Heittokeihäs "Assegai"

480 €

Zulu-kansa, Etelä-Afrikka, 1800-luvun loppupuoli, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Bantukansoihin kuuluvat Zulut ovat todennäköisesti suurin yksittäinen väestöryhmä Etelä-Afrikassa. Zulut muodostuivat alun perin Nguni-heimoista ja heillä on tämän vuoksi samat juuret läheisten naapurikansojen, kuten Xhosien, Ngunien ja Swazien kanssa. Nimi "Zulu" tarkoittaa taivasta, joten Zulut kutsuvat itseään "taivaan kansaksi". Zulut tunnetaan vahvasta taisteluhengestään, urheista sotureistaan sekä muinaisesta soturikuninkaastaan Shaka Zulusta.

Shaka Zulu eli Shaka kaSenzangakhona syntyi aviottomana lapsena arviolta noin 1787. Shakan isä, Senzangakhona, oli zulu-kieltä puhuvan, paikallisen pienen klaanin päällikkö. Klaanien välisten jännitteiden johdosta (Shakan äiti, Nandi, oli kilpailevan klaanin päällikkö Mbhengin tytär) Shakan vanhemmat erosivat ja Shaka ja hänen äitinsä karkotettiin isä Senzangakhonan käskystä. Turvapaikan ja suojan Shaka sai Mthethwa-klaanin parista. Nuori Shaka palveli Mthethwa-kansan soturina ja päällikkö Dingiswayon alaisena. Shakan kestävyys, rohkeus ja taistelutaidot tekivät päällikkö Dingiswayoon suuren vaikutuksen. Kun Shaka sai tietää isänsä Senzangakhonan kuolemasta vuonna 1816, auttoi Dingiswayo Shakaa nousemaan Zulujen johtoon. Shaka aloitti uudenlaisen Zulu-kuningaskunnan rakentamisen pääasiassa valloitusten avulla. Shakaa pidetään yhtensä Afrikan merkittävimmistä armeijan ja sodankäynnin organisoijista. Shaka värväsi joukoittain nuoria miehiä ympäri kuningaskuntaa ja koulutti näistä loistavia sotureita uuden, nerokkaan taktiikkansa avulla. Shaka korvasi aikaisemmin aseina käytetyt pitkät ja raskaat heittokeihäät lyhytvartisiin ja pitkäteräisiin iskukeihäisiin (tunnetaan nimillä Iklwa tai Umkhonto we Sizwe) jotka pakottivat soturit tiiviiseen lähitaisteluun. Shaka perusti rykmenttijärjestelmän joka perustui ikäryhmiin ja jaettuihin kyläkuntiin. Zulusoturit koulutettiin lähestymään vihollista mahdollisiman hiljaa ja yllättämään sen sitten äkillisellä rynnäköllä. Uusien sotataktiikoidensa avulla Shaka löi vuonna 1817 alkaneessa Ndwandwen ja Zulumaan sodassa pian Zwiden joukot ja laajensi valloituksiaan myös pohjoiseen Transkeihin. Shaka hallitsi Zulu-kuningaskuntaa aina vuodesta 1816 vuoden 1828 syyskuuhun saakka, jolloin Shakan velipuolet, Dingane ja Mhlangana, yhdessä päällikö (iduna) Mbopa kanssa toteuttivat onnistuneen salajuonen Shakan salamurhaamiseksi. Kahdentoista vuoden aikana Shaka oli luonut mahtavimmat imperiumit jotka Afrikan manner oli koskaan tuntenut. Kuningas Shakan hallituskaudella Zuluista tuli Etelä-Afrikan väkevin sotilaallinen koneisto, jonka maanomistus kasvoi 100 neliökilometristä aina 11,500:een.

Tämän päivän Zuluista suurin osa elää KwaZulu-Natalin alueella. Maaseudulla elävät Zulut kasvattavat nautakarjaa sekä viljelevät elinkeinonaan hirssiä, bataattia, maissia ja muita vihanneksia. Miehet ja pojat ovat vastuussa karjanhoidosta, paimentaen lehmiä avoimilla, laakeilla savanneilla, naisten hoitaessa koko maanviljelyn kylvötöistä aina sadonkorjuuseen asti. Zulujen perinteinen sosiaalinen järjestelmä on paljolti säilynyt. Sen perusyksikkö on kehän muotoon rakennettu joukko rakennuksia (umuzi) jossa yhteenrakennettujen, mehiläispesän muotoisten ja kuperien talojen keskellä sijaitsee aidattu karja-aitaus (isibaya). Umuzit on rakennettu noin kilometrin välein toisistaan ja muodostavat näin varsinaisen kylän. Jokaista umuzia johtaa oma päällikkö (umnumzana).

Zulujen perinteinen uskonto pohjaa käsitykseen korkeammasta jumalasta, yliluonnollisesta olennosta nimeltään "Suurista suurin" (Unkulunkulu), ja joka "nousi ylös ruoko-sängystä" ja loi kaikki maan eläimet, karjan ja villipedot, vedet ja vuoret sekä auringon ja kuun. Vahva usko on muodostunut myös esivanhempien henkien (nimeltään amadlozi, amathongo ja abaphansi) läsnäolon ympärille. Näillä hengillä on valta puuttua ihmisen elämän kulkuun, niin positiivisin kuin negatiivisinkin keinoin. Zulut uskovat että kaikki pahat asiat, myös itse kuolema, ovat seurausta noituudesta tai loukatuista, tyytymättömistä hengistä. Epäonnea ei juurikaan nähdä luonnollisten syiden seurauksena. Zulut uskovat että ihmisessä on läsnä useampia eri elementtejä. Näitä ovat muun muassa fyysinen keho (umzimba), hengitys tai elämänvoima (umoya) sekä sielua tai henkeä kuvaava (idlozi). Lisäksi ihmisellä on sydän tai tunteet (inhliziyo), aivot, mieli tai ymmärtäminen (ingqondo), sekä (isithunzi) joka viittaa persoonallisuuteen tai varjoon. Kun ihminen kuolee, umoya jättää maallisen kehon ja idlozi voi elää esivanhempien henkenä, mutta vain mikäli seremonit (kuten ukubuyisa) on suoritettu. Tämän tärkeän seremonian avulla henki pystytään ohjaamaan "takaisin kotiin".

Assegai (kutsutaan myös assagai) on yleisnimitys ohutvartiselle heittokeihäälle joka oli yleisin ase Afrikan mantereella ennen tuliaseiden yleistymistä. Ohuen ja pitkän varren päässä oli kaksipuoleinen raskas terä, joka kapeni kärkeä kohden. Zulu-soturikuningas Shaka kehitti 1800-luvulla assegaista lyhyemmän, lähitaisteluissa käytettävän version, Iklwan.

Näyttävä assegai 1800-luvun loppupuolelta. Tässä iäkkäässä, rakenteeltaan kevytrakenteisessa heittokeihäässä on pitkä, huolellisesti taottu terä joka on kiinnitetty puiseen varteen käyttäen apuna kasvikuitua, jännettä ja kasvihartsia. Käytössä kiiltäväksi kulunut ja tummaksi patinoitunut ohut varsi. Terässä iänmukaista vähäistä kulumaa, naarmuja ja ruostepilkkuja. Terä on kooltaan noin 33,5cm x 2,5cm. Koko keihään pituus n. 152,5cm.

Huom! Johtuen keihään pituudesta emme postita tätä esinettä. Nouto liikkeestä.