Pronssiveistos "Bodhisattva Avalokiteshvara"

20000 €

Länsi-Tiibet/Läntinen Himalaja, n. 1500 - 1600-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Tiibet on autonominen alue Kiinan kansantasavallan länsiosassa. Himalajan ylängöllä sijaitsevaa Tiibetiä kutsutaan usein "maailman katoksi" ja se käsittää valtavan alueen (pinta-ala on yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä) joka on kooltaan kaksi kolmasosaa Intian kokoinen tai vaihtoehtoisesti yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Itävalta, Tanska, Ranska ja Saksa yhteensä. Yli 4,380 metrin korkeudessa lepäävää, silminkantamattomiin jatkuvaa Tiibetin tasankoa reunustaa kolme jättimäistä vuoristoryhmää, joihin kuuluvat maailman korkeimmat huiput. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat Keltainenjoki, Jangtse, Mekong, Salween ja Bharmaputra. Tiibetin väestöstä etnisiä tiibetiläisiä on noin 92 prosenttia. Muita kansallisuuksia alueella ovat mm. monpat, ihobat, huit, dengit, tamangit, lhobat ja šerpat. Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Tiibetin kansan, kielen ja kulttuurin systemaattinen sortaminen on kuitenkin voimistunut 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tiibet oli ollut vain nimellisesti osa Kiinaa, mutta käytännössä itsenäinen Kiinan tasavallan vuosina 1912-1949. Mao Zedongin johtamat kommunistit kuitenkin hyökkäsivät 7. lokakuuta 1950 Tiibetiin liittääkseen sen osaksi Kiinaa. Tästä alkoi mustaakin mustempi aikakausi Tiibetin historiassa. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Tiibetin väkivaltaiseen miehitykseen kuului tiibetinbuddhalaisuuden tukahduttaminen, luostareiden systemaattinen tuhoaminen, poliittisen vapauden ankara rajoittaminen sekä laajamittaiset ja järjestelmälliset vangitsemiset, pakkoabortit, kidutukset ja teloitukset. 10. maaliskuuta 1959 tiibetiläiset nousivat kapinaan kiinalaisia miehittäjiään vastaan. Kiina kukisti kansannousun verisesti ja otti alueen entistä tiukemmin komentoonsa. Tuolloin yli 100 000 tiibetiläistä lähti hengellisen johtajansa Dalai Laman johdolla maanpakoon Intiaan. On arvioitu että vuoden 1959 jälkeen yli 1,2 miljoonaa tiibetiläistä on surmattu, 6000 luostaria tuhottu ja tuhansia kidutettu ja vangittu valheellisin perustein. Viime vuosista lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella edes omalla kielellään.

Tiibetin pääuskonto on buddhalaisuus, joka saapui Intiasta ja nousi maan pääuskonnoksi 600-luvulla. Tiibetinbuddhalaisuus eli lamalaisuus kuuluu mahayanabuddhalaisuuden piiriin ja on värikäs ja mielenkiintoinen yhdistelmä maan vanhaa bön-uskontoa, Intiasta levinneitä Buddhan oppeja sekä usean eri Dalai-Laman opetuksia. Tiibetinbuddhalaisuus jakautuu useaan koulukuntaan, joista nyigma eli vanha koulukunta on alkuperäisin ja 1300-1400-luvuilla syntynyt gelug-koulukunta taas nuorin ja samalla johtavin. Näiden ja muiden oppien lisäksi Tiibetissä vaikuttaa bön-uskonto, jonka juuret ovat esibuddhalaisessa uskonnossa.

Tiibetinbuddhalaisuudessa bodhisattva Avalokiteśvara tunnetaan nimellä Chenrézig ("aina näkevä katse"), ja hänen katsotaan olevan Buddhan, Dharman ja Sanghan ruumiillistuma (Kolme jalokiveä). Nimen Chenrézig etymologia viittaa sanoihin "silmä" (spyan), "jatkuva" (ras) ja katsoa (gzig). Mahayana-suuntauksessa, yhdessä suurimmasta buddhalaisuuden koulukunnista, Avalokiteshvaran on taas katsottu antaneen  lupauksensa kuunnella kaikkien tuntevien olentojen ääntä, erityisesti näiden rukouksia ja huolia. Tästä johtuen Avalokiteshvara on päättänyt siirtää omaa buddhaksi tulemistaan auttaakseen kaikkia olentoja nirvanan saavuttamisessa.

Täysin ainutkertainen, pronssiseoksesta taidokkaasti valettu Avalokiteśvara (Chenrézig) istuu maharajalilasana-asennossa kaksinkertaisella lootus-valtaistuimellaan. Oikea käsi on kohotettu rinnan korkeudelle vitarkamudrāan, vasemman kämmenen levätessä taivutetun polven päällä dhyanamudrāssa. Vitarka (opetus tai keskustelu) mudrāa käytetään buddhalaisessa ikonografiassa kuvaamaan dharman välittämistä. Buddhalaisuudessa dharma merkitsee Buddhan ja muiden valaistuneiden opettamaa oppia eli kaikkia niitä opetuksia, jotka auttavat ihmistä kehittymään kohti valaistumista. Dharma esiintyy aina kahdeksanpuolaisen rattaan tai pyörän muodossa (dharmachakra). Vitarkamudrāssa peukalon ja etusormen kärjet koskettavat toisiaan muodostamalla kehän, jonka läpi Buddhan opetukset kulkevat loputtomana virtana.

Avalokiteśvaran ovaaleilla kasvoilla on seesteinen ilme. Kulmat kohoavat kauniiksi kaariksi ja niiden alla on mantelimuotoiset, alasluodut silmät, jotka heijastavat sisäänpäin kääntynyttä henkistyneisyyttä. Hiukset on koottu korkeaksi nutturaksi pään päälle. Hiusrajan juuresta ja otsan tiiviiden hiuskiehkuroiden (jatamukuta) yläpuolelta kohoaa ylellisesti koristeltu. Sen pitkät, runsaana ryöppyävät liepeet laskeutuvat molemmille olkapäille. Venytetyt korvalehdet riippuvat raskaina. Paljaan rinnan poikki kulkee yksinkertainen nauha. Rintakehää koristaa myös ristikkäin kulkevista helminauhoista ja kaulakoruista koostuva ylellinen rintakoriste. Pitkä dhoti laskostuu kauniisti jalkojen päälle ja siitä valtaistuimelle. Tuulessa hulmuava, kapea huivi on osittain kietoutunut käsivarsien ympärille. Avalokiteśvaran molempia ranteita koristaa helminauhat.

Ensiluokkainen kunto. Iänmukaista kulumaa, likaa ja pölyä. Hapettumisen jättämiä vähäisiä jälkiä. Vahva tumma, lähes musta patina. Kooltaan noin 23,5 cm x 10,6cm x 10,5cm. Paino n. 1032g.

Provenienssi:

Yksityiskokoelma 2017-2022

Bukowskis, Important Spring Sale 601, Tukholma, no. 504, Kesäkuu 8, 2017. (https://www.bukowskis.com/en/auctions/601/lots/page/6)

Bukowskis, December + Asian sale 597, Tukholma, no. 305, Joulukuu 14, 2016. (https://www.bukowskis.com/en/auctions/597/lots/page/4)

Poul Nortungin (1905-1973) kokoelmat. Poul Nortungin intohimo kiinalaiseen ja japanilaiseen taiteeseen sai alkunsa jo varhaisessa iässä. Suurena innoittajana toimi hänen oma isänsä, kirjansidontamestari Frederik Nortung jonka mittavista kokoelmista löytyi erityisesti itämaista keramiikkaa, kirjallisuutta ja taideteoksia. Poul Nortung jatkoi perheen ainutkertaisen taidekokoelman kartuttamista vuosina 1935-1950. Nortung omisti tanskalaisen metalliyhtiön, joka tunnetaan nimellä Luxor. Itämaista antiikkia  Nortungin kokoelmiin hankittiin usein Lontoosta, Pariisista ja Saksasta, tai hänen ystävänsä, antiikkikauppias Canova Skånstromin kautta.