Pieni matka-arkku "Gter-gyi ne' u-le"

850 €

Tiibet, Utsang, 1800-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Tiibet on autonominen alue Kiinan kansantasavallan länsiosassa. Himalajan ylängöllä sijaitsevaa Tiibetiä kutsutaan usein "maailman katoksi" ja se käsittää valtavan alueen (pinta-ala on yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä) joka on kooltaan kaksi kolmasosaa Intian kokoinen tai vaihtoehtoisesti yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Itävalta, Tanska, Ranska ja Saksa yhteensä. Yli 4,380 metrin korkeudessa lepäävää ja silminkantamattomiin jatkuvaa Tiibetin tasankoa reunustaa kolme jättimäistä vuoristoryhmää, joihin kuuluvat maailman korkeimmat huiput. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat Keltainenjoki, Jangtse, Mekong, Salween ja Bharmaputra. Tiibetin väestöstä etnisiä tiibetiläisiä on noin 92 prosenttia. Muita kansallisuuksia alueella ovat mm. monpat, ihobat, huit, dengit, tamangit, lhobat ja šerpat. Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Tiibetin kansan, kielen ja kulttuurin systemaattinen sortaminen on kuitenkin voimistunut 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tiibet oli ollut vain nimellisesti osa Kiinaa, mutta käytännössä itsenäinen Kiinan tasavallan vuosina 1912-1949. Mao Zedongin johtamat kommunistit kuitenkin hyökkäsivät 7. lokakuuta 1950 Tiibetiin liittääkseen sen osaksi Kiinaa. Tästä alkoi mustaakin mustempi aikakausi Tiibetin historiassa. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Tiibetin väkivaltaiseen miehitykeen kuului tiibetinbuddhalaisuuden tukahduttaminen, luostareiden systemaattinen tuhoaminen, poliittisen vapauden ankara rajoittaminen sekä laajamittaiset ja järjestelmälliset vangitsemiset, pakkoabortit, kidutukset ja teloitukset. 10. maaliskuuta 1959 tiibetiläiset nousivat kapinaan kiinalaisia miehittäjiään vastaan. Kiina kukisti kansannousun verisesti ja otti alueen entistä tiukemmin komentoonsa. Tuolloin yli 100 000 tiibetiläistä lähti hengellisen johtajansa Dalai Laman johdolla maanpakoon Intiaan. On arvioitu että vuoden 1959 jälkeen yli 1,2 miljoonaa tiibetiläistä on surmattu, 6000 luostaria tuhottu ja tuhansia kidutettu ja vangittu valheellisin perustein. Viime vuosista lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella edes omalla kielellään.

Pääuskonto on buddhalaisuus, joka saapui Intiasta ja nousi maan pääuskonnoksi 600-luvulla. Tiibetinbuddhalaisuus eli lamalaisuus kuuluu mahayanabuddhalaisuuden piiriin ja on värikäs ja mielenkiintoinen yhdistelmä maan vanhaa bön-uskontoa, Intiasta levinneitä Buddhan oppeja sekä usean eri Dalai-Laman opetuksia. Tiibetinbuddhalaisuus jakautuu useaan koulukuntaan, joista nyigma eli vanha koulukunta on alkuperäisin ja 1300-1400-luvuilla syntynyt gelug-koulukunta taas nuorin ja samalla johtavin. Näiden ja muiden oppien lisäksi Tiibetissä vaikuttaa bön-uskonto, jonka juuret ovat esibuddhalaisessa uskonnossa.

Tiibetissä lähes kaikki huonekalut olivat paikallisten buddhalaismunkkien valmistamia aina 1900-luvulle saakka. Taidokkaasti koristeltuja, käsinmaalattuja kookaampia senkkejä, arkkuja ja kirstuja käytettiin seremoniaesineiden, kuten vaatteiden ja rituaaliastioiden säilyttämiseen niin luostareissa kuin varakkaissa yksityiskodeissakin. Pienikokoisia ja helposti mukana kuljetettavia kirstuja käytettiin matka-arkun tavoin. Arkut valmistettiin useimmiten seetristä, tavallisesta männystä tai poppelista. Koristemaalaukset toteutettiin joko suoraan puulle tai vaihtoehtoisesti nahalla päällystetyn puun pinnalle. Arkkujen ja kirstujen rakenne oli usein hyvinkin pelkistettyä ja karkeaa. Ehkä juuri tämän vuoksi sen viimeistelyyn ja erityisesti maalauksien eteen nähtiin erityisen paljon aikaa ja vaivaa. Mikäli arkuissa oli maalaukset, ne olivat useimmiten vain arkun etupuolella, kannessa ja sivuilla. Takaosaa ei yleensä maalattu.

Klassisen kaunis pienikokoinen matka-arkku. Taitavasti maalatut eläinhahmot ja symbolit (mm."kolme jalokiveä") koristavat arkun kylkiä ja kantta. Arkun etuosassa ja kannessa on joukko mangusteja jotka sylkevät värikkäitä jalokiviä. Mangustit (Sanskritiksi nakula, Tiib. ne'u-le) tai "jalokivi-mangustit" (Tiib. gter-gyi ne' u-le) jotka syöksevät sisältään viisauden jalokiviä, kuvataan usein yhdessä eri jumaluuksien, kuten Jambahalan, Vaiśhravanan sekä hindulaisen Kuberan kanssa. Mangustien vihollisia ovat käärmeet ja Nāgat (Nagā, Sanskritiksi "käärme", Tiib. klu, yliluonnollinen jumaluus). Molempia sivuja koristaa mystiset lumileijonat. Lumileijona (Tiib. gnyan/gangs seng ge) on Tiibetin tunnuseläin joka koristaa myös Tiibetin lippua. Lumileijona symboloi voimaa, valtaa ja harmoniaa. Sen puhtaan valkoisena hohtava turkki tuo mieleen Himalajan lumipeitteiset vuoriston. Lumileijonan tuuhea harja, häntä, parta ja jalkatupsut ovat väriltään vihreät tai siniset. Kolme kirkkaana hohtavaa jalokiveä (Sanskritiksi triratna, Tiib. dkon-mchog gsum) ovat Buddha; täydellisesti valaistunut (keltainen jalokivi), Dharma; Buddhan ja muiden valaistuneiden opetukset (sininen jalokivi) ja Sangha; Dharmaa harjoittavien yhteisö (punainen jalokivi).

Arkku on erittäin hyvässä kunnossa. Kalteva rakenne. Nahalla päällystetty puurunko. Tukevat metallivahvikkeet arkun kulmissa ja sivuilla. Alkuperäinen salpa ja rengas-saranat. Tumma patina. Maalipinta ja arkun sisäosat käsitelty sellakalla. Iänmukaista vähäistä kulumaa, likaa ja pölyä. Kooltaan noin 27,5cm x 38,5cm x 22,0cm.