Puuveistos "Ère Ìbejì"

175 €

Joruba-kansa, Nigeria, Afrikka, 1900-luvun puoliväli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Jorubat (kutsutaan myös nimillä Ìran Yorùbá, Ọmọ Odùduwà sekä Ọmọ Ilẹ̀ Káàárọ̀-oòjíire) ovat kansa Nigerian lounaisosassa, Togossa, Ghanassa ja Beninissä, johon kuuluu noin 43 miljoonaa ihmistä. He muodostavat noin 21 prosenttia Nigerian väestöstä ja ovat siten maan suurin etninen ryhmä. Jorubat eivät ole vain yksi kansa, vaan pikemminkin suuri joukko ihmisiä joita yhdistää pitkä ja vaiherikas yhteinen historia, kulttuuri ja kieli. Joruboiden perinteisen synnyinseudun, yli 142,114 km2 kokoisen alueen kattavan Yorubalandin (Ilẹ̀ Káàárọ̀-Oòjíire) lisäksi merkittäviä jorubayhteisöjä löytyy orjakaupan myötä Latinalaisesta Amerikasta asti.

Jorubat ovat kenties yksi urbanisoituneimmista etnisistä ryhmistä koko Afrikan mantereella. Jorubat muodostivat jo hyvin varhain lukuisia, erikokoisia päällikkö- ja kuningaskuntia ja joita hallitsivat paikalliset kuninkaat (Oba). Jorubakaupungit ovat aina olleet Afrikan mantereen väkirikkaimpia. Esimerkiksi Ilé-Ifè on ikivanha joruboiden kaupunki Nigerian lounaisosassa. Alueelta on löytynyt jäänteitä asutuksesta jo vuodesta 500 eaa. alkaen. Muinainen Ifè on ollut jorubien kulttuurin keskeinen paikka, jossa myyttien mukaan jumalat aloittivat maailman luomisen. Menneinä aikoina useimmat näistä kaupungeista olivat mahtavia linnoituksia joissa oli korkeat muurit ja portit. Kalastusta ja metsästystä harjoittaneet jorubat asuttivat Lagosin saaren 1400-luvun paikkeilla ja aluetta kutsuttiin alun perin nimellä Oko. Portugalilaiset saapuivat alueelle vuonna 1472 jolloin he nimesivät alueen Onimiksi ja myöhemmin Lagosiksi. Paikallisten kuninkaiden kanssa solmittiin kauppasuhteita ja portugalilaiset pääsivät vaikuttamaan alueen orjakauppaan. Orjakauppa alueella kukoisti Beninin alaisuudessa aina 1800-luvulle saakka. Britit hyökkäsivät saarelle vuonna 1851 osana pyrkimyksiään lakkauttaa orjakauppa. Paikallinen Oba kukistettiin, mutta alueen orjakauppa jatkui kuitenkin aina vuoteen 1861 saakka, jolloin saari siirtyi virallisesti brittien haltuun.  Jorubat harjoittavat elinkeinonaan maanviljelyä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat jamssi, pavut, herneet, maissit, keittobanaani, pähkinät ja hirssi. Vientiin viljellään kaakaota. Miehet harjoittavat lisäksi kaupankäyntiä ja toimivat käsityöläisinä. Jorubat tunnetaankin yhtenä Afrikan taitavimmista käsityöläiskansoista.

Joruboiden luomismyytin mukaan maailmankaikkeus koostui aluksi vain taivaasta ja sen alapuolella vellovasta kaoottisesta vesimassasta. Oduduwa, palvelija ja joruboiden korkeimman luojan, Olódùmarèn poika, sai tehtäväkseen luoda maapallon. Myytin mukaan Oduduwa laskeutui taivaasta pitkän ketjun avulla, mukanaan hiekalla täytetty kalebassi, viisivarpainen kukko ja palmun siemen. Koska yhden yhtä kuivaa maatilkkua ei veden keskeltä löytynyt, Oduduwa kaatoi kourallisen hiekkaa veteen ja asetti viisivarpaisen kukon sekä palmunsiemenen varovasti hiekkakumpareelle. Kukon kuopiessa ja potkiessa kumparetta, palmunsiemen lensi hiekan mukana veteen. Jokaisesta kukon ottamasta askeleesta syntyi pieni alue uutta kuivaa maata. Hiekan mukana veteen lentäneestä siemenestä taas kasvoi puu, jonka kuusitoista oksaa edustavat joruboiden kuuttatoista alkuperäistä kuningaskuntaa. Taivaasta laskettiin myös kameleontti, jonka tehtävänä oli arvioida kukon työn jälkeä ja raportoida oliko maa asumiskelpoista; kuivaa ja tarpeeksi kantavaa. Tästä paikasta (Ile n'fe), maa alkoi laajeta joka suuntaan ensimmäisen kaupungin, Ilé-Ifèn myötä. Myyttien mukaan Ilé-Ifè on paikka, johon Oduduwa ensimmäiseksi taivaasta laskeutui ja jossa hänestä tuli joruboiden ensimmäinen kuningas, maanomistaja sekä tulevien kuninkaallisten dynastioiden esi-isä. Näiden luomismyyttien, joiden versiot eroavat hiukan toisistaan, katsotaan avaavan jorubamonarkian alkuperää Ifèssä ja kaupungin merkitystä poliittisen vallan keskuksena.

Joruboiden perinteisellä uskonnolla (Ìṣẹ̀ṣe) on yhtäläisyyksiä naapurikansojen, Fonien ja Ewéjen perinteiseen uskontoon, Voduniin. Se toimii pohjana myös monelle muulle voodoo-sukuiselle uskonnolle, mm. Santeríalle, Umbandalle, Trinidadin Orishalle (Shango), Haitin voodoolle, Candomblélle jne. Joruba-uskontoon kuuluvien uskomusten katsotaan olevan osa historiaa (Itàn) joka taas pitää sisällään laulujen, legendojen, tarinoiden ja muiden kulttuurikäsitteiden monimutkaista, rikasta kokonaisuutta. Ihmisillä katsotaan olevan kohtalo/sallimus (Àyànmọ́) ja jokaisen hengen odotetaan lopulta muuttuvan osaksi Olódùmarèn henkeä. Uskomusjärjestelmä pitää myös sisällään käsityksen että ihmisten ajatukset ja teot fyysisessä maailmassa (Ayé) ovat vahvassa vuorovaikutuksessa kaikkien muiden elävien olentojen kanssa. Hyvien ja hyödyllisten sielujen uskotaan pääsevän "hyvään taivaaseen" (Orun-Rere) kun taas pahat sielut joutuvat siirtymään "pahaan taivaaseen" (Orun Buburu). Olódùmarèn lahjoittama maaginen elämävoima ja "maa" (Àṣẹ) on läsnä kaikessa, niin elollisissa kuin elottomissakin asioissa, kuten ihmisissä, kivissä, eläimissä, toiveissa, lauluissa, rukouksissa, kirouksissa kuin arkipäiväisessä puheessakin, ja sitä kutsutaan voimaksi "joka saa asiat tapahtumaan". Käsitteellä Òri (joka tarkoittaa kirjaimellisesti päätä) ja ennen kaikkea "sisäisellä" päällä (Òri-Inu) viitataan taas ihmisen henkiseen intuitioon ja siihen sielun osaan joka määrää kunkin kohtalon. Ihminen voi "parantaa" itsensä niin henkisesti kuin fyysisestikin työskentelemällä Òriṣojen kanssa ja saavuttaa sisäisen tasapainon ja hyvän persoonan (Iwa-pele). Òri nähdään syvän tietoisuuden kipinänä, joka on upotettu jokaisen ihmisen olemukseen. Tämän vuoksi se personoituu usein yhtenä Òriṣànana. Hengille ja jumaluuksille omistetut juhlallisuudet ovat keskeinen osa Jorubojen uskonnon harjoittamista. Rituaaleilla tavoitellaan ensisijaisesti siunausta, vakautta ja suojelua.

Perinteinen uskonto pitää sisällään käsityksen suuresta joukosta (400+1 tai 700+1) erilaisia henkiä/ jumaluuksia. Olódùmarèa tai Ọlọrunia kunnioitetaan suurena luojana, kaiken energian lähteenä ja ylimpänä jumalhahmona, kun taas alempiarvoisten henkien/jumaluuksien katsotaan toimivan viestinvälittäjinä ihmisten ja yliluonnollisen maailman välillä. Osan näistä yliluonnolisista jumaluuksista (joista käytetään nimeä Òriṣà) sanotaan eläneen aiemmin henkimaailmassa (Ọ̀rúnissa), jonka jälkeen heistä tuli pyhiä olentoja (Irúnmọlẹ̀), jotka sitten inkarnoituivat ensimmäisiksi ihmisiksi maan päälle. Jumalhahmojen pantheon (Òriṣà) pitää sisällään muun muassa korkeimman suurpapin ja Ifá-oraakkelin vartijan (Ọ̀rúnmìlà), kujeilijan, portinvartijan ja jumalallisen viestinviejän (Èṣù), kaksosten suojelijan (Ìbejì), teräksen, sodan ja raudan jumaluuden (Ògún), tautien ja sairauksien (erityisesti isorokon) jumalan (Ọbalúayé), taivaan ja abstraktin puhtauden isän (Ọbàtálá). Muita tärkeitä jumaluuksia ovat villin luonnon ja pimeyden jumala (Aganjù), metsän ja metsästyksen jumala sekä metsästäjien suojelija (Ọ̀ṣọ́ọ̀sì), hedelmällisyyden, naiseuden ja lasten suojelija/jumalatar (Ọ̀ṣun), tärkeän Ògùn-joen suojelija (Yemọja), tuulen ja myrskyn jumalatar (Ọya), soivien rumpujen ja musiikin jumala (Àyàngalú), androgyyni valtameren jumala (Olóòkun), kaupankäynnin ja menestyksen jumala (Ajé) jne.

Joruba-kansan taide on yhtä suurta ja moniulotteista kuin uskontokin ja sen lukemattomat jumaluudet. Ainutkertaista ja hyvin hienostunutta taidetta kuten puuveistoksia ja pronssista valettuja patsaita on valmistettu pyhäkköihin jumalien ja esi-isien kunniaksi jo vuosisatojen ajan. Loisteliaita naamiota, joita löytyy erittäin laaja kirjo, käytetään osana tärkeitä naamiomenoja, seremonioita ja tansseja. Muita tärkeitä taidemuotoja ovat keramiikka, kudonnaiset sekä helmi- ja metallityöt.

Puuveistoksista tunnetuimpia ovat Ère Ìbejìt. Nigeriassa syntyy neljä kertaa enemmän kaksosia kuin missään muualla maailmassa. Jorubat uskovat, että kaksosilla on yhteinen sielu. Kaksosten ajatellaan olevan taivaan ja maan puolivälissä ja toimivan viestinvälittäjinä tavallisille ihmisille. Yhteisen sielun vuoksi uskotaan, että mikäli toinen kaksosista kuolee, myös toinen on vaarassa. Joruboiden parissa elää myös uskomus, että ensimmäisenä syntynyt kaksonen on nuorempi (Taiwo). Hänet lähetetään tarkastamaan maailma vanhemmalle, perästä tulevalle kaksoselle (Kehinde). Kaksosia pidetään poikkeuksellisina olentoina, joita suojelee Òriṣà, ukkosenjumala (Ṣangó), joka kutsutaan lapsen nimeämisseremoniassa kun tämä on muutaman kuukauden ikäinen. Kaksosten uskotaan pystyvän lahjoittamaan perheilleen paljon vaurautta ja onnea tai vaihtoehtoisesti suurta epäonnea niille, jotka eivät heitä kunnioita. Mikäli toinen kaksosista kuolee, lapsen vanhemmat teettävät puisen kaksosveistoksen jota kutsutaan nimellä Ère Ìbejì. Veistoksen nimi syntyy sanoista Ère: pyhä kuva, Ìbi: syntymä/syntyä ja ejì: kaksi. Puuveistos, tai veistokset, mikäli molemmat kaksoset ovat menehtyneet, teetetään Ifá-ennustajan, Babaaláwon ohjeiden mukaisesti paikallisella puusepällä. Kun kaksosveistos on valmis, puusepälle tarjotaan kiitokseksi ateria ja Òriṣojen määräämä palkkio. Valmis veistos tuodaan aluksi perheen asuntoon, jossa se asetetaan Èṣù-jumalalle omistettuun pyhäkköön siinä toivossa, että Òri (joka jakautui kahtia kaksosten syntyessä) asettuu puuveistokseen joka edustaa edesmennyttä kaksosta. Kaksosten äiti kantaa veistosta mukanaan kantoliinaan kiedottuna ja hoivaa sitä kuin se olisi oikea, elävä lapsi. Ère Ìbejìä kylvetetään, nukutetaan, sitä syötetään ja sille puetaan vaatteita. Ère Ìbejìt on usein värjätty Baphia nitida-kasvista saatavalla punaisella väri-aineella (osun), sinisellä indigolla ja koristeltu värikkäillä lasihelmillä, kaurikotiloilla, pronssirenkailla yms. Toisinaan veistosten kasvot on maalattu valkoisiksi kalkilla ja savella (efun).

Miespuolinen Ère Ìbejì on veistetty yhdestä puunkappaleesta. Hahmo seisoo polvet aavistuksen koukussa pyöreän jalustan päällä, pitkät käsivarret vyötäröllä. Kookas pyöreä vatsa. Jalkaterät on suuret. Pitkänmallisissa kasvoissa suuret, mantelinmuotoiset silmät ja täyteläiset huulet. Poskissa pitkittäisiä arpitatuointeja (pélé). Näyttävä korkea kampaus. Hahmon rinnassa vaakasuora arpitatuointi (àbàjà). Upea tumman killtävä patina ja vuosien käsittelystä syntynyttä kulumaa. Pieniä halkeamia ja murtumia. Likaa, maa-ainesta ja pölyä. Kooltaan noin 23,0cm x 8,0cm x 5,5cm. Paino n. 138g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

The Historiography of Yoruba Myth and Ritual, Andrew Apter, History in Africa, Vol. 14, 1987, Published by Cambridge University Press, pp. 1-25.

The Yoruba, Art & Life in Africa, University of Iowa Stanley Museum of Art.

The Study of Yoruba Religious Tradition in Historical Perspective, Jacob K. Olupọna, Numen, Vol. 40, No. 3, Sep., 1993, pp. 240-273.

Art of the Yoruba, Moyo Okediji, Art Institute of Chicago Museum Studies, Vol. 23, No. 2, African Art at The Art Institute of Chicago (1997), pp. 164-181+198.

Ibeji Images of the Yoruba, Marilyn Hammersley Houlberg, African Arts, Vol. 7, No. 1, Autumn 1973, Published by UCLA James S. Coleman African Studies Center, pp. 20-27+91-92.

The Yoruba people, New World Encyclopedia contributors, 15 Oct 2020.

The Yoruba, Countries and their Cultures.

Twin figure (Ibeji), Yoruba peoples, The Metropolitan Museum of Art, 2022.

The Yoruba people, Britannica.

Yoruba Ere Ibeji, randafricanart.com.