Keraaminen ruukku "Colima"

650 €

Esikolumbiaaninen aikakausi, Colima-kulttuuri, Colima, Länsi-Meksiko, n. 200jaa - 300jaa, yksityiskokoelmasta Tanskasta.

Colima on yksi Meksikon 32 osavaltioista. Se sijaitsee maan länsirannikolla ja sen pääkaupunki on Colima. Revilla Gigedon saaret Tyynessä valtameressä kuuluvat Coliman osavaltioon. Colima on jaettu kymmeneen kuntaan: Armería, Colima, Comala, Coquimatlán, Cuahtémoc, Ixtlahuacán, Manzanillo, Minatitlán, Tecomán ja Villa de Álvarez. Osavaltio rajoittuu pohjoisessa ja idässä Jaliscoon, etelässä Michoacániin ja lännessä Tyyneen valtamereen. Nimen Colima on arveltu syntyneen nahuatlin sanoista "coliman", josta sana "cōlli" tarkoittaa isoisää tai esi-isä, sekä jatkeesta -mān. Erään tulkinnan mukaan nimi tarkoittaa "paikkaa isoisän kädessä" jossa sanalla "isoisä" viitataan mahdollisesti alueella olevaan tulivuoreen (Volcán de Colima). Toinen tulkinta nimestä on "paikka esi-isien käsissä". Länsi-Meksikon esikolumbiaanisesta Colima-kulttuurista (noin 200 eaa - 400jaa) tiedetään hyvin vähän. Se ajoitetaan Mesoamerikan intiaanikulttuurien niin sanotun muotoutumisvaiheen myöhäiskauteen (n. 200eaa - 200jaa).

Varhaiset nomadimaiset kansat vaelsivat naapuriosavalto Jaliscon läpi metsästäessään suurriistaa (mm. mastodontteja ja mammutteja) jo noin 10 000 - 12 000 vuotta sitten. Alueen vanhimpia arkeologisia löytöjä on tehty Zacoalco- ja Chapala-järvien ympäristöstä. Aiemmin järvet olivat yhteydessä toisiinsa. Alueilta tehdyt löydöt koostuvat mm. ihmisten ja eläinten luunkappaleista, nuolenkärjistä, sekä luusta ja kivestä (mm. obsidiaani) valmistetuista, alkeellisista työkaluista. Muita ihmisen jättämiä muinaisia jälkiä ovat taidokkaat kalliopiirrokset ja luolamaalaukset joita on löydetty muun muassa Cabo Corrientesista, San Gabrielista, Jesús Maríasta, La Huertasta, Puerto Vallartasta, Mixtlánista, Villa Purificaciónista, Casimiro Castillosta, Zapotlán el Grandesta sekä Pihuamosta.

Maanviljelyn on katsottu alkaneen Länsi-Meksikossa jo noin 7000 - 5000 vuotta sitten. Mahdollisesti aiemminkin. Ensimmäiset yksinkertaiset kyläasutukset syntyivät Meksikon ylängölle, järvien ja jokien pientareille noin 1800eaa - 1500eaa. Saviastioita alettiin valmistaa samoihin aikoihin, noin 3500 vuotta sitten. Käytännöllisiä, mutta raskastekoisia keramiikka-esineitä valmistettiin arkikäyttöön ja seremoniallisiin käyttötarkoituksiin, kuten hautalahjoiksi. Coliman naapuriosavaltiosta, Michoacánista, El Opeñon arkeologiselta alueelta on löydetty savesta muovailtuja hahmoja, jotka ajoittuvat myös noin 3500 vuoden taakse. Vastaavia hahmoja on löydetty myös Jaliscosta. Noin 2300eaa - 2000 eaa. keramiikan valmistus levisi ihmisasutusten myötä laajemmalle alueelle. Varhaista maanviljelyn kehittymistä on tutkittu muun muassa Tehuacánin laaksossa ja Tlapacoyassa. Keskitetty maanviljely (mm. papuja, maissia, kurpitsoja ym.) sekä pysyvä asumismuoto aloittivat niin kutsutun muotoutumisvaiheen. Tämä vaihe tunnetaan myös mesoamerikan intiaanikulttuurien esiklassisena aikakautena. Kausi jaetaan kolmeen osaan; Varhainen muotoutumisvaihe, noin 2500eaa - 1200eaa, keskinen 1200eaa - 600eaa ja myöhäinen 600eaa - 200 jaa. Noin 1850 eaa. ilmestyi Guatemalan ja Chapasin etelärannikon tuntumaan nopeasti kasvavia kyliä. Tämä synnytti useilla alueilla keskenään sotia käyviä päällikkökuntia kuin valtaansa laajentavia kaupunkivaltioitakin. Muotoutumisvaiheeseen näyttää liittyvän jossain vaiheessa tapahtunut väestön jakautuminen hallitsevaan, päällikön johtamaan ylimystöön sekä tavalliseen rahvaaseen. Coliman alueen kulttuurinen kehitys on jaettu seitsemään eri vaiheeseen, jotka kukin on nimetty löydettyjen arkeologisten alueiden mukaan. Näitä ovat mm. Capacha n. 2000eaa - 1200eaa, Ortices 500eaa - 500jaa, Comala 100jaa - 700jaa, Colima 400jaa - 600jaa, Armería 500jaa - 1000jaa, Chanal 600jaa - 1500jaa sekä Periquillos 1000jaa - 1500jaa.

Coliman, Jaliscon ja Nayaritin alueet kuuluivat vuosien 300 eaa. - 600 jaa. aikana suurelta osin nk. kuiluhautakulttuurin piiriin. Tarkkaa päättymisaikaa ei kuitenkaan tiedetä. Länsi-Meksikon lisäksi kuiluhautaamista esiintyi myös Ecuadorissa, Perussa sekä Kolumbiassa. Kuiluhautojen koko ja muoto vaihtelivat suuresti. Haudat oli kaivettu maahan, pystysuoraan ja noin 3 - 20 metrin syvyyteen. Merkittäville henkilöille tavattiin valmistaa erityisen syviä, kookkaita ja koristeellisia hautoja. Jalisco- ja Nayarit-kulttuurin kuiluhaudat olivat rakenteeltaan pullon muotoisia tai/ja erillisillä sivukammioilla varustettuja. Kammioita oli yksi tai kaksi, joskus useampikin. On arveltu että kuiluhautauksissa vainajien mukana haudattiin perinteisten hautalahjojen lisäksi myös eläin- ja ihmisuhreja. Haudat saattoivat olla myös sukuhautoja. Kulttuurien vanhimmat kuiluhaudat on ajoitettu noin 200eaa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Paracas-kulttuurin (n. 800eaa - 200jaa.) kuiluhaudat Perun etelärannikolla on ajoitettu n. 500eaa, kun taas Piurajoen Vicús-kulttuurin haudat noin 300 eaa. Kuten tavallisessakin hautauksessa, myös kuiluhautauksessa eliitin ja korkea-arvoisten henkilöiden hautakammiot täytettiin runsailla hautalahjoilla, jotka pitivät sisällään mm. keraamisia astioita, elintarvikkeita, koruja ja lukuisia pienoisveistoksia. Mitä arvostetumpi yhteisön jäsen oli eläessään ollut, sitä runsaammat olivat hautalahjat.

Jaliscon, Nayaritin sekä Coliman alueiden kuiluhautojen veistokset eroavat toisistaan niin tyyliltään kuin aiheiltaan. Coliman alueen keramiikka esittelee erilaisia aiheita ja muotoja huomattavasti laajemmin kuin Jalisco ja Nayarit, mutta tyylilajeja on sitä vastoin vähemmän. Tietyt alatyypit kuten Autlan, Coahuayana, Pihuamo, El Chanal, Los Ortices, ovat selvästi erilaisia, mutta kaikkia näitä yhdistää tiivis rakenne, kiillotettu pinta sekä vähäinen värien käyttö, toisin kuin Jaliscon ja Nayaritin vastaavissa alatyypeissä. Coliman keramiikan keskiössä ovat ontot, punaisella savilietteellä maalatut ihmis- ja eläinhahmot. Näistä ylivoimaisesti suosituimpia olivat eri malliset ja kokoiset koiraveistokset. Arkeologien mukaan niitä on löydetty arviolta 75% - 90% kaikista Coliman kuiluhaudoista. Koiraveistoksia tunnetaan kahta eri tyyppiä. Ensimmäinen kuvaa koirat pulleina, lihotettuina (joko ruoaksi tai rituaaliseksi uhriksi) ja toisinaan maissintähkä hampaiden välissä. Toinen tyyppi taas esittää koirat lemmikkeinä, vahtikoirina ja jopa parantajina. Mesoamerikkalaisissa kulttuureissa uskottiin yleisesti koirien toimivan ihmisen sielun "oppaana" tämän matkatessa kuoleman jälkeen tuonelaan. 1500-luvulla koirasta tuli myös keskeinen hahmo Coliman luomismyyteissä. Koirien lisäksi Coliman kulttuureissa kuvattiin muitakin eläimiä, kuten ankkoja, kaloja, rapuja, papukaijoja sekä käärmeitä. Kasvikunnasta suosittuja aiheita olivat kurpitsat, erilaiset hedelmät ja kaktukset. Ihmishahmot kuvaavat usein miehiä arkisissa askareissaan, sotureina tai muusikkoina soittimiensa kanssa. Kyttyräselkäisiä, lyhytkasvuisia tai muuten joukosta erottuvia yksilöitä kuvattiin myös paljon. Naishahmot ovat harvinaisempia.

Lumoavan kaunis keraaminen ruukku jossa kokoonpainettu, lautasmainen muoto. Leveän suuaukon matala reuna kääntyy ulospäin. Astian ulkopinnat maalattu ruskeanpunaisella savilietteellä ja kiillotettu ennen polttoa. Pienet koristeelliset kantokahvat muistuttavat eläimen tassuja. Hyvässä kunnossa. Kaksi pientä korjattua lohkeamaa astian ulkoreunassa, muuten täysin ehjä. Iänmukaista minimaalista kulumaa. Likaa, pölyä ja maa-ainesta. Kooltaan noin 16,0cm x 16,0cm x 7,5cm. Paino n. 530g.

Lainaukset, viitteet ja lähteet:

Cultura aborigen en Jalisco, [Aboriginal culture in Jalisco] (in Spanish), Rosa María Espiritu Miguel, 3 December 2009, Mexico: State of Jalisco. Archived from the original on 26 March 2012. Retrieved 9 September 2011.

Ancient West Mexican Sculpture: A Formal and Stylistic Analysis of Eleven Figures in the Virginia Museum of Fine Arts, Crista Anne Pack, Virginia Commonwealth University, 2006 (https://scholarscompass.vcu.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=2337&context=etd)

The Enduring Villages of Western Mexico, Stephan F. DeBorhegyi, Expedition Magazine 6.4 (1964): n. pag. Expedition Magazine. Penn Museum, 1964. (http://www.penn.museum/sites/expedition/?p=764)

Social Patterns in Pre-Classic Mesoamerica,  David C. Grove & Rosemary A. Joyce, 1999, Washington, D.C.: Dumbarton Oaks (pdf).

SOME INTERPRETATIONS OF THE HUITZILAPA SHAFT TOMB, Mestas C., Lorenza López, and Jorge Ramos de la Vega, Ancient Mesoamerica 17, no. 2 (2006): 271–81. (http://www.jstor.org/stable/26309479.)

Atlas of Ancient America, Michael Coe, Dean Snow and Elizabeth Benson, Oxford, 1986.

Companions of the dead: Ceramic tomb sculpture from ancient West Mexico, Jacki Gallagher, Museum of Cultural History, UCLA (January 1, 1983).

Ancient West Mexico: Art and Archaeology of the Unknown Past, Richard Townsend, New York and Chicago: Thames and Hudson, 1998.

Pottery dog, Colima culture, The British Museum, Smarthistory, March 12, 2021 (https://smarthistory.org/dog-colima/).

Ceramics of Western Mexico: Dog Edition, Bowers Museum, Thursday, 27 September 2018.

Sulkakäärme ja jaguaarijumala: Meksikon ja Guatemalan intiaanikulttuurit, Jyrki Talvitie & Anneli Ilmonen, Tampereen taidemuseo, 2001.