Pronssiveistos "Batak Toba"

285 €

Batak Toba-kansa, Pohjois-Sumatra, Indonesia, 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Sumatran saarella asuu noin 50 miljoonaa asukasta. Jaavan jälkeen Sumatra on Indonesian toiseksi väkirikkain ja toiseksi tiheimmin asutettu. Saarella elää useita etnisiä ryhmiä, joilla on oma kielensä, kulttuurinsa ja historiansa. Sumatran runsaslukuisimmat väestönosat muodostavat malaijit, acehilaiset, batakit ja minangkabaut.

Pohjois-Sumatran provinssissa elävät Batakit koostuvat kulttuurisesti ja kielellisesti kaukaista sukua olevista kansoista. Heitä elää Sumatralla noin neljä miljoonaa. Batak-kansoja ovat Batak Toba, Batak Angkola, Batak Simalungun, Batak Karo, Batak Mandailing sekä Batak Pakpak. Näistä jokaisella on omat perinteensä ja tapansa. Kulttuurien erilaisuus näkyy muun muassa tapakulttuurissa (adat), seremonioissa ja rituaaleissa, kielen intonaatiossa sekä vaatetuksessa. Batak-kielet ovat luoteissumatralaisten kielten alaryhmä, johon kuuluu seitsemän erilaista kieltä. Batak-kansoista suurin on Pohjois-Sumatran provinssin keskiosissa, Tobajärven alueella elävät Batak Tobat. Ei ole tarkkaa varmuutta koska Batakien esi-isät asettuivat ensimmäisen kerran Sumatran saarelle. Paleontologisia tutkimuksia, joita on suoritettu Humbang Hasundutan hallinnollisella alueella, Tobajärven länsipuolella, viittaavat siihen että alueella on ollut ihmisasutusta kuitekin jo 6500 vuotta sitten. Batak- ja Toba-Batak-kansojen värikkääseen historiaan on kuulunut lukuisia valtakuntia ja useita dynastioita. Batakien perinteinen toimeentulo on pohjannut maanviljelyyn ja metsästykseen jo ammoisista ajoista lähtien. Jättimäinen, yli 90 kilometriä pitkä Tobajärvi toimii tärkeänä makean veden lähteenä alueen asukkaille ja mahdollisti perustan riisin vesiviljelylle (sawah) ja kuivan maan viljelylle (ladang). Batak-yhteisöt ovat patriarkaalisesti organisoituneet klaaneihin (tunnetaan nimellä Marga). Batakit uskovat, että he ovat kaikki peräisin samasta esi-isästä (Siraja Batak).

Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppania valloitti Sumatran, kuten muutkin Indonesian saaret vähitellen 1600-luvulta alkaen. Sumatra pysyi osana Alankomaiden Itä-Intiaa aina toiseen maailmansotaan saakka, jolloin Japani valloitti saaren. Kristinusko rantautui Sumatran saarelle saksalaisten lähetyssaarnaajien mukana vasta 1800-luvulla. Batakien keskuudessa sitä levitti ahkerasti Ludwig Ingwer Nommensen (1834-1918) joka saapui Tobajärven laaksoon vuonna 1861. Lähetyssaarnaaja Nommensen tunnetaan myös Uuden testamentin kääntämisestä Batak-kielelle vuonna 1869. Osa Batak Toba- ja Batak Karo-kansoista omaksuivat kristinuskon nopeasti. Traditionaalinen Batak-uskonto (agama si dekah), oli muutoksen kourissa ja vaarassa unohtua kokonaan

Toba- ja Karo-kansojen rituaalisista perinteistä ja myyteistä tiedetään jonkin verran, kun taas pakpakin ja simalungunin kohdalla niitä ei ole juurikaan säilynyt jälkipolville. Yleisellä tasolla Batak-kansojen perinteinen uskonto on pohjannut monimutkaisten mytologioiden, kosmologian, animismin ja lukuisten henkiolentojen värikkääseen sekoitukseen. Henkiolennoilla on kullakin tietty tärkeä tehtävänsä ja ennalta määrätty paikkansa Batakien maailmankaikkeudessa. Batak-Toba uskonto pitää sisällään käsityksen suuresta luojasta ja ylijumalasta (tunnetaan nimellä Debata Ompung Mula jadi na Bolon). Tobat jakavat käsityksen että taivaita on seitsemän, joissa ylimmässä seitsemännessä, asuu jumala itse ja hallitsee sieltä käsin maailmankaikkeutta, joka taas on jaettu kolmeen eri ulottuvuuteen: ylempään maailmaan, keskimaailmaan (jossa elävät ihmiset), sekä alamaailmaan joka on henkiolentojen ja demonien koti. Jumala hallitsee kaikkia edellä mainittuja ulottuvuuksia kolmessa eri hahmossa. Ylämaailmassa hänet tunnetaan nimellä Tuan Buni Na Bolon, keskimaailmassa nimellä Sialon Na Bolon, kun taas alamaailmassa hän on Tuan Pane Na Bolon. Ompung Mula Jadi Na Bolon katsotaan olevan vastuussa myös luonnon järjestyksestä, johon kuuluu niin sateista, tuulesta ja ukonilmoistakin huolehtiminen kuin maaperän hedelmällisyyden varmistaminenkin. Shamaanien ja pappien johtamia, vuodenkierron tärkeimpiä rituaaleja (mm. Mangase taon) järjestetään niin riiisin istuttamisen, viljelyn ja sadonkorjuun kunniaksi, sekä ihmisten parantamisen, onnen ja yleisen hyvinvoinnin takaamiseksikin.

Batak Toba- ja Karo-kansojen parissa uskontoa, ihmiskunnan luomista ja jumalaakin tärkeämpiä ovat monimutkaiset käsitteet, jotka liittyvät tendiin (Tobat käyttävät nimitystä tondi) ja béguun. Karkeasti käännettynä nämä merkitsevät "elämän sielua" sekä "kuoleman sielua". Ihminen saa "elämän sielun", tendin, lahjaksi Mula Jadi na Bolonilta ennen syntymäänsä. Tendi päättää tällöin yksilön kohtalosta. Kaikki batakit pitävät tendin menetystä suurena vaarana "ruumiille ja sielulle". Uskotaan että mikäli tendi poistuu tai karkaa ihmisen kehosta, kyseinen henkilö sairastuu hyvin pian. Toisin sanoen, tendi ei ole sidottu ihmiskehoon, se voi myös elää jonkin aikaa kehon ulkopuolella. Tendin lopullinen menetys johtaa väistämättä kuolemaan. On olemassa erilaisia teorioita siitä, missäpäin kehoa tendi majailee. Sitä katsotaan esiintyvän tietyissä kehon osissa, erityisesti veressä, maksassa, päässä, istukassa, sydämessä ja jalkapohjissa. Myös hiessä katsotaan olevan hyvin paljon tendiä. Sairauksien uskotaan johtuvan tendin puutoksesta ja tehokkain parannuskeino on sen palauttaminen takaisin kehoon (mangalap-seremonia). Oletettavasti vielä 1800-luvulla Batak-kansojen keskuudessa harjoitettiin rituaalista kannibalisimia, jolla pyrittiin vahvistamaan tendiä. Tendiä hyvitellän myös erityisillä uhrilahjoilla (upah tendi), jotta tendi pysyisi heidän tykönään. Tendin tiedetään rakastavan bambuhuilun (surdam) ääntä. Jos tendi on hylännyt ihmiskehon, surdamin soittaminen pyhässä rituaalissa (raleng tendi) voi edistää tendin paluuta sairaan kehoon. Kyläyhteisöissä toimivat shamaanit/papit (datu tai gurū) ovat vastuussa seremonioiden ja riittien järjestämisestä. Nämä palvelivat myös kylän päälliköitä kyläyhteisön suojelemisen asiantuntijoina niin sodankäynnin, epidemian kuin sadon epäonnistumisenkin aikana.

Kuoleman hetkellä tendi poistuu kehosta pää aukileen, fontanellin, kautta ja "kuoleman sielu", henkiolento nimeltä bégu vapautuu. Tällöin tendi katoaa lopullisesti ja bégu ottaa vallan. Batakit uskovat, että bégut elävät lähellä (kuolleiden kylässä, jonka uskotaan olevan lähellä hautausmaata) ja että he voivat ottaa yhteyttä jälkeläisiinsä. Pahat unet tai epäonni voivat olla merkkejä siitä, että esi-isän bégu ei ole tyytyväinen jälkeläistensä käyttäytymiseen. Suuttunutta bégua voi yrittää lepytellä ruoka- ja juomauhreilla ja rukouksilla, mikäli tästä ei ole apua, on kutsuttava data tai guru.  Vaikka Bégut ovatkin henkiä, ne eivät ole kuolemattomia, koska kuolema hallitsee myös kuolleiden maassa. Bégu kuolee seitsemän kertaa ennen kuin se muuttuu oljeksi ja lopulta maaksi. Batakit uskovat, että on olemassa kolme erilaista bégu-luokkaa. Kuolleena syntyneiden tai ennen hampaiden puhkeamista kuolleiden vauvojen bégu (bicara guru). Gurū sibason avulla Bicara-gurusta on mahdollista tehdä suojelushenki, jos perhettä on kohdannut onnettomuus pian lapsen kuoleman jälkeen. Tällöin hengelle järjestetään pyhäkkö jossa sille uhrataan säännöllisesti. Kerran vuodessa bicara-gurulle järjestetään erityinen seremoniallinen juhla, jota edeltää rituaalinen hiustenpesu. Äkillisesti kuolleen (jonka kohtaloksi on koitunut onnettomuus, murha, itsemurha tai salamannisku) bégu (mate sada-uari) voi toimia myös perheen suojelushenkenä. Näille rakennetaan myös oma pyhäkkö. Kolmas luokka muodostuu neitsyeinä kuolleiden bégusta (tungkup). Heidän hautojaan (kutsutaan nimellä bata-bata tai ingan tungkup) sukulaiset ylläpitävät pitkään.

Batakit ovat tunnettuja omasta kirjoitusjärjestelmästään (surat batak) joka pohjaa sanskritin kieleen. Muinainen kirjoitusjärjestelmä on näkyvissä merkittävissä rituaalisissa teksteissä (pustaha). Batakien taiteessa toistuvat myyttiset aiheet: maagiset numerot, tähdistöt, värit (punainen, valkoinen ja musta), puu-aihe (banianiviikuna, Ficus benghalensis, joka nähdään Batak-kosmoksen eri tasoja yhdistävänä kosmisena puuna), kosminen käärme (naga padoha), sarvinokka-lintu sekä poika-tyttö-kaksoset. Taiteellisen ilmaisun korkea taso näkyy pikkutarkasti kaiverretuissa shamanistisissa sauvoissa (tunggal panaluan), sarvesta valmistetuissa koristeellisissa säiliöissä (naga morsarang), seremoniallisissa kalentereissa (Porhalaan) kuin muissakin rituaali- käyttöesineissä. Näyttävillä puunkaiverruksilla on koristeltu myös perinteisten rakennusten ulko-ja sisäosat. Se näkyy banianipuusta veistetyissä, apotropaaisissa hahmoissa (mm. myyttinen peto Singa), massiivisissa esi-isien kivihaudoissa ja monumenteissa. Batak-naiset ovat erittäin taitavia kutoja ja kankaissa toistuvat hehkuvat värit ja lumoava ornamentiikka. Batakit ovat myös taitavia metalliseppiä.

Lumoavan kaunis, pronssiseoksesta valettu naishahmo on peräisin Batak Toba-kansan parista ja esittää mahdollisesti kylän shamaania. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista vahvaa kulumaa ja korroosion jälkiä. Kolhuja ja naarmuja. Kaunis tumma patina. Likaa ja pölyä. Kooltaan noin 19,0cm x 4,9cm x 4,8cm. Paino n. 343g.

Lainaukset, lähteet ja viitteet:

Batak, Wikipedia. (https://en.wikipedia.org/wiki/Batak)

Encyclopedia of World Cultures, East and Southeast Asia, Edited by Paul Hockings, G.K. Hall & Company, 1993

"Batak Religion", Encyclopedia of Religion, Encyclopedia.com. (https://www.encyclopedia.com/environment/encyclopedias-almanacs-transcripts-and-maps/batak-religion)

Karo Batak Religion and Social Structure, R.S. Kipp, Berita Kajian Sumatra/Sumatra Research Bulletin. 3, 2, pp. 4–11, 1974.

Bataks: Their rich culture and myths of cannibalism, Facts and Details. (https://factsanddetails.com/indonesia/Minorities_and_Regions/sub6_3b/entry-3997.html)

The Batak: Peoples of the Island of Sumatra (Living with Ancestors), Achim Sibeth, Uli Kozok, Juara R. Ginting, New York: Thames and Hudson, 1991.

Rice, Rupees, and Ritual: Economy and Society Among the Samosir Batak of Sumatra, George D. Sherman, Stanford, CA.: Stanford University Press, 1990.

Indonesian tribe, Batak is one of the ethnic groups in Indonesia. (https://ibdo.blogspot.com/2012/10/batak-is-one-of-ethnic-groups-in.html)

Review of Die Toba-Batak auf Sumatra in gesunden und kranken Tagen, by Joh. Winkler. Loeb, E. M. (1930). American Anthropologist, 32(4), 682–687. (http://www.jstor.org/stable/661428)