Keraaminen astia "Chimú"

750 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Chimú-kulttuuri, Mochen jokilaakso, Trujillo, Peru, yksityiskokoelmasta Suomesta.

Chimú-kulttuuri (jota espanjalaiset kutsuivat "Chimorin valtakunnaksi") syntyi Perun pohjoisrannikolle nk. keisarillisen aikakauden aikana, noin 800jaa, seuraten aikaisempaa Moche-kulttuuria. Inkat (Pachacuti Inca Yupanquin poikansa Topa Inca Yupanquin johdolla) valloittivat loisteliaan Chimú-kulttuurin 1470-luvulla, vain 50 vuotta ennen konkistadorien saapumista alueelle. Tänä aikana Inkat ehtivät kuitenkin sulauttaa suuren osan Chimújen korkeakulttuurista osaksi omaa kulttuurihistoriaansa. Valloitusten ja sodankäynnin avulla Chimú-kansa muodosti valtion, joka loistonsa päivinä hallisti Perun pohjoisrannalle asti ulottunutta, lähes tuhannen kilometrin pituista rannikkokaistaletta.

Chimú-kulttuurin keskuspaikka oli Chan Chanin pääkaupunki Mochen jokilaaksossa, lähellä nykyistä Trujillon kapunkia. Valtava Chan Chan levittäytyi muinoin lähes 20 neliökilometrin kokoiselle alueelle ja jonka populaatio käsitti enimmillään yli 40,000 henkeä. Muodoltaan kolmiomainen kaupunki koostui kymmenestä suorakaiteen muotoisesta, kuninkaallisesta sitadellista (keskuslinnoituksesta) jotka oli erotettu toisistaan yli 10 metriä korkeilla, savitiilistä valmistetuilla kaksinkertaisilla muureilla. Linnoitukset muistuttivat jättimäistä labyrinttia sokkeloisine sisäosineen (ja joissa oli useimmiten vain yksi sisäänkäynti). Korkeiden muurien sisäosat oli koristeltu kauttaaltaan taidokkailla reliefeillä joissa toistuivat geometriset, abstraktit kuviot ja tärkeät eläinaiheet, kuten merieläimet, kotilot ja kalat. Mutkittelevat, pitkät käytävät johtivat sitadelleista muihin yleisiin tiloihin, varastoihin sekä valtaville kansanaukioille.

Chimút tunnetaan aikaansa edellä olevista kastelujärjestelmistä jotka olivat välttämättömiä maanviljeyä harjoittavalle kansalle. Yleisimpiä viljelykasveja olivat bataatti, pavut, papaija sekä puuvilla. Kotieläiminä pidettiin laamoja ja niistä saatiin lihaa sekä villaa. Ruokavaliota täydennettiin kalalla ja äyriäisillä. Chimút arvostivat suuresti simpukoita ja niistä erityisesti Spondylus-lajin kotiloita. Simpukan kuoria käytettiin koruissa, asusteissa kuin myös rahanarvoisena ylellisyystuotteena, joista käytiin kauppaa pitkienkin matkojen päästä. Simpukat nähtiin jumalallisen vallan symboleina.

Chimújen jumalista kaikista tärkeimmäksi katsottiin kuun jumala (Si tai Shi). Sen katsottiin olevan aurinkoakin vahvempi. Kuun jumalalle tavattiin uhrata niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Uhrilahjoina annettiin lisäksi hedelmiä ja fermentointua maissia (chicha). Uhraamisen tarkkaa syytä ei kuitenkaan tiedetä. Yli 500 vuotta myöhemmin tutkijat ovat kaivaneet esiin lukuisia joukkohautoja joista suurimmasta on löydetty yli 227 lapsen jäännökset. Hauta löytyi Huanchaosta, joka sijaitsee pohjoiseen pääkaupungista Perusta. Arkeologit ovat selvittäneet että lapset uhrattiin sateen aikana. Lapset olivat kuolinhetkellään 5-14-vuoden ikäisiä. Heidät oli uhrattu rintakehään viiltämällä ja heidän kylkiluunsa oli avattu. Ruumiit oli kääritty puuvillaisiin käärinliinoihin ja ne oli käännetty kasvot merta päin. Yhdessä lasten kanssa oli uhrattu joukoittain nuoria laamoja.

Chimújen yhteiskunta jakautui luokkiin ja ammattikuntiin. Kuningasta palvottiin puolijumalana. Valtiolla oli keskitetty hallinto, ja laajetessaan siitä tuli valtioliitto. Suurin osa sitadellien kansalaisista oli ammatiltaan käsityöläisiä. Pelkästään Chan Chanissa työskenteli lähemmäs 12,000 käsityöläistä useilla eri aloilla. Chimú-metallurgia saavutti erittäin korkean tason. Raaka-aineina käytettiin kuparia, arseenipronssia, hopeaa ja kultaa. Ylimystön käyttöön varatuista jalometalleista valmistettiin astioita sekä monenlaisia koruja ja koristeita. Kankaiden raaka-aineena käytettiin puuvillaa ja laamaeläinten villaa. Keramiikka oli myös hyvin korkeatasoista. Astiat valmistettiin usein muottien avulla ja ne poltettiin hapettomassa uunissa, jolloin saven rautayhdisteet muuttivat saven värin mustaksi. Lukuisilla astiamuodoilla ja koristeilla on yhtymäkohtia aikaisempaan Moche-keramiikkaan. Astioiden ulkopinnat kiillotettiin hohtavan kiiltäviksi ennen polttoa sileiden kivien avulla. Astioiden figuratiiviset aiheet vaihtelivat suuresti. Usein niissä oli kuvattuna arkipäivän eri tilanteita, eroottisia aiheita, mystisiä olentoja, eläimiä ja kasveja. Astioita valmistettiin arkikäyttön, rituaalisiin menoihin ja uhrilahjoiksi hautoihin.

Mustaa savitavaraa oleva keraaminen ruukku on kerrassaan lumoava. Astian kyljestä kurkisteleva, ihmishahmoa muistuttava olento esittää itse asiassa apinaa. Apinoita ei esiinny luonnonvaraisena lajina Perun rannikkoalueella, mutta uskotaan että apinoita oltaisiin tuotu Ecuadorista pohjoiseen ja pidetty lemmikkeinä tai koulutettu keräämään hedelmiä puista. Apina on yllättävän yleinen aihe Chimú-kulttuurin taiteessa. Ruukussa kuvatulla apinalla kulkee vyötärön ympäri panta, joka viittaa siihen että sitä on pidetty kesytettynä lemmikkinä. Ruukkuun ikuistettu lemmikkiapina on todennäköisesti haudattu yhdessä sen omistajan kanssa. Kuperakylkisen astian reunat taittuvat viistosti ulospäin. Apinan kookas pää ja käsivarret kurottautuvat astian kyljestä kolmiulotteisina. Polvista taipuneet jalat, vyötärön (koko ruukun) kiertävä panta ja sen alta pilkistävä häntä on taidokkaasti kohokuvioitu astian pintaan. Hyvässä kunnossa. Reikä kyljessä. Pieni lohkeama suu-aukon reunassa. Korjattu käsi. Iänmukaista kevyttä kulumaa, likaa, maa-ainesta ja pölyä. Mineraali- ja kalkkijäämiä. Upea patina. Kooltaan noin  15,0cm x 14,5cm x 12,0cm. Paino n. 572g.