Naisten takki "Bajuh monyet"

800 €

Kauer-kansa, Lampung, Sumatra, Indonesia, 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Lampung on valtavan kokoinen provinssi Sumatran saaren eteläisimmässä kärjessä. Lampungin pohjoispuolella sijaitsee Bengkulun provinssi ja sen eteläpuolella Sumatran ja Jaavan saarten välinen Sundasalmi, joka yhdistää Jaavanmeren ja Intian valtameren. Lampung-kansa (ulun Lampung) on perinteisesti jaettu maantieteellisesti kahteen eri ryhmään (Saibatin ja Pepadun). Nimellä "Lampung" viitataan myös kolmeen eri etniseen ryhmään: Abungeihin (Abung Siwo Mego) jotka asuttavat vuoristoisia alueita maakunnan pohjoisosassa, idän laakeilla alangoilla asuviin Pubiaaneihin (Pubian Telu Suku) sekä Paminggireihin jotka asuvat saaren etelärannikolla. Kansanryhmistä Abungit ja Pubiaanit kuuluvat samaan Pepadun-ryhmään kun taas Paminggirit kuuluvat Saibatin-ryhmään. Nämä kolme etnistä ryhmää ovat läheistä sukua toisilleen ja jakavat yhteisen historian lisäksi käsityksen salaperäisestä esi-isästä, Si Lampungista, sekä tarinan kansan suuresta muuttoliikkeestä Sekala Barakista (Ranau-järven eteläpuolelta) sen nykyisille asuinsijoilleen.

Perheryhmät jotka lähtivät Sekala Barakista muodostivat endogaamisia (sisäryhmäavioliittoisuus) yksiköitä (buwei) ja heidän maitaan kutsuttiin nimellä marga (tai mega). Marga koostui useista kylistä (tiyuh) ja jokainen tiyuh taas piti sisällään useita patrilineaarisia klaaneeja (suku). Jokaisen buwein, tiyuhin ja sukun vanhimpia miespuoleisia jälkeläisiä pidettiin hyvin suuressa arvossa ja näitä kutsuttiin erityisellä arvonimellä (penyimbang). Kolme erillistä penyimbangia olivat vastuussa tapaoikeudesta (adat) sen hallinnasta ja täytäntöönpanosta. Adat, joka on johdettu arabiankielisestä sanasta, viittaa kirjoittamattomiin perinteisiin tapoihin ja käytäntöihin jotka hallitsivat kaikkia henkilökohtaisen käyttäytymisen malleja aina syntymästä kuolemaan saakka.

Indonesian saaristo ja erityisesti juuri Lampungin provinssi tunnetaan traditionaalisista tekstiileistään. Lampungin alueen naiset ovat vuosisatojen aikana luoneet rikkaan ja monipuolisen tekstiilitaiteen perinteen, joka pitää sisällään niin seremoniallisia seinävaatteita (tampan, palepai) näyttäviä juhla-asuja kuin rikkaasti koristeltuja saronkejakin (tapis). Käsin kehrätystä silkki/puuvillalangasta kudotut kankaat (kudontatekniikkaa kutsutaan nimellä mattakh) on usein koristeltu kimaltavin lasinpaloin, silkkilangoin, kotiloin, silikaattimineraalikitein (mica) ja ennenkaikkea kullatuilla tai hopeoiduilla metallilangoilla jotka on kiinnitetty kankaaseen pienin ompelein (sasab). Kirjontamallien aiheet ovat usein peräisin ympäröivästä maailmasta. Kukka- ja kasviaiheet, kuten "pucuk rebung" joka kuvaa kolmionmallista bambun versoa, edustavat tätä tyyliä kenties parhaiten. Eläinaiheet ovat olleet myös hyvin suosittuja, samoin mystiset taru-olennot.

Huolimatta antiikkisten tekstiilien korkeasta iästä, niiden värit hehkuvat edelleen kirkkaina. Väriaineet saatiin luonnosta. Sappaniaa/ brasiliinia (Caesalpinia sappan), hennaa (Lawsonia inermis) ja tamarindia (Tamarindus indica) käytettiin punaiseen, kurkumaa (Curcuma longa) ja tamarindia keltaiseen. Mustaa väriä saatiin rambutanista (Nephelium lappaceum) ja ruskeaa durianista (Durio zibethnius), kun taas indigoa (Indigofera tinctoria) ja lanson-hedelmää (Lansium parasiticum) käytettiin sinisen sävyn aikaansaamiseksi. Tuoksuvan citronellan (Cymbopogon nardus) juuria käytettiin lankojen kestävyyttä parantamaan, kun taas betelpippurin lehdet estivät voimakkaiden värien haalistumisen.

1800-luvun loppupuolella Lampungien tekstiilitaide eli kultakauttaan. Lampung vaurastui pippureiden viljelyllä ja siihen liittyvällä kaupankäynnillä. Tämä kaikki sai dramaattisen lopun vuonna 1883, kun Krakatau-tulivuoren massiivinen purkaus tappoi Lampungin alueella yli 36 000 ihmistä. Useita käsityöläiskyliä tuhoutui, erityisesti Kaliandan alueella. Tämän seurauksena korkealaatuisten tekstiilien tuotanto alueella hiljalleen hiipui ja käytännössä loppui 1920-luvulle tultaessa.

Viehättävä ja iäkäs naisten takki "bajuh monyet" on kiinnitetty nuppineuloin moderneihin kehyksiin. Pienikokoisessa takissa vuorottelevat mustat, indigon siniset, punaiset ja poltetun oranssin väriset, eripaksuiset pystyraidat. Kauniit koristekirjonnat on tehty kultalangalla. Kaulus koristeltu pienin kotiloin. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa. Purkautumia, pieniä reikiä ja katkenneita ompeleita. Likaa, tahroja ja pölyä. Kooltaan noin 54,5cm x 115,0cm (modernien kehysten kanssa).

Huom! Hauraan rakenteen vuoksi emme postita tätä esinettä. Nouto myymälästä.