Kalamerta "Kombai"

300 €

Korowai- tai Kombai-kansa, Länsi-Papua, Indonesia, 1900-luvun alkupuoli, yksityiskokoelmasta Hollannista.

Papua (aikaisemmin Irian Jaya) on Uusi-Guinean saarella sijaitseva Indonesian provinssi. Se muodostaa suurimman osan Uuden-Guinean länsiosasta, Länsi-Uusi-Guineasta. Papuan provinssi rajoittuu idässä Papua-Uuteen-Guineaan. Papuan alueella elää tiettävästi ainakin 250 eri kansaa. Alkuperäiskansoista Korowait (tunnetaan myös nimellä Kolufo) ja Kombait, joka on läheinen naapurinkansa, asuttavat soisia alueita vaikeakulkuisen trooppisen sademetsän siimeksessä, massiivisen Digul-joen alueella, joka on kenties maapallon viimeisiä kartoittamattomia alueita. Kombai-kansaan kuuluvia arvellaan olevan noin 4000 henkeä, kun taas Korowaiden lukumääräksi on saatu n. 3000 henkeä. On sanottu, että nämä alkuperäiskansat eivät olisi tienneet asuvansa maailmassa, saati Indonesiassa, kuin vasta 1970-luvun puolivälin paikkeilla jolloin he kohtasivat ensimmäiset valkoiset ihmiset.

Korowait löydettiin erittäin myöhään, vasta vuonna 1974 ja he elävät vieläkin lähes kivikauden ihmisten tavoin. Työkalut valmistetaan kivestä, puusta ja kasvikuidusta. Vaatteita ei käytetä. Muovi ja teräs ovat löytäneet tiensä näiden kansojen pariin vasta 1980-luvulla. Niitä vierastetaan edelleen. Korowait, kuten Kombaitkin ovat erittäin taitavia metsästäjiä ja kalastajia. Miehet metsästävät jousella ja nuolilla sademetsän monipuolista riistaa, kuten kasuaareja, villisikoja ja erilaisia pussieläimiä. Apuna metsästyksessä ja jäljityksessä he käyttävät koiria. Kalastamiseen käytetään myös jousta ja nuolia sekä puun kaarnasta saatavaa myrkkyä (joka on kaloille tappavaa mutta ihmisille turvallista) sekä suurta haavia muistuttavia kalamertoja. Korowait viljelevät lisäksi maata (mm. bataatti ja muut vihannekset) ja valmistavat itse jopa suolan jota käyttävät. Peruselintarvike on saagopalmusta (Metroxylon sagu) saatava tärkkelys. Miehet ovat vastuussa palmujen kaatamisesta, kun taas naisten ja tyttöjen tehtävänä on valmistaa puun sisäosien tärkkelyksestä jauhoa. Saagosta valmistetaan eräänlaisia pieniä kakkusia. Ruoka valmistetaan ja tarjoillaan tulisijan (meli-bol) ympärillä, ja joka myös toimii lämmönlähteenä viileällä säällä. Kotieläiminä Korowait pitävät yleensä vain koiria ja sikoja. Sikoja pidetään erittäin korkeassa arvossa, ja niitä uhrataan vain erityisten rituaalien ja tärkeiden juhlallisuuksien aikana. Suurta herkkua ovat myös kärsäkäsmäisten lahkoon kuuluvan kookkaan kuoriaisen, punaisen palmukuoriaisen (Rhynchophorus ferrugineus) pulleat toukat. Toukkia saadaan kaatamalla saagopalmu ja antamalla sen lahota viidakossa määrätyn ajan. Kuukauden jälkeen puun kaadosta runko peitetään kosteilla lehdillä, jolloin puun lahoamisprosessi kiihtyy. Tällöin kuoriaiset munivat puun ytimeen ja kuoriutuneet toukat käyttävät lahoavan puun tärkkelystä ravinnokseen. Kolmen kuukauden kuluttua koko puunrunko on täynnä kookkaita, vaaleita toukkia jotka poimitaan huolella talteen. Kombai-kansan parissa, jolle saago on myös yksi tärkeimmistä elintarvikkeista, tunnetaan tärkeä seremoniallinen juhla joka keskittyy erityisesti saago-toukkien ympärille. Juhlan suunnittelu aloitetaan usein kuukausia etukäteen. Varsinaiset juhlamenot jotka kestävät läpi yön, pitävät sisällään laulua, tanssia ja lahjojen (kuten sikojen, kaulakorujen, tekstiilitöiden) vaihtoa. Juhlia seuraavana aamuna järjestetään vielä erityisiä hedelmällisyysriittejä nuorille pojille ja saagopalmuille. Juhlapaikka sijaitsee aina pyhällä maaperällä. Saagopalmu-toukka-juhlien tärkein tehtävä on ylläpitää ja vahvistaa kansan (klaanin) sisäistä tasapainoa, rauhaa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Sekä Kombait että Korowait asuvat puumajoissa (khaim) esi-isien pyhällä alueella (bolüp) jotka taas kuuluvat patrilineaarisille klaaneille (yanogun). Suojautuakseen mahdollisilta tulvilta rankkasateiden aikana, paahtavalta kuumuudelta ja viholliskansojen hyökkäyksiltä, kuten pahamaineisilta Asmateilta, Korowait ja Kombait tapaavat rakentaa asumuksensa korkealle puihin. Tämän johdosta kansoja kutsutaankin usein "puumajakansoiksi". Raivatulla metsäaukiolla kasvavien korkeiden puiden latvuksissa on useimmiten kaksi, harvemmin kolme, vierekkäistä asumusta jotka saattavat sijaita jopa 35 metrin korkeudessa maanpinnalta. Asumusten yleinen rakennuskorkeus on yleensä noin 8-12 metrissä. Taidokkaasti rakennetut majat on tehty oksista, saagopalmun kaarnasta (betél), lehdistä ja rottingista. Verannalla (lambiakh) varustettu asumus rakennetaan jykevän banianipuun (baül) ympärille, joka toimii samalla rakennuksen keskipaaluna (khokhül). Lattia (bülan) valmistetaan ohuemmista parruista. Asuntoon kiivetään puunrungosta valmistettuja tikapuita (yafin)  pitkin.

Korowai-kansan perinteinen uskonto pitää sisällään käsityksen universumista joka on pullollaan erilaisia vaarallisia henkiolentoja. Esi-isien hengillä on tässä maailmankuvassa erittäin suuri merkitys. Maa-alueet jakaantuvat eri klaanien kesken. Korowai-kansa uskoo että osa alueista on vain henkiolentojen asuttamia (laléo-bolüp) ja joissa yksikään klaani ei voi asua. Lisäksi jokaisen klaanin asuinalueella on erityisiä, pyhiä kohtia tai paikkoja (wotop) jotka liittyvät esi-isien henkiin (mbolombolop). Ulkopuolisen astumista tietyn klaanin alueelle pidetään potentiaalisena uhkana, jopa hengenvaarallisena sellaisena. Tästä kertoo paljon se, että "henkeä" tai "aavetta" kuvaava sana (kwai) tarkoittaa myös "ulkopuolista". Valkoihoisia, ja ennen kaikkea vaatetettuja muukalaisia Korowait kutsuvat nimellä "laléo" joka tarkoittaa aavetta, demonia. Korowai- että Kombai-kansojen uskotaan harjoittavan rituaalista kannibalismia vielä tänäkin päivänä. Kannibalismi liittyy usein rituaaliseen kostamiseen ja rankaisuun. Miespuoliseksi noitatohtoriksi (khakhua-kumu) epäilty tai vastaavaa noituutta harjoittava on tavattu syödä. Kiduttamisen ja tappamisen jälkeen epäillyn ruuminjäsenet on kääritty banaaninlehtiin, jaettu klaanien kesken ja valmistettu ruoaksi. Kombait uskovat että khakua-kumu syö uhriensa sielut ja vastineeksi myös tämä on tapettava ja syötävä. Koska sielun uskotaan sijaitsevan vatsassa ja aivoissa, tulee nämä elimet syödä ensimmäisenä. Tämän katsotaan olevan ainoa keino kostaa khakua-kumulle.

Näyttävä ja uskomattoman kaunis kalamerta on punottu käsin kasvikuidusta ja solmittu puisen, taivutetun kehikon ympärille. Hyvässä kunnossa. Iänmukaista kulumaa ja käytön jälkiä. Upea patina. Pölyä ja likaa. Tämä ainutkertainen esine on peräisin lakkautetun etnografisen museon/säätiön ex-kokoelmista Hollannista. Kooltaan noin 57,0cm x 48,0cm.