Puuveistos "Tadep"

myyty

Mambila-kansa, Kamerun/Nigeria, 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Kamerunissa asuu arviolta noin 300 erillistä etnistä kansanryhmää. Jokaista maan kymmenestä alueesta hallitsevat tietyt etniset tai uskonnolliset ryhmät. Ylänkömaan vehreillä ruohotasangoilla elää suuri joukko löyhästi toisiinsa nivoutuneita sukulaiskansoja. Kansoista suurimmat, kuten Bamumit, Tikarit ja Bamileket muodostavat lähes 40 prosenttia koko väestöstä. Eteläisten sademetsien Ewondon, Bulun, Fangin, Makaan ja Pygmien osuus on noin 18 prosenttia, kun taas Fulanien osuus väestöstä on lähes 15 prosenttia. Kansat harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä, kasvattaen etupäässä maissia, pähkinöitä sekä jamssia. Metsästämistä ja kalastamista harjoitetaan vähemmän. Naisten katsotaan saattavan maan hedelmälliseksi, joten nämä ovat yleensä vastuussa viljelystä ja sadonkorjuusta, miesten muokatessa peltoja istutuskuntoon ja paimentavat karjaa. Perinteisiä taide- ja käsityömuotoja harjoitetaan koko maassa. Puukaiverrukset, kuten naamiot ja veistokset ovat erityisen yleisiä. Samoin keramiikka- ja tekstiilitaide.

Mambila-kansa (Nigeriassa Mambilla) elää molemmin puolin Nigerian ja Kamerunin rajaa. Selvä enemmistö kansasta (n. 40,000 henkeä) elää Mambilan tasangolla, Taraban osavaltiossa, Nigeriassa. Kun taas pieni osa (n. 15,000 henkeä) elää Kamerunin puolella, Mambilan tasankoa halkovan jyrkänteen juurella sijaitsevalla Tikarin tasangolla. Kamerunin Mambilat ja Nigerian Mambillat eroavat toisistaan ainoastaan siinä, että Kamerunin Mambilat ovat omaksuneet läheisten Tikarien perinteen päällikkökunnista. Nigerian Mambilla-kansan parista samankaltaista instituutionaalista päällikkökuntaa ei löydy.

Mambilat elävät perhekunnittain pienissä, paikallisissa kylissä tai taloryhmissä. Kylät koostuvat useimmiten yhdestä tai kolmesta asumuksesta, yhdestä tai useammasta vilja-aitasta sekä koristeellisista pienistä majoista (kutsutaan nimellä ndip so) joissa miehet säilyttävät tärkeitä rituaaliesineitä. Talot on rakennettu laakean sisäpihan ympärille, joka on raivattu puhtaaksi, lukuunottamatta pientä keskustaa jossa kasvatetaan maagisia voimia omaavia kasveja ja yrttejä. Uskotaan että suurin osa näistä kasveista suojelee kyläyhteisöä noituudelta ja pahoilta hengiltä.

Mambilat harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat maissi, riisi, durra ja hirssi. Lisäksi viljellään banaaneja, kurpitsoja, maapähkinöitä jne. Vuodessa on kaksi tärkeää viljelykautta, sateiseen aikaan maalis- huhti- ja toukokuussa sekä varsinaisten rankkasateiden aikaan syys-, loka- ja marraskuussa. Vuosittainen "kaikkien sielujen juhla" ajoittuu kuivalle ajanjaksolle. Juhlien aikana palmuviiniä, maissipuuroa ja lihankappaleita tarjotaan uhrilahjoina pyhätöissä (kuru).

Mambila-kansa harjoittaa kristinuskoa ja islaminuskoa perinteisen uskontonsa ohessa. Värikäs ja monitasoinen traditionaalinen uskonto pitää sisällään muun muassa eri tasoista noituutta, hämähäkkeihin ja rapuihin liittyvää ennustamista ja kuun kiertoon liittyviä rituaaleja. Kyläläisten elämää ohjaavien pappien lainoppien katsotaan tulevan suoraan jumalilta. Ihmisessä olevaan henkeen viitataan sanalla "càng". Sanan "càng" pääpaino viittaa kuitenkin maailman ja kaiken elollisen luojaan (càng tai nama). Yleisesti katsotaan että càng on vastuussa siitä mitä tulee tapahtumaan, eikä ihmiset voi siihen juurikaan vaikuttaa. Kun ihminen kuolee, càng jättää ruumiin. Henki karkoitetaan talosta pusikkoon (tandalu). Näin hengestä tulee "pusikon henki" (càng tandalu).

Mambila-kansan elämä ja täten myös taide keskittyy vahvasti parantamisyhteisön, Sùàgàn (Sua) ympärille. Tämän merkittävän, miesten johtaman yhteisön vastuulla oikeuden toteutuminen, rituaalinen puhdistaminen sekä hedelmällisyyden ja terveyden ylläpitäminen, samoin kuin kyläyhteisön puolustaminen vihamielisiltä naapurinkansoilta ja noituudelta suojautuminen. Puiset veistokset Tadep sekä Kike ovat ehkä tunnetuimpia esimerkkejä Mambila-kansan taiteesta. Tadep-veistokset on usein asetettu pyhättöihin, kylien ulkopuolelle, sivilisaation ja villin luonnon rajamaille. Naamiot ja veistokset säilytetään visusti piilossa naisten katseilta.

Tadep-veistosten uskottiin pitkään esittävän esi-isiä, mutta viime aikoina on esitetty vaihtoehtoinen teoria, jonka mukaan nämä upean jykevärakenteiset veistokset olisi valmistettu pikemminkin terapeuttista käyttöä varten. Tadep-veistoksilla on katsotaan olevan monta tehtävää. Ne ovat olleet olennainen osa parantamisyhteisö Sùàgàa. Niitä on käytetty erilaisissa maagisissa parannusriiteissä, ne ovat toimineet voimahahmoina ja varkaiden torjunnassa.

Ainutkertainen ja iäkäs Tadep-veistos on veistetty yhdestä kookkaasta puunkappaleesta ja se on värjättu mustaksi. Massiivinen pää lepää hartioiden varassa, kaulaa ei juurikaan ole. Kaoliinisavella valkoiseksi värjätyt kasvot ovat kolmion- tai pikemminkin sydämenmalliset ja kahvipavun muotoiset silmät sijaitsevat syvällä päässä. Kulmikas nenä on suhteellisen pieni ja lyhyt. Avonainen suu on symmetrinen, ulkoneva ja huulet täyteläiset. Suun sisäpuolella ja silmäluomissa jäänteitä punaisesta pigmentistä. Tadep-veistoksille tyypilliseen tapaan hiukset on tehty pienistä puunauloista joita on isketty vieri viereen. Vartalo on muodoiltaan abstraktisen kulmikas, lähes kubistinen. Koukistetut käsivarret osoittavat eteenpäin, vatsa työntyy ulos- ja alaspäin ja on koristeltu sik-sak-kuvioilla ja ulkonevilla kiiloilla. Lyhyet jalat aavistuksen koukussa. Jalkaterät ovat kookkaat. Veistoksen selkäpuolelle koverrettu suorakulmainen onkalo, jossa (naulattuna kiinni puuhun) on lähes identtinen veistos pienoiskoossa. Tällä veistoksella kädet ovat kuitenkin kohotettu leuan alle. Pienoisveistoksen merkitys on epäselvä, oletettavasti se symboloi rikoksen tekijää tai osoittaa tämän syyllisyyden.

Hyvässä kunnossa. Tämän kokoluokan Tadep-veistokset ovat hyvin harvinaisia. Iänmukaista kulumaa, kolhuja ja halkeamia. Puutuholaisen jälkiä. Seremoniallisen käytön jälkiä. Osa kampauksen puunauloista puuttuu. Näyttävä kerrostunut patina. Juomauhrien jäänteitä. Kooltaan noin 52,0cm x 20,0cm x 21,0cm. Paino n. 4673g.

Huom! Lähes identtinen veistos löytyy Musée du Quai Branlyn kokoelmista Pariisista, Ranskasta.