Seremoniaveistos ”Yena”

800 €

Kwoma-kansa, Washkuk-vuoristo, Itä-Sepik, Papua Uusi Guinea, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Massiivinen Sepik-joki kiemurtelee Uuden Guinean saarta 1,126 kilometrin pituisena, muodostaen paikoitellen valtavia tulvatasankoja, kosteikkoja ja räme-alueita. Sepik on Kaakkois-Aasian ja Oseanian alueen suurin täysin luonnontilainen, makeavetinen vesistö. Joen varrella on noin 1500 järveä, juolua, jotka ovat  muodostuneet vuolaana virtaavan joen mutkista vuosien saatossa. Sepikiä ympäröivän tasangon kasvillisuus muodostuu trooppisesta sademetsästä ja soista. Sepik-joen ja sen lukemattomien sivujokien jyrkkärinteisille penkereille on ripoteltu harvakseltaan erikokoisia kyläyhteisöjä, joiden asukkaat elävät lähes eristyksissä ulkomaailmasta. Ensimmäinen eurooppalainen Sepik-joella oli saksalainen Otto Finsch vasta niinkin myöhään kuin vuonna 1885.

Sepik-joen kansojen parissa tunnetaan yli 250 erilaista kieltä ja alueen kansat nivoutuvat yhteen kaupankäynnin ja kulttuurisen vuorovaikutuksen avulla. Suurilukuisin kansanryhmä on Iatmulit (noin 10,000 henkeä). He kutsuvat Sepik-jokea nimellä Avusett, joka muodostuu sanoista "luu" (ava) ja "järvi" (tset). Alueen kansojen elämä on keskittynyt vahvasti joen ympärille. Miehet harjoittavat kalastamista käyttäen perinteisiä puusta koverrettuja kanoottejaan kun taas naisten vastuulla on valmistaa saagoa saagopalmujen ytimestä. Ruokavalio on kala- ja kasvispainotteista.

Sepik katsotaan yhdeksi runsaimmista ja monipuolisimmista taidetta tuottavista alueista koko maailmassa. Sepik-jokea ja sen eri kyläyhteisöjä onkin osuvasti kutsuttu etnografisen taiteen eläväksi galleriaksi. Useat Sepikin kansat ovat onnistuneet säilyttämään muuttumattomina oman kansanperinteensä, uskontonsa ja kielensä tuhansien vuosien ajan. Tämä koskee myös taidetta. Jokaisella kansalla on oma tunnistettava tyylinsä, koski se sitten seremoniallisia naamioita, toteemipylväitä, huonekaluja, aseita, kilpiä, koriste- tai käyttöesineitä. Kansojen traditionaaliset tyylit poikkeavat vahvasti niin muotokielensä, väriensä kuin designinsa suhteen huomattavasti toisistaan.

Kwoma-kansa on jakaantunut pääosin kahdeksi eri ryhmittymäksi. Toinen elää Washkuk-vuoriston rinteillä, toinen taas asuttaa matalampia alueita Sepikin sivujokien varrella. Väestön kokonaismäärä oli vuonna 1936, jolloin etnografit tutkivat Kwoma-kulttuuria, reilusti alle tuhat henkeä (vuonna 2003 heitä oli noin kolme tuhatta). Tämä entuudestaan pieni ”vuoristokansa” on jakaantunut edelleen erillisiin ryhmittymiin jotka elävät lukuisissa pikkukylissä metsien ja piha-alueiden ympäröimänä. Washkuk-vuoriston rinteillä asutukset sijaitsevat sen korkeilla harjanteilla. Jokaisen kylän ytimessä on miesten seremoniallinen rakennus joka toimii merkittävänä rituaalitilana ja kokoontumispaikkana. Ulkopuolisiin suhtaudutaan usein vihamielisesti. Suhteet neljän Kwoma-kansan alaheimon välillä voivat olla myös väkivaltaisia, yhden alaheimon aloittaessa hyökkäyksen toista kohtaan. Sotaisat taistelut ovat aiemmin usein johtaneet pääkallonmetsästykseen, jolloin viholliskansan soturin irtileikattu pää on tuotu omaan kylään arvostettuna voitonmerkkinä.

Kwoma-kansan keskuudessa kolme suurinta rituaalia on omistettu jamssin viljelylle, istuttamiselle ja tulevalle sadolle. Jamssia ei voi käyttää ravintona ennen kuin niiden kasvusta vastaavat henget on huomioitu tarpeellisilla riiteillä. Seremonioiden aikana miehet pystyttävät koristeellisia ja värikkäästi maalattuja veistoksia kuvaamaan näitä voimakkaita kylän henkiä. Yena-veistos asetetaan seremoniassa kookkaan rakennelman päälle. Hiukan koria muistuttava asetelma pitää sisällään myös osan jamssisadosta. Veistoksessa tyylitelty ihmisen pää ja alaspäin kapeneva, teräväkärkinen runko. Veistos kuvaa ihmisen sielua. Kasvoissa otsa ja kulmaluut ovat jyrkät. Pienet korvat kulkevat samassa linjassa ulostyöntyvien silmien kanssa, nenän ollessa kulmikas ja suora. Yksinkertainen, pelkistetty suu on hymyssä ja aavistuksen avoinna. Vanhoissa veistoksissa pään takapuolella on usein kaksi alaspäin osoittavaa terävää piikkiä. Veistos on maalattu useilla eri pigmenteillä ja maa-väreillä. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja jälkiä seremoniallisesta käytöstä. Kooltaan tämä veistos on noin 71,0cm x 21,0cm.