Seremonia kallo ”Kapala”

1300 €

Tiibet 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Tiibet on autonominen alue Kiinan kansantasavallan länsiosassa. Himalajan ylängöllä sijaitsevaa Tiibetiä kutsutaan usein "maailman katoksi" ja se käsittää valtavan alueen (pinta-ala on yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä) joka on kooltaan kaksi kolmasosaa Intian kokoinen tai vaihtoehtoisesti yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Itävalta, Tanska, Ranska ja Saksa yhteensä. Yli 4,380 metrin korkeudessa lepäävää ja silminkantamattomiin jatkuvaa Tiibetin tasankoa reunustaa kolme jättimäistä vuoristoryhmää, joihin kuuluvat maailman korkeimmat huiput. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat Keltainenjoki, Jangtse, Mekong, Salween ja Bharmaputra. Tiibetin väestöstä etnisiä tiibetiläisiä on noin 92 prosenttia. Muita kansallisuuksia alueella ovat mm. monpat, ihobat, huit, dengit, tamangit, lhobat ja šerpat. Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Tiibetin kansan, kielen ja kulttuurin systemaattinen sortaminen on kuitenkin voimistunut 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tiibet oli ollut vain nimellisesti osa Kiinaa, mutta käytännössä itsenäinen Kiinan tasavallan vuosina 1912-1949. Mao Zedongin johtamat kommunistit kuitenkin hyökkäsivät 7. lokakuuta 1950 Tiibetiin liittääkseen sen osaksi Kiinaa. Tästä alkoi mustaakin mustempi aikakausi Tiibetin historiassa. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Tiibetin väkivaltaiseen miehitykeen kuului tiibetinbuddhalaisuuden tukahduttaminen, luostareiden systemaattinen tuhoaminen, poliittisen vapauden ankara rajoittaminen sekä laajamittaiset ja järjestelmälliset vangitsemiset, pakkoabortit, kidutukset ja teloitukset. 10. maaliskuuta 1959 tiibetiläiset nousivat kapinaan kiinalaisia miehittäjiään vastaan. Kiina kukisti kansannousun verisesti ja otti alueen entistä tiukemmin komentoonsa. Tuolloin yli 100 000 tiibetiläistä lähti hengellisen johtajansa Dalai Laman johdolla maanpakoon Intiaan. On arvioitu että vuoden 1959 jälkeen yli 1,2 miljoonaa tiibetiläistä on surmattu, 6000 luostaria tuhottu ja tuhansia kidutettu ja vangittu valheellisin perustein. Viime vuosista lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella edes omalla kielellään.

Tiibetin pääuskonto on buddhalaisuus, joka saapui Intiasta ja nousi maan pääuskonnoksi 600-luvulla. Tiibetinbuddhalaisuus eli lamalaisuus kuuluu mahayanabuddhalaisuuden piiriin ja on värikäs ja mielenkiintoinen yhdistelmä maan vanhaa bön-uskontoa, Intiasta levinneitä Buddhan oppeja sekä usean eri Dalai-Laman opetuksia. Tiibetinbuddhalaisuus jakautuu useaan koulukuntaan, joista nyigma eli vanha koulukunta on alkuperäisin ja 1300-1400-luvuilla syntynyt gelug-koulukunta taas nuorin ja samalla johtavin. Näiden ja muiden oppien lisäksi Tiibetissä vaikuttaa bön-uskonto, jonka juuret ovat esibuddhalaisessa uskonnossa.

Tämä erikoinen malja on tehty ihmisen pääkallosta ja sitä käytetään rituaalisena apuvälineenä niin hindulaisessa kuin myös buddhalaisessakin Tantrassa (Vajranyana). Nimi ”kapala” on sanskriittia ja tarkoittaa kalloa. Useat Vajranyana jumaluudet, kuten mahasiddhat, dakinit ja dharmapalat ovat kuvattu kapalan kanssa, useimmiten kannattelemassa sitä vasemmassa kädessä. Hindujen jumaluuksista Chinnamasta ja Buddhalaisten vastaava Vajrayogini on kuvattu myös juomasta verta kapala-maljasta. Kapala itsessään symboloi viisautta (prajna) ja tietoisuutta. Kapalan katsotaankin olevan viisauden lähde joka johdattaa valaistumiseen. Hindujen jumaluuksista kapalan kanssa on kuvattu ainakin Durga, Shiva, Kali sekä Ganesha. Tiibetiläisissä munkkiluostareissa kapalaa käytetään viinin, leivän tai pienten taikinakakkusten (torma) tarjoiluun. Viini ja leipä/taikinakakkuset symboloivat verta ja lihaa ja näitä tarjoillaan kapalasta uhrilahjan ominaisuudessa vihastuneiden jumalien tai jumaluuksien lepyttämiseksi. Taikinakakut muotoillaan usein muistuttamaan ihmisen silmiä, korvia tai kieltä.

Astian sisäpuoli on pakotettua ja hopeoitua kuparisekoitetta. Ulkoreunaa kiertävät pienet, pakotetut pääkallot jotka on kiinnitetty hartsilla tai piellä. Näyttävä tumma patina. Iänmukaista kulumaa. Pieniä pintavikoja. Likaa ja pölyä. Muutama koriste puuttuu. Kooltaan noin 18,0cm x 13,0cm.

Huom! Kaikki myymämme ihmisen osteologiset näytteet ovat joko entisiä lääketieteellisiä opetuskappaleita tai etnografisia seremonia-esineitä (mm. kapalat). Me emme myy, osta tai välitä eteenpäin osteologisia kappaleita joiden historia tai alkuperä on tuntematon tai joiden tuntomerkit eivät täytä näitä kriteerejä. Suomen laki kieltää hautarauhan rikkomisen (Suomen rikoslaki 563/1998, 17 luku, pykälä 12.).