin nostaa erityisten menojen kattamiseksi. Verotus oli raskasta maanviljelijäperheen tuloihin nähden eikä suuren lapsilauman elatus ollut mahdollista. Usein perheet elivät toimeentulon rajamailla. Keisari Wun hallintokaudella, keisarillisen sihteerin, Sang Hongyangin (n. 152-80 eaa) toimesta otettiin käytäntöön järjestelmät "tasavertaisesta tarjonnasta" (junshu) sekä "hintojen vakauttamisesta" (pingzhun) markkinahintojen valvomiseksi ja tarjonnan vakauttamiseksi. Erillisenä pingzhun-järjestelmänä viljalle otettiin käyttöön asetus "aina täysistä viljamakasiineista" (chang ping cang) maan raja-alueilla n. 57-54 eaa. ja jonka tarkoituksena oli ehkäistä nälänhätää ja valvoa hintaa.

Han-dynastian keramiikkaesineistä kenties kiehtovimpia ovat ns. mingqi-perinteeseen kuuluvat, lasitetusta tai lasittamattomasta kivitavarasta valmistetut, pienoiskokoiset maatilojen rakennukset, kuten viljamakasiinit ja -aitat, kaivot, vahtitornit, sekä ihmis- tai eläinhahmot, joita laitettiin aatelisten ja suurmaanomistajien hautoihin lahjaksi. Mingqi-perinteessä vainajan mukana haudattiin esineitä, jotka katsottiin tarpeelliseksi vainajalle. Hautaesineiden laittaminen hautaan osoittaa, että vainajien on uskottu elävän jokseenkin entisenlaista elämää myös kuoltuaan. Hautaesineiden on katsottu lohduttavan ja tuovan turvaa vainajalle matkalla rajan taakse. Vainajalla uskottiin olevan kaksi sielua, "valkoinen sielu", pò, joka asui vainajan kanssa maan alla, sekä "pilven sielu", hún, joka oli kuin "varjo kuun edessä". Vaikka hún pystyikin nousemaan taivaaseen, haluttiin hautajaisrituaaleilla tarjota tälle mahdollisuus yhdistyä pò:n kanssa maan poven turvallisessa valtakunnassa. Hautaesineiden lukumäärään haudassa vaikutti olennaisesti menehtyneen yhteiskunnallinen asema. Vainajan sosiaalisesta statuksesta kertoi myös se, kuinka kookkaita esineet olivat ja kuinka moni niistä oli lasitettu.

Hienostunut, sylinterinmuotoinen hauta-uurna kuvaa tyyliteltyä viljamakasiinia, jossa viisto katto ja reikä keskellä. Viljamakasiineja tai -siiloja esittäviä uurnia käytettiin hautaan laitettavien uhrilahjojen, kuten riisin tai jyvien säilyttämiseen. Uurnan muoto kapenee aavituksen alaspäin. Tiilenpunaisesta karkeasta savesta valmistettu astia on lasitettu paksulla, epätasaisella kerroksella syvän tummanvihreää lyijylasitetta. Lasitteen vahvan kuparipitoisuuden ja hapettumisen johdosta sen värisävy vaihtelee lähes mustanvihreästä aina oliiviinvihreään. Astian sisäpuolella ja pohjassa ei lasitetta ole käytetty. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Poltto- ja lasitevikoja. Epätasainen pohja. Kauttaaltaan krakeloitunut lasite ja kaunis patina. Likaa, pölyä, maa-ainesta. Kooltaan noin 23,0cm x 15,5cm x 15,6cm. Paino n. 1581g.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Dream of Ideal Life in Ancient China: Ceramic Miniatures of Architectures, Household Goods, People and Animals, Aichi.ken Toji Shiryokan, Seto, 2005, no. 14, p. 34.

The Complete Works of Chinese Ceramics.Vol. 3, Qin, Han, Shanghai renmin meishu chubanshe, Shanghai, 1999, no. 121, pp. 132, 259.

Department of Asian Art. “Han Dynasty (206 B.C.–220 A.D.).” In Heilbrunn Timeline of Art History. New York: The Metropolitan Museum of Art, 2000–. http://www.metmuseum.org/toah/hd/hand/hd_hand.htm (October 2000)

Colburn Clydesdale, Heather. “The Vibrant Role of Mingqi in Early Chinese Burials.” In Heilbrunn Timeline of Art History. New York: The Metropolitan Museum of Art, 2000–. http://www.metmuseum.org/toah/hd/mgqi/hd_mgqi.htm (April 2009)

Life and Immortality in The Mind of Han China, Ying-shih Yü, Harvard Journal of Asiatic Studies, Vol. 25 (1964 - 1965), Published Harvard-Yenching Institute, pp. 80-122.

Deupi, Jill J.; Covaci, Ive; and Swergold, Leopold, "Immortality of the Spirit: Chinese Funerary Art from the Han and Tang Dynasties Exhibition Catalogue" (2012). Immortality of the Spirit - Ephemera. 1. https://digitalcommons.fairfield.edu/immortality_ephemera/1

Chinese, Design, 39:5, 1937, pp. 20-24, DOI: 10.1080/00119253.1937.10741402