Kaulakoru "Ladakh"

380 €

Ladakhit, Nyomin or Chanthangin alue, Ladakh, Intia, 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Ladakh ("korkeiden solien maa") on alue Intian pohjoisosassa. Se sijaitsee Himalajan ja Karakorumin vuorijonojen ja Indusjoen yläjuoksun alueilla. Ladakh on Intian korkein ylänkö, josta suurin osa on yli 3 000 metrin korkeudessa. Ladakh on yksi Intian harvimmin asutuista alueista. Se rajoittuu idässä Tiibetiin, etelässä Lahauliin ja Spitiin, lännessä Kashmirin, Jammun ja Gilgitin alueisiin sekä pohjoisessa Keski-Aasiaan. Ladakh on tunnettu vuoristoisen luonnon karusta kauneudestaan ja buddhalaisesta kulttuuristaan. Sitä kutsutaankin toisinaan nimellä "pieni tiibet", koska tiibetiläisen kulttuurin vaikutukset ovat näkyvissä erityisen vahvasti. Menneisyydessä Ladakh oli merkittävä alue strategisen sijaintinsa vuoksi kauppareittien risteyspaikkana, mutta Kiinan suljettua Tiibetin ja Keski-Aasian rajansa vuonna 1960 kansainvälinen kaupankäynti alueella on hiipunut.

Ladakhissa asuu arviolta noin 260 000 henkeä. Väestö on sekoitus eri kansanryhmiä, pääasiassa tiibetiläisiä, moneja ja dardeja. Dardit ovat suurimpana ryhmänä Drasin ja Dah Hanun alueilla. Dah Hanun asukkaat tunnetaan brokpina, he noudattavat tiibetinbuddhalaisuutta ja ovat säilyttäneet suuren osan alkuperäisistä dardilaisista perinteistään ja tavoistaan. Drasin alueen dardit ovat taas kääntyneet islamiin, ja he ovat saaneet runsaasti vaikutteita Kashmirista. Monit ovat aikaisempien intialaisten uudisasukkaiden jälkeläisiä. He työskentelevät muusikkoina, seppinä ja puuseppinä. Suurin osa ladakhilaisista Lehin piirikunnassa sekä Kargilin piirikunnan Zanskarin laaksossa ovat tiibetinbuddhalaisia. Kargilin piirikunnan alueen muu väestö on pääosin šiiamuslimeita. Ladakhit ovat olleet ja ovat osin edelleen paimentolaiskansaa. Rupshun ylängöllä elävät paimentolaiset, Changpat, ovat ladakhilaisista lähintä sukua tiibetiläisille. Eräät paimentolaiset, erityisesti Kharnakin yhteisön jäsenet, ovat kuitenkin hylänneet nomadielämän ja asettuneet Lehiin. Islaminuskoiset arghonit, kashmirilaisten tai keski-aasialaisten kauppiaiden ja ladakhilaisten naisten jälkeläiset, asuvat pääasiassa Lehin ja Kargilin kaupungeissa. Elinkeinonaan ladakhit harjoitettavat myös maanviljelyä, joka perustuu ohran, vehnän ja herneiden viljelyyn sekä karjanhoitoon, erityisesti jakkien, dzosien (jakin ja lehmän risteytys), lehmien, lampaiden ja vuohien kasvattamiseen. Ilmasto on kylmä ja kuiva. 3 000 - 4 000 metrin korkeudella merenpinnasta kasvukausi kestää vain muutaman kuukauden vuodessa, samoin kuin pohjoisilla alueilla. Eläimiä on vähän ja vettä puutteellisesti. Ladakhilaiset ovat kehittäneet tähän ympäristöön sopivan, pienimuotoisen maanviljelyjärjestelmän. Maata kastellaan kanavaverkostolla, joka saa vetensä vuorten jäästä ja lumesta.

Käsityötaidoista kutominen on merkittävä osa perinteistä elämää itäisessä Ladakhissa. Sekä miehet että naiset kutovat kangaspuilla. Tyypillisiin miesten käyttämiin vaatteisiin kuuluuvat sametista, villasta tai puuvillasta valmistetut takinmalliset paksut kaavut (goncha tai kos) joka sidotaan vyötärön alapuolelle kirkkaan vaaleanpunaisella nauhalla (skeyraks) tai leveällä tekstiilivyöllä. Naiset pukeutuvat hiukan vastaavaan kaapuun (sulma). Toisin kuin miesten käyttämät tummasävyiset gonchat, kauniisti hulmuavat sulmat on valmistettu värikkäästä sametista, brokadista tai silkistä. Sulman kanssa naiset käyttävät puuvilla- tai silkkipuseroa (tilin) ja sen päällä lampaannahasta valmistettua hartiaviittaa (yogar ja lokpa) jonka paksu turkisvuori suojaa kylmältä viimalta. Kauniisti koristeltuja, jakkihärän villasta valmistettuja kenkiä (pabu) käytetään ainoastaan sisätiloissa. Buddhalaisalueilla miehet ja naiset käyttävät perinteistä päähinettä (tipi tai tibi). Päähineistä tunnetuimpia ja myös näyttävimpiä ovat naisten käyttämät massiiviset päähineet (perak, padrag) jotka ulottuvat otsalta aina alaselkään saakka. Painavat, loisteliaat päähineet on koristeltu pitkillä riveillä turkoosia (yu), korallia (churu), helmiäistä ja lukuisilla kulta- ja hopea-amuleteilla. Päähineen molemmilta sivuilta kohoavat ulokkeet jotka on valmistettu mustasta lampaannahasta (tsaru). Päähinettä ja ulokkeita tukevat lukuisat hopeaketjut (thenthak), joiden alapuolelta laskeutuvat laakeat koristeet (shunga). Vanhan legendan mukaan korvalaput päätyivät päähineeseen muinaisen kuningattaren kärsittyä kylmän viiman aiheuttamasta korvasärystä.

Ladakhien käyttämät korut ovat kookkaita ja erittäin kauniita. Koruja käyttävät niin miehet kuin naisetkin. Naiset käyttävät vyötärölle kiinnitettyä châtelaine-vitjaa (tsundus). Olkapäiltä ja vyötäröltä laskeutuvat moniosaiset hopea-amuletit. Näyttäviä ja raskaita korvakoruja (a-long) tunnetaan lukuisia erilaisia malleja. Ne on monesti koristeltu turkoosilla, helmiketjuilla ja värikkäillä lasihelmillä. Kaulassa ja rinnalla kannetaan usein vähintään kolmea massiivista korua (skecha). Näistä ainakin yksi on hopeinen, kookas kuusikulmion muotoinen amulettikoru (gau tai kau) joka on koristeltu koralli- ja korukiviupotuksin. Perhosta esittävä, viehättävä amulettikoru (pema-lab-tse) on naisten parissa myös hyvin suosittu. Toinen koru on usein koottu suurista koralli-, meripihka-, akaatti- tai turkoosihelmistä. Kolmas koru on moniosainen, korallihelmistä, hopea-amuleteista ja riipuksista koostuva kokonaisuus. Ranteissaan naiset käyttävät raskaita, simpukan kuoresta valmistettuja rannekoruja (tunglak).

Ainutkertainen ja näyttävä, hopeaa tai hopeaseosta (ei testattu) oleva kaulakoru on ollut arvokas myötäjäislahja. Korua on todennäköisesti täydennetty myöhemmin uudemmilla osilla. Taidokkaasti valmistettuun koruun on koottu lyhyiden hopeaketjujen väliin kolme riviä näyttäviä, oranssinpunaisia korallihelmiä (85) joiden välissä on hopeaseoksesta valmistettuja, suorakaiteen muotoisia kapeita laattoja (14). Sivuilla ja väleissä pieniä pyöreitä hopeahelmiä (44). Kaulakorun alaosasta laskeutuu rivi teräväkärkisiä, näyttäviä  ja onttoja amuletteja (26). Ne esittävät magnoliakasveihin kuuluvan Champak-puun (Magnolia champaca) kukkien nuppuja. Aihetta suosittiin koruissa sillä sen katsottiin suojelevan kantajaansa pahoilta hengiltä ja hedelmättömyydeltä. Ensiluokkaisessa kunnossa. Iänmukaista kevyttä kulumaa, likaa ja pölyä. Kooltaan noin 38,5cm x 5,5cm. Paino n. 175g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Jewellery in Ladakh, Sahapedia, Published on: 17 March 2021.(https://www.sahapedia.org/jewellery-ladakh)

Ladakh, India, Atlas of Humanity. (https://www.atlasofhumanity.com/ladakh)

Britannica, The Editors of Encyclopaedia. "Ladakh". Encyclopedia Britannica, 13 Nov. 2022. (https://www.britannica.com/place/Ladakh)

Ladakh: The Land and the People, Prem Singh Jina, Indus Publishing, 1996 - Ladakh (India).

Ladakh people (https://www.lehladakhtourism.com/about-ladakh/ladakh-people.html)