Kokoelma keraamisia kehriä "Bronze Age"

190 €

Skandinavian pronssikausi n. 1700eaa - 500eaa tai Viikinkiaika n. 793jaa - 1066jaa, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Skandinaavisella pronssikaudella tarkoitetaan Skandinavian niemimaan eteläosissa ja Tanskassa 1700eaa-500eaa vallinnutta kulttuuria, jolloin pääasiallinen metalli aseiden ja työkalujen valmistamisessa oli pronssi. Aikakautta edelsi neoliittinen kivikausi ja sitä seurasi esiroomalainen rautakausi. Pohjoismaiden pronssikauden varhaisin vaihe sijoittuu vuosille 1700eaa-2000eaa. Tuolloin metallien (tinan ja kuparin) käyttö ja saatavuus yleistyivät huomattavasti Skandinavian alueella. Esineiden leviämisen myötä levisi myös pronssin valmistustaito ja tällöin myös alueiden välinen kauppa kasvoi suuresti. Únětice-kulttuuri on todennäköisesti esitellyt pronssin skandinaaveille, kun sen asuinalue laajeni idästä päin Saksan pohjoisosiin noin 2000–1700 eaa. Esineitä, kuparia ja pronssia vaihdettiin ainakin meripihkaan.

Pronssikautisten asuinpaikkojen kaivaukset ovat paljastaneet maasta paalurivistöjä, joiden perusteella on päätelty että asumukset (pitkätalot) olivat noin 50-400 neliömetrin kokoisia. Varsinaisia kyliä, kaupungeista puhumattakaan, ei pronssikauden Skandinaviassa esiintynyt. Yhteisöt muodostuivat hajallaan sijaitsevista maataloista, jossa talon omistava väki asui yhdessä työväkensä ja näiden perheiden kanssa. Pronssikaudella maanviljely yleistyi voimakkaasti. Yleisimpiä viljelykasveja olivat vehnä, hirssi ja ohra. Karjankasvatus yleistyi ja kotieläiminä pidettiin nautakarjaa, lampaita ja sikoja. Hevoset olivat harvinaisempia. Koska suurin osa Skandinavian pronssikauden viljelijöistä asui meren- tai järvenrantojen läheisyydessä, oli kalastuksella myös suuri merkitys ravinnonhankinnassa.

Pronssikauden yhteisöt olivat hierarkkisia niiden kaikilla tasoilla. Korkea-arvoiset yhteisön jäsenet, todennäköisesti kuninkaat ja yhteiskunnan eliitti, kuten varakkaat kauppiaat, haudattiin kookkaiden hautakumpujen sisään. Vuosien 1800-1100eaa paikkeilla Tanskassa, Skoonessa ja Etelä-Ruotsissa pystytettiin suuria hautakumpuja, kun taas muualla eteläisessä Skandinaviassa rakennettiin kukkuloille kauas näkyneitä hautaröykkiöitä. Aikakauden eliitti haudattiin villasta kudottuihin vaatteisiin puettuina, usein kookkaissa tammiarkuissa massiivisten hautakumpujen alle. Hautoihin lisättiin arvokkaita lahjoja kuten kulta- ja pronssiesineitä, ruoka-astioita ja työkaluja sitä enemmän, mitä arvostetumpi vainaja oli eläessään ollut. Arvokkaat esineet kertovat paitsi vaurastumisesta myös vahvasta uskosta kuolemanjälkeiseen elämään.

Värttinän kehrä on pieni, reiällinen paino joka on kiinnitetty värttinän varren toiseen päähän. Värttinän pyörivän liikkeen avulla kasvikuidusta tai karstatusta villasta saadaan yksinkertaista lankaa. Mitä pienempi värttinän kehrä on, sitä ohuempaa lankaa syntyy. Värttinän kehrät valmistettiin luusta, savesta, kivestä tai puusta. Muinaisessa Skandinaviassa värttinän kehrät olivat yleisimpiä hautalahjoja joita laitettiin naispuolisten vainajien mukana hautoihin.

Nämä keraamiset värttinän kehrät ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa. Poltettua punasavea. Maalöytöjä. Iänmukaista kulumaa. Murtumia, lohkeamia ja hiushalkeamia. Pölyä, likaa ja maa-ainesta. Kaunis patina. Kooltaan noin. 2,9cm ja 2,4cm väliltä. Myydään neljän kappaleen settinä.