Manilla "Igbo"

350 €

Igbo-kansa, Nigeria, Afrikka, 1800-luvun loppu tai 1900-luvun alku, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Igbot (kutsutaan myös nimellä Ibo, Iboe, Ebo, Eboe) ovat Etelä-Nigeriassa elävä kansanryhmä. He asuttavat laajoja alueita Niger-joen varrella ja sen lukemattomilla sivuhaaroilla ja suistoilla. Osavaltioista tunnetuimmat lienevät Delta ja Rivers. Igbojen kotiseutu on yksi Afrikan mantereen tiheimmin asutetuista alueista. Tämän johdosta Igbot ovat myös yksi Afrikan suurimmista kansanryhmistä. Igbojen alkuperästä on esitetty paljon erilaisia teorioita, koska ei tarkalleen tiedetä kuinka tämä kansanryhmä on aikoinaan muodostunut. Eräiden lähteiden mukaan Igbojen uskotaan syntyneen kansana jo tuhansia vuosia sitten alueella, jossa Nigerian suurin joki Benue yhtyy massiiviseen Niger-jokeen.

Igbojen perinteinen uskonto (Odinani) pohjaa käsitykseen ylijumalasta (nimeltään Chukwu tai Chineke) joka on luonut koko näkyvän universumin. Tätä luojaa voi lähestyä pienempien, yksittäisten jumalien kautta. Näitä ovat muun muassa feminiininen maan jumalatar (Ala), joka yhdistetään hedelmällisyyteen. Anyanwu ( karkeasti äännettynä tarkoittaa "auringon silmää") on auringon jumala joka saa viljan, kasvit ja puut kasvamaan. Igwe taas on taivaan jumala, sateen tuoja. Lisäksi Igbot uskovat, että jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen jumalansa (Chi), joka vastaa henkilön kohtalosta, onnesta tai epäonnesta. Chin uskotaan olevan "henkinen yhteys" yksilön ja ylimmän luojan välillä. Igboilla on myös useita muita jumaluuksia ja henkiä, muun muassa esi-isien ja -vanhempien henget, jotka suojelevat tahoillaan omia jälkeläisiään.

Ensimmäinen kontakti Igbojen ja eurooppalaisten välillä syntyi noin 1400-luvun puolivälissä portugalilaisten saapuessa. Vuosien 1434 ja 1807 välillä Nigerin rannikko toimi kohtauspaikkana afrikkalaisten ja eurooppalaisten kauppiaiden välillä, alkaen portugalilaisista, seuraten sitten hollantilaisilla ja lopulta englantilaisilla. Tässä vaiheessa vaihtokaupat keskittyivät imperiumin rakentamisen sijaan kaupankäyntiin jota käytiin etupäässä Igbo-kansan orjista.

Manillat, kuparista tai messingistä valmistetut renkaat, rannekorut ja nilkkarenkaat ovat eräänlainen rahan muoto joita käytettiin Länsi-Afrikassa. Manilloja käytettiin Afrikassa vaihtokaupan välineenä ja valuuttana erityisesti orjakaupan aikana, portugalilaisten ja myöhemmin hollantilaisten, englantilaisten sekä ranskalaisten keskuudessa. Manilloja valmistettiin huomattavan suuria määriä, useina eri malleina, eri kokoisina ja painoisina.

Manilloja käytettiin laajasti valuuttana Länsi-Afrikassa 1400-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Manillat saavuttivat kyseenalaisen kunnian erityisesti Atlantin orjakaupan aikana. Tällöin valuuttana toimi etupäässä juuri manillat. Orja maksoi noin 12-15 messinkimanillaa vuonna 1490, mutta huomattavasti vähemmän jos manillat oli tehty ”punaisesta kullasta”, kuparista. Inflaation aikana vuonna 1522 joutui Beninissä maksamaan 16-vuotiaasta naisorjasta jopa 50 manillaa.

Kookas ja painava manilla on peräisin Igbo-kansan parista, Nigeriasta. Manilla on valettu karkean spiraalin muotoon ja se taipuu kauniisti kolmelle kierteelle. Molemmissa päissä laakeat ovaalit koristeet sekä kukkaa muistuttavat ornamentit. Tämän kaltaisia manilloja käytettiin etupäässä nilkka- ja käsivarsikoruina, koristeena kylän alttareilla sekä valuuttana suuremmissa kaupoissa. Kaunis tummanruskea patina. Hyvä kunto. Valuvikoja, pölyä ja likaa. Kooltaan noin 21,0cm x 13,2cm x 9,0cm.