Fetissiveistos ”Nkisi kozo”

myyty

Bakongo-kansa, Kongon demokraattinen tasavalta, 1900-luku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Bakongot (kutsutaan myös nimillä Kongot, Mkongot tai Mukongot) ovat Keski-Afrikan suurin kansa (väestön koko on noin 11 miljoonaa henkeä) ja jonka asuttamat laajat alueet rajautuvat pohjoisessa Gabonin eteläosiin, noin Mayumbaan saakka, etelässä Angolan pääkaupunkiin Luandaan ja idässä taas Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunkiin Kinshasaan. Bakongojen asuttaman alueen koko käsittää yli 250 000 neliökilometriä. Bakongot jakautuvat useaan eri heimoon, jotka kunniottavat omia esi-isiään, vaalivat omia tapojaan ja puhuvat omaa kieltään tai murrettaan.

Bakongot muuttivat koillisesta nykyisille asuinsijoilleen 1200-luvulla. He perustivat useita kuningaskuntia 1300-luvulla, joista Kongon kuningaskunta oli kaikista mahtavin ja pitkäikäisin. Kongo-joen alajuoksun alueella toimi pieniä kaupunkivaltioita, joista kaksi, Mpemba ja Mbata, yhdistyivät 1300-luvun lopulla. Liiton vallanperijä Nimi Ya Lukeni perusti Kongon kuningaskunnan, kun hän valloitti Mbanza Kongon ja siirsi pääkaupungin sinne noin vuonna 1400. Portugalilainen tutkimusmatkailija Diogo Cão purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Kongoon 1482-83. Portugalilaiset kävivät kauppaa norsunluusta, kuparista ja orjista. Aluksi Bakongot olivat heidän liittolaisiaan, mutta myöhemmin portugalilaiset alkoivat vangita näitä orjiksi. Portugalilaiset kukistivat Kongon kuningaskunnan 1500-luvun jälkipuoliskolla, eikä se enää koskaan palannut kukoistukseensa. Orjia kuljetettiin kuitenkin Kongosta valtavia määriä 1600-luvulta aina 1800-luvulle saakka. Pelkästään 1600-luvulla brittiläiset, hollantilaiset ja ranskalaiset orjalaivat kuljettivat arviolta yli 13 miljoonaa orjaa uuteen maailmaan. 1800-luvun lopulla uusia siirtomaavaltoja tunkeutui Bakongo-kansan alueelle. Portugalin haltuun jäi Angola ja Cabinda, Ranska otti Kongo-joen pohjoispuolen ja Belgia Keski-Kongon alueen. Siirtomaavallan kausi oli taloudellisen hyväksikäytön aikaa, jolloin Bakongoja pakotettiin mm. pakkotyöhön. Siirtomaavalta sortui vasta 1900-luvun loppupuolella.

Bakongo-kansat harjoittavat elinkeinonaan pääasiassa maanviljelyä, viljellen muun muassa maapähkinöitä, bataattia, banaaneja, maissia ja taaroa. Vientiin kasvatetaan banaaneja, kahvia, palmuöljyä ja kaakaota. Osa Bakongo-kansoista harjoittavat metsästystä ja rannikolla asuvat kalastamista.

Bakongojen uskonto on monimutkainen sekoitus perinteistä uskontoa ja kristinuskoa. Bakongojen perinteisessä uskonnossa maailmankaikkeuden luoja (Nzambe tai Nzambi) asuu esi-isien henkimaailman yläpuolella. Tämän lisäksi on useita erilaisia jumaluuksia ja henkiolentoja (Jinzambi), joilla kaikilla on oma vaikutusvaltansa ja rajoitteensa. Bakongojen uskonto keskittyy vahvasti esi-isähenkiin ja erilaisiin henkikultteihin, joilla on myös suuri rooli niin sosiaalisessa kuin poliittisessakin järjestäytymisessä. Bakongo-kansan luomaa taidetta katsotaan ohjattavan hyvin vahvasti henkimaailmasta käsin. Tärkeintä voimaa kutsutaan nimellä Nkisi. Bakongojen muinainen legenda kertoo suuresta jumalasta, Ne Kongosta, joka laskeutui taivaasta ruukun sisällä ja toi mukanaan ensimmäisen Nkisin. Nkisi kuvataankin usein astiana, säiliönä joka on täytetty pyhällä materiaalilla. Yksikertaisimillaan Nkisi voi olla maagisilla yrteillä täytetty tavallinen saviastia, tai vaihtoehtoisesti taitavasti rakennettu puuveistos.

Nkisi Nkondi kaiverretaan yleensä ihmisen tai koiran (Nkisi Nkondi Kozo) muotoon. Nkisi Nkondit veistetään aina jumalallisen auktoriteetin katseen alla, konsultoiden Ngangaa tai muuta henkistä asiantuntijaa joka sitten ”aktivoi” nkondit laulujen, loitsujen ja rukousten avulla. Puisen hahmon sisälle ja ympärille Ngangat keräävät maagisia aine-osia joita kutsutaan nimellä ”bilongo” (lääke/rohto) ja ne sijoitetaan usein veistoksen rintaan tai vatsaan kaiverrettuun onkaloon jonka päällä on hartsilla kiinnitetty peili tai lasipala. Peilin tai lasinpalan heijastava pinta sallii nkisin katsoa suoraan henkimaailmaan ja vakoilla tätä kautta valittua kohdetta. Maagisia aine-osia asetetaan toisinaan myös pieniin kangasnyytteihin jotka kiinnitetään suoraan veistoksen päähän tai kaulan alueelle.

Nkisi Nkondit ovat yleensä isketty täyteen nauloja tai/ja teräviä metallinpaloja. Nämä lyödään puuveistokseen jokaisen avunpyynnön yhteydessä. Aluksi Ngangat räjäyttävät ruutia veistoksen edessä jotta Nkondi saadaan hereille. Tämän jälkeen veistokseen lyödään kiinni naula tai terävä metallinpala jonka tarkoituksena on saada henki raivon valtaan ja kostotuulelle. Naulat ja metallinpalat symboloivat sitä kipua ja vaivaa jota nkondi tulee aiheuttamaan valitulle kohteelle. Tätä nkondin herättämisrituaalia kutsutaan nimellä ”koma loko” joka karkeasti suomennettuna tarkoittaa ”kirouksen naulaamista”.

Tämä koiranhahmoinen puuveistos on nimeltään Nkisi Kozo. Sana ”nkisi” voidaan löyhästi kääntää kaiken kattavaksi hengeksi tai voimaksi, kun taas ”kozo” tarkoittaa koiraa. Nkisi kozon tärkein tehtävä onkin toimia ”kotina” tälle hengelle joka pystyy irroittautumaan kyseisen veistoksen sisältä ja lähteä metsästämään ihmisiä. Kozoa käytetään tunnistamaan noitia ja väärintekijöitä. Lisäksi kozon katsotaan hallitsevan naisten seksuaalisuutta.

Bakongo-kansan parissa koiria pidetään viestinviejinä jotka liikkuvat sujuvasti elävien ja kuolleiden parissa. Koirat elävät kylissä vapaina, mutta saalistavat yleensä kylien ulkopuolella, metsissä jonne myös kuolleet on haudattu. Kaksipäisellä nkisi kozolla on neljä silmää ja se pystyy näkemään niin elävien kuin kuolleidenkin maailmaan. Nkisi kozon taito havaita näkyvät ja ei-näkyvät voimat tekevät siitä erityisen voimakkaan hahmon.

Kookas nkisi kozo. Veistoksessa on useita ruostuneita nauloja ja teräviä metallinpaloja. Veistoksen pintaan on hierottu hautausmaan valkoista savea (mpemba). Selässä kaiverrettu kolo jonka sisällä maagisia aineosia (bilongo). Kolo on suljettu hartsilla ja peilinpalalla. Veistos on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Rituaalisen käytön jälkiä, likaa ja pölyä. Kooltaan veistos on noin 55,0cm x 30,0cm x 26,0cm.