Seremoniallinen astia kutch-hopeaa "Kalasha"

320 €

Bhuj, Kutchin piirikunta, Gujarat, Intia, 1800-luvun loppu, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Kutch-hopea (tunnetaan myös nimellä Cutch) on saanut nimensä Intialaisen Kutchin piirikunnan mukaan. Kutch on yksi Gujaratin osavaltion 33 piirikunnasta. Se rajautuu etelästä ja lännestä Kutchinlahteen, pohjoisesta Pakistanin Sindhin provinssiin ja idästä Banaskanthan, Patanin, Surendranagarin ja Morbin piirikuntiin. Kutch-hopean erottaa muista hopeaesineistä sen koristeellinen ja pikkutarkka pintakuvionti. Koristelussa on käytetty perinteistä repoussé-tekniikkaa (punsselipakotus) ja erityisesti pikipatapakotusta. Pikipatapakotus on antiikin ajoilta peräisin oleva tekniikka, jossa kylmää metallia pakotetaan toiseen muotoon pikeä apuna käyttäen. Pakotus tapahtuu pääasiassa vasaran ja punsseleiden avulla. Tekniikka soveltuu pehmeille materiaaleille, kuten kullalle, hopealle, pronssille ja tinalle. Siinä sulaa, pehmeää pikeä levitetään astian sisäpuolelle. Pakotus punsseleilla tapahtuu varovasti ulkopuolelta työstäen. Valmis astia kuumennetaan ja jäljelle jäänyt piki poltetaan pois. Parhaimmat kutch-hopeaesineet tunnistaa yksityiskohtien äärimmäisestä tarkkuudesta ja runsaiden koristekuvioiden täsmällisyydestä. Tunnettu valmistaja (esim. Oomersi Mawji vanhempi) nostaa esineiden arvoa entisestään, tosin useimmissa kappaleissa ei juurikaan ole valmistajan jättämiä merkkejä tai leimoja. Kutch-hopean toinen kiinnostava yksityiskohta on esineiden  eurooppalainen muotokieli. Kutsch-hopeaa valmistettiin 1800-luvun loppupuolella erityisesti kasvaville euroopan markkinoille. Useimmat säilyneet kutch-hopeaesineet ovatkin teekalustoja, tuoppeja, tarjottimia, kynttilänjalkoja ym. Etelä-Aasian perinteiset esineet, kuten lota- tai kalasha-maljat ovat selvästi harvinaisempia.

Kalasha (kutsutaan kalash tai kalaśa, myös ghat tai ghot) on metallista (messingistä, kuparista, hopeasta tai kullasta) valmistettu seremoniaesine, rituaalinen astia jossa on leveä pohja, paksu kaula ja leveä suu-aukko, jonka reuna usein kaartuu ulospäin. Kalasha on yksi jainalaisuuden tärkeimmistä symboleista. Hindulaisten pyhissä Veda-kirjoissa Kalasha nähdään yltäkylläisyyden, runsauden ja kuolemattomuuden maljana. Kalasha on myös yksi kahdeksasta onnea tuottavasta symbolista (Ashtamangala). Kalashalla viitataan toisinaan astiaan, joka on täytetty vedellä ja johon on aseteteltu mangonlehtiä (5, 7 tai 11 kappaletta) sekä kookos. Kookospähkinä on toisinaan kääritty osittain punaiseen kankaaseen. Tätä asetelmaa (kutsutaan nimellä Purna-Kalasha, Purna-Kumbha tai Purna-ghata) käytetään usein hindulaisissa riiteissä ja se on usein kuvattu aihe hindujen ikonografiassa. Kalasha-malja on lisäksi ollut koristekaiverrusten aiheena pylväiden jalustoissa ja kapiteleissa aina 400-luvulta lähtien. Kalashan uskotaan pitävän sisällään ikuisen elämän eliksiiriä, amritaa. Kalashaa säilytetään kotona pyhässä paikassa ja se täytetään usein kolikoilla, jyvillä, jalokivillä, kullalla tai vedellä, tai näiden sekoituksella. Sen katsotaan tuovan onnea, tasapainoa, yltäkylläisyyttä ja rikkautta.

Viehättävä hopeinen kalasha on valmistettu noin vuosina 1850-1890. Astian ulkopuoli on koristeltu taidokkailla punsseli-, ja pikipatapakotuksilla joiden aiheina toistuvat geometriset ornamenttikuviot ja runsaina ryöppyävät korianterinlehti-aiheet. Kuvionti on klassinen esimerkki ensiluokkaisesta kutch-hopeasta. Astiassa ei ole leimoja eikä valmistajan merkkejä. Kohtalaisessa kunnossa. Iänmukaista kulumaa, lommoja ja kolhuja. Korjaus. Kooltaan noin 9,8cm x 9,3cm x 9,3cm. Paino n. 193g.

Huom! Tämä kalasha-malja on 1. luokan hopeaa. Sen hopeapitoisuus on 999 (99,9%.) Mitattu 18.5.2022.

Viittaukset, lainaukset ja lähteet:

Delight in Design: Indian Silver for the Raj, V. Dehejia, Mapin, 2008.

Indian Silver during the Raj, Harish K. Patel with Veronica J. McDavid, New York, United States. (http://silverfromindia1850-1920.blogspot.com/p/indian-silver-from-kutch-gujarat.html)

Recognising Kutch Silver, On The Blog, Joseph Cohen Antiques.

Indian Silver 1858 – 1947, Wynyard Wilkinson, 1999.

Indian Art at Delhi 1903, George Watt, London: John Murray, 1904.