Rituaalinen kallorumpu "Thöpa damaru"

2995 €

Tiibet, 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Tiibet on autonominen alue Kiinan kansantasavallan länsiosassa. Himalajan ylängöllä sijaitsevaa Tiibetiä kutsutaan usein "maailman katoksi" ja se käsittää valtavan alueen (pinta-ala on yli 2,5 miljoonaa neliökilometriä) joka on kooltaan kaksi kolmasosaa Intian kokoinen tai vaihtoehtoisesti yli kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin Itävalta, Tanska, Ranska ja Saksa yhteensä. Yli 4,380 metrin korkeudessa lepäävää ja silminkantamattomiin jatkuvaa Tiibetin tasankoa reunustaa kolme jättimäistä vuoristoryhmää, joihin kuuluvat maailman korkeimmat huiput. Tiibetin alueelta alkavat useimmat Aasian suurimmista joista, itään ja etelään virtaavat Keltainenjoki, Jangtse, Mekong, Salween ja Bharmaputra. Tiibetin väestöstä etnisiä tiibetiläisiä on noin 92 prosenttia. Muita kansallisuuksia alueella ovat mm. monpat, ihobat, huit, dengit, tamangit, lhobat ja šerpat. Tiibetillä on pitkä historia, ja se on ollut vuoroin itsenäinen ja vuoroin valloitettu. Tiibetin kansan, kielen ja kulttuurin systemaattinen sortaminen on kuitenkin voimistunut 1900-luvun puolivälistä alkaen. Tiibet oli ollut vain nimellisesti osa Kiinaa, mutta käytännössä itsenäinen Kiinan tasavallan vuosina 1912-1949. Mao Zedongin johtamat kommunistit kuitenkin hyökkäsivät 7. lokakuuta 1950 Tiibetiin liittääkseen sen osaksi Kiinaa. Tästä alkoi mustaakin mustempi aikakausi Tiibetin historiassa. Vähäisen vastarinnan jälkeen Tiibetin oli taivuttava kiinalaisten teknisesti ja lukumääräisesti ylivoimaisen armeijan edessä. Tiibetin väkivaltaiseen miehitykeen kuului tiibetinbuddhalaisuuden tukahduttaminen, luostareiden systemaattinen tuhoaminen, poliittisen vapauden ankara rajoittaminen sekä laajamittaiset ja järjestelmälliset vangitsemiset, pakkoabortit, kidutukset ja teloitukset. 10. maaliskuuta 1959 tiibetiläiset nousivat kapinaan kiinalaisia miehittäjiään vastaan. Kiina kukisti kansannousun verisesti ja otti alueen entistä tiukemmin komentoonsa. Tuolloin yli 100 000 tiibetiläistä lähti hengellisen johtajansa Dalai Laman johdolla maanpakoon Intiaan. On arvioitu että vuoden 1959 jälkeen yli 1,2 miljoonaa tiibetiläistä on surmattu, 6000 luostaria tuhottu ja tuhansia kidutettu ja vangittu valheellisin perustein. Viime vuosista lähtien tiibetiläiset eivät ole voineet enää opiskella edes omalla kielellään.

Tiibetin pääuskonto on buddhalaisuus, joka saapui Intiasta ja nousi maan pääuskonnoksi 600-luvulla. Tiibetinbuddhalaisuus eli lamalaisuus kuuluu mahayanabuddhalaisuuden piiriin ja on värikäs ja mielenkiintoinen yhdistelmä maan vanhaa bön-uskontoa, Intiasta levinneitä Buddhan oppeja sekä usean eri Dalai-Laman opetuksia. Tiibetinbuddhalaisuus jakautuu useaan koulukuntaan, joista nyigma eli vanha koulukunta on alkuperäisin ja 1300-1400-luvuilla syntynyt gelug-koulukunta taas nuorin ja samalla johtavin. Näiden ja muiden oppien lisäksi Tiibetissä vaikuttaa bön-uskonto, jonka juuret ovat esibuddhalaisessa uskonnossa. Monia tiibetinbuddhalaisuuden rituaaleja (chöd) säestetään musiikilla. Luostarin temppeliorkesteri koostuu puhaltimista ja lyömäsoittimista. Puhaltimista näyttävin on pari metriä pitkä sveitsiläisen alppitorven tyyppinen metallitorvi (rag-dung). Oboensukuisia puupuhaltimia (rgya-gling) soitetaan aina pareittain joko temppeliorkesterin osana tai aamu- ja iltahymnejä esitettäessä luostarin ulkopuolella. Orkesterissa on puhaltimien lisäksi vielä kotiloista tehtyjä torvia sekä pari lyhyttä torvea (rkang-gling), jotka valmistettiin tiikerin, jakkihärän tai ihmisen sääriluusta. Pronssista käsikelloa (drilbu), jota käytetään yhdessä salamavaltikan (vajra tai dorje) kanssa, pidetään vasemmassa kädessä. Feminiininen kello edustaa viisautta ja tyhjyyttä, sen läpitunkevat helähdykset edustavat katoavaisuutta. Kelloa soitetaan usein yhtaikaa damarun kanssa seremonian kohokohdissa. Lisäksi orkesterissa on joukko lyömäsoittimia, kaksi eri kokoista symbaalia (silnyen and rolmo) ja iso kehärumpu (lag-na) sekä pieni käsirumpu. Rinpochet tai munkit laulavat matalalla äänellä sutra-tekstejä. Laulu on vuoroin resitatiivista, vuoroin rytmikästä.

Damaru (Sanskrit: ḍamaru) on lyömäsoitin, joka on valmistettu kahdesta tiimalasin tapaan toisiinsa liitetystä puurummusta. Pellettirumpua soitetaan pyhissä rituaaleissa ja seremonioissa, mysteerinäytelmissä sekä karkotettaessa demonisia voimia. Damaru tunnetaan ennen kaikkea Śivan (hindulaisuuden jumaluuden kolmiopin luovan ja tuhoava jumala) instrumenttina ja sen katsotaan olevan erottamaton osa tantrisia perinteitä. Śivan tärkein tunnusesine on kolmikärki (triśūla), joka edustaa kolmea olemisen tasoa ja kolminaisuusjumalia Brahmaa, Vishnua sekä Rudraa (joka usein hieman harhaanjohtavasti samaistetaan myös suoraan Śivaan). Śivalla on myös usein askeettinuttura ja sininen kaula, ja hänen seurassaan on härkä. Käsissään Śiva kannattelee damarua joka edustaa rytmin ja tanssin lisäksi maailman luomista ja on taiteellisuuden vertauskuva. Śiva kuvataan usein tanssivana, ja häntä pidetäänkin kosmisen tanssin tai joogan herrana. Yksi Śivan muodoista on jumala, joka on puoliksi mies ja puoliksi nainen. Tiibetinbuddhalaisuudessa damarua (rnga-chung) käytetään meditaatioharjoitteissa, ja damarun tasainen rytmi viittaa ajan jatkuvaan, säälimättömään kulkuun.

Huomattavasti harvinaisempi on thöpa damaru, kallorumpu (tunnetaan myös nimillä chang te'u tai thod-rnga), joka on valmistettu kahdesta, toisiinsa liitetystä (miehen ja naisen) kallokopasta. Perinteisesti soittimen nahkakalvot kovetettiin hautaamalla ne kupari- ja mineraalisuoloihin noin kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen ne venytettiin kaikukoppien päälle. Kemiallinen käsittely antoi kalvoille niiden siniseen tai vihreään taittavan värisävyn. Kallokopat koristeltiin näyttävin kaiverruksin ja toisinaan puolijalokiviupotuksin (mm. turkoosi) tai korallein. Yksinkertaisesta brokadista, kuparista tai hopeasta valmistettu kantohihna kiinnitettiin kallonpuoliskojen väliin. Rumpua soitettiin pyörittämällä sitä edestakaisin, jolloin sivuille kiinnitetyt, nyörin päässä roikkuvat punnukset saivat aikaan mystisen äänen. Kallorumpu on hyvä esimerkki synteesistä Bönin ja tiibetinbuddhalaisuuden välillä.

Tiibetinbuddhalaisuudessa kuolema nähdään kahden elämän välisenä siirtymävaiheena ja vaikka se kokonaisuudessaan on hyvin merkittävä ja pyhä prosessi, muuttuu itse ruumis kuoleman hetkellä pelkäksi turhaksi astiaksi. Perinteisessä tiibetiläisessä  taivashautauksessa (bya gtor, myös jhator) edesmenneen ruumis tarjotaan ruoaksi ("almuiksi taivaan linnuille") korppikotkille, joiden uskotaan  Korppikotkien uskotaan myös olevan ḍākineja, myyttisiä jumalattaria ja "taivaan tanssijattaria", jotka kuljettavat sielut kohti seuraavaa jälleensyntymistä. Anteliaisuus ja myötätunto ovat tiibetiläisille keskeisiä arvoja, ja vainajan tarjoaminen linnuille nähdään täten anteliaisuuden osoituksena kosmologisesti tärkeitä ḍākineita kohtaan. Samalla taivashautaus on myötätunnon teko. Ruumiin tarjoama ateria pelastaa joukon muita eläimiä petolinnun kitaan joutumiselta. Taivashautauksen suorittavia ammattilaisia kutsutaan ruumiin murskaajiksi (rogyapas). He paloittelevat vainajan kehon ja murskaavat luut jauhoksi. Paloiteltu ruumis jätetään korkealle, avaralle hautapaikalle (durtro) hanhikorppikotkien ja himalajankorppikotkien ruoaksi. Toisinaan ruumis jätetään hautapaikalle sellaisenaan. Kapāloissa, kanglingeissa ja ḍamaruissa käytetyt kallot ja luut saatiin taivashautauksen yhteydessä. Luut valittiin hautapaikalta tarkasti. Tähän vaikutti useat eri tekijät, muun muassa vainajan ikä, sukupuoli ja kuolinsyy. Luut ja kallot sahattiin, puhdistettiin, voideltiin ja pyhitettiin käyttöön. Lopuksi ne koristeltiin taidokkailla kaiverruksilla, hopealla, pronssilla tai messingillä sekä puolijalokivi- (turkoosi) ja koralliupotuksilla, kirjailulla silkillä ja nahalla.

Ainutkertainen ja näyttävä thöpa damaru on ensiluokkaisessa kunnossa. Iänmukaista kevyttä kulumaa, likaa ja pölyä. Upea tumma patina. Kooltaan kallorumpu on noin 14,6cm x 11,7cm x 8,3cm. Paino n. 210g.

Huom! Kaikki myymämme ihmisen osteologiset näytteet ovat joko entisiä lääketieteellisiä opetuskappaleita tai etnografisia seremoniaesineitä (mm. kapalat). Me emme myy, osta tai välitä eteenpäin osteologisia kappaleita joiden historia tai alkuperä on tuntematon tai joiden tuntomerkit eivät täytä näitä kriteerejä. Suomen laki kieltää hautarauhan rikkomisen (Suomen rikoslaki 563/1998, 17 luku, pykälä 12.).

Lainaukset, lähteet ja viitteet:

Damaru, Grinnell College Musical Instrument Collection (https://omeka-s.grinnell.edu/s/MusicalInstruments/item/5191).

Damaru, Dick Alastair and Mireille Helffer, 2014, GDMI v.2: 10-11.

Skull drum (Damaru) on Exhibit at the National Music Museum (http://collections.nmmusd.org/Tibet/1383/Damaru.html).

The Handbook of Tibetan Buddhist Symbols, Robert Beer  Serindia Publications, Inc., 2003.

Instruments of Burma, India, Nepal, Thailand and Tibet, Thomas E. Cross, M.M. Thesis, University of South Dakota, May 1983, pp. 73-75.

Ritual Drum (damaru), Cleveland Museum of Art. (https://www.clevelandart.org/art/1918.391)

Tibetan Rituals of Death: Buddhist funerary practices, Margaret Gouin, Published March 29, 2012 by Routledge.

Hautapaikkana taivas, Ninnu Koskenalho, Kulttuurishokki, Antroblogi, 2018. (https://antroblogi.fi/2018/05/hautaus-paikkana-taivas/)